Lue keskustelun säännöt.
Tuomas Enbuske: Äitiys on p##kaa. Loistava kirjoitus!
äiti
16.12.2017 |
Kirjoitetaan kommentteja, joka meitä p##koja äitejä on eninten ärsyttänyt kuunnella niin tuttujen ja tuntemattomien suusta.
Itseäni ärsyttää se, että jotkut vanhemmat ihmiset ovat aina kovin huolissaan siitä, että onko lapsella liian kylmä tai kuuma. Tätä tekevät niin tutut ja tuntemattomat. Emme koskaan lähde ulos niin, etten selvittäisi millainen ilma ulkona on ja etten pukisi lastani harkiten. Joskus jo ennen ulospääsyä rappukäytävässä voi tulla ensimmäiset kommentit, että onhan vauvalla nyt varmasti tarpeeksi vaatetta, ettei vain tule kylmä. Ja usein huomaan selitteleväni vaatevalintoja täysin tuntemattomille ihmisille esimerkiksi, että pelkkää automatkaa varten ei tarvita samanlaisia pakkasvarustuksia kun vaikka ulkona lenkkeilyä tai puistoilua varten. Tämä pukeutumisen tarkkailu on myös isovanhempien suosiossa. Kaikki ihmiset eivät aina ole samaa mieltä siitä, että mikä on milloinkin oikea pukeutuminen milläkin säällä, mutta ei sitä aina voi olla vaatteita vaihtamassa sen mukaan, että mikä on kenenkin mukaan tarpeeksi paljon tai vähän vaatetta. Joskus tuntuu että ihan sama mitä lapsella on päällä, niin jonkun mielestä sillä on kuitenkin aina liian kylmä tai kuuma. Tavallaan nämä pienet ja hyväätarkoittavat huomautukset kuitenkin pitävät sisällään epäillyksen siitä, että vanhempi ei osaa tai välitä huolehtia lapsensa pukeutumisesta, vaikka vaatteet olisi valittu harkintaa käyttäen.
Ja toinen on itsestäänselvien asioiden "opettaminen" tyyliin, että muista antaa helteellä riittävästi nestettä tai älä sitten koskaan jätä taaperoa yksin sängylle tai sohvalle ettei se vain putoa. Välillä tekisi mieli kommentoida, että joo hyvä että sanoit, olinkin juuri aikeissa lähteä kahvinkeittopuuhiin ja jättää vauvan yksin konttailemaan sängylle. Ja sitten on aina näitä, mitkä menee väärin miten päin vain eli kun yrität rajoittaa lapsen tekemisiä loukkaantumisen pelossa, niin kommentoidaan, että ei se koskaan opi, jos olet liian varovainen ja sitten tulee taas joku ihan vastaavanlainen tilanne kun jo huudahdetaan kauhuissaan, että hei apua, nyt se kaatuu/ lyö pään jne ja annetaan ymmärtää että sinun pitäisi vahtia lastasi paremmin.
Nämä on oikeasti pikkuisia asioita, mutta äitiys on herkkä asia, koska suurin osa oikeasti yrittää olla paras mahdollinen äiti lapselleen ja muiden ihmisten epäillykset voivat saada hetkittäin epäilemään omaa äitiyttä. Monen kuukauden univelka ja väsymys voi saada kummasti itseluottamuksen laskemaan ja voi alkaa epäilemään omia ihan oikeita valintoja. Monet valinnat ovat kuitenkin niitä, joissa oikeasta valinnasta voidaan olla montaa eri mieltä ja silloin pitää kunnioittaa äidin valitsemaa oikeaa valintaa. Puhun nyt siis tavallisista äideitä. On asia erikseen, jos äidin tekemät valinnat oikeasti vahingoittavat lasta.
Kommentit (14)
"Kyllä sun täytyy ottaa omaa aikaa", "mikset sä mee vaik yksin lenkille", "ei sulla voi olla sitä ikävä", "tuo se tänne heti aamusta hoitoon niin voit tehdä mitä haluut koko päivän", jne.
Ärsyttävää, ihanninku mun äitinä pitäis automaattisesti vihata lapsen kanssa oloa.
Ja ehdottomasti omituisin, vaikka ei täysin liity lapseen: "mikset sä koskaan päästä miestäs ulos juhlimaan?" Minkä mä sille voin, jos mies viettää vapaa-aikansa mieluiten perheen kanssa, täysvaltanen aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, minä en koe törmänneeni tuollaiseen opastukseen, arvosteluun tai taivasteluun yli 12 vuoden aikana (jonka ajan äiti olen ollut). Tai no esikoisen kuivaksi opettelun aikana kuului joitain soraääniä, mutta hän olikin todellinen ongelmatapaus asian suhteen, joten perusvinkit tuntuivat suorastaan v*ttuilulta.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, minä en koe törmänneeni tuollaiseen opastukseen, arvosteluun tai taivasteluun yli 12 vuoden aikana (jonka ajan äiti olen ollut). Tai no esikoisen kuivaksi opettelun aikana kuului joitain soraääniä, mutta hän olikin todellinen ongelmatapaus asian suhteen, joten perusvinkit tuntuivat suorastaan v*ttuilulta.
Tässä klassinen esimerkki toisen äidin vähättelystä. Ei haukuta suoraan mutta "hyväntahtoisesti" naureskellaan asialle ja todetaan lopuksi, että minulla oli se oikea ja vaikea tapaus, sinun esimerkkisi ovat vain turhaa ruikutusta.
Huh, miten ilkeitä me äidit pystymme olemaan sellaisille, jotka kaipaavat vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, minä en koe törmänneeni tuollaiseen opastukseen, arvosteluun tai taivasteluun yli 12 vuoden aikana (jonka ajan äiti olen ollut). Tai no esikoisen kuivaksi opettelun aikana kuului joitain soraääniä, mutta hän olikin todellinen ongelmatapaus asian suhteen, joten perusvinkit tuntuivat suorastaan v*ttuilulta.
Tässä klassinen esimerkki toisen äidin vähättelystä. Ei haukuta suoraan mutta "hyväntahtoisesti" naureskellaan asialle ja todetaan lopuksi, että minulla oli se oikea ja vaikea tapaus, sinun esimerkkisi ovat vain turhaa ruikutusta.
Huh, miten ilkeitä me äidit pystymme olemaan sellaisille, jotka kaipaavat vertaistukea.
Kyllä. Aina löytyy näitä "ei mulla ainakaan"-tyyppejä.
Miksi naiset vihaavat toisia naisia? Siis kaveri/tuttavapiirin ulkopuolisia. Ihan käsittämätöntä draamaa yms esim hoitoalalla! En voi miehenä käsittää. Ja että äidit vittuilevat muille äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsytti se, kun lapset oli pieniä ja menin kertomaan ihmisille, kuinka ihanaa pikkulapsiaika on ja kuinka nautin lasten kanssa olosta.
Voi mitä paskaa sain niskaan. Marttyyriäiti ja kilven kiillottaja yms. Äitien pitäisi olla kärsiviä ja vihata lapsiaan ja marista koko ajan ja vauva-ajan olla yhtä kärsimystä. Sillä tavalla saisi kavereita äitiporukasta.
No opettelin koodit ja aloin valittamaan, kuinka vaikeaa kaikki on ja kuinka lapset raastaa hermoja ja kuinka parisuhde on menossa ihan pieleen. Opin, että kellä onni on, se onnen kätkekööt.
Asiat menevät hauskemmiksi lapsen kasvaessa. Neuvola vielä menettelee, mutta päivähoito ja peruskoulu kippaavat kaikki odotukset, muistamiset ja velvollisuudet äidin harteille. Sitä jatkuu noin 15 vuotta, jonka jälkeen voidaan siirtyä arvostelemaan kasvatuksen epäonnistumista, äidin syytä sekin. Mä en ole ihan jäljittänyt sitä täsmällistä hetkeä, jolloin isä muuttui systeemille näkymättömäksi. Lisäksi lapsi tietysti kohtelee äitiä ihan erityisesti sekä tarvitsevansa vauvana että murrosiän melskeissä. 17 vuoden kokemuksen jälkeen, jos saisin valita jommankumman vanhemman roolin, olisin kaikissa seuraavissa elämissäni ainoastaan isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies meni päiväkodin vanhempainiltaan. Oli ainoa isä. Vanhempainillan yksi ohjelmanumero oli askartelu. Mieheni sanoi, ettei jaksa työpäivänsä jälkeen askarrella klo 21 enää yhtään mitään ja lähti kotiin. Kaikki nyökkäilivät ymmärtäväisinä.
Ajatelkaa, jos joku äiti olisi sanonut niin!
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä sun täytyy ottaa omaa aikaa", "mikset sä mee vaik yksin lenkille", "ei sulla voi olla sitä ikävä", "tuo se tänne heti aamusta hoitoon niin voit tehdä mitä haluut koko päivän", jne.
Ja sitten kun viet lapsen hoitoon, että saat hetken sitä omaa aikaa, niin johan sille lapselle tulee saman tien joku kiintymyssuhdehäiriö. On se itsekästä, kun äiti laittaa pariksi tunniksi vaikka salitreenin vauvan edelle,kun on muuten vauvan kanssa 24/7. Sitten päivitellään, että mikä kiire niihin omiin harastuksiin on, ehtiihän sitä sitten kun lapsi on isompi. Toisaalta taas sekin on naisen vika jos mies lähtee vieraisiin, kun ei mammat enää välitä huolehtia isestään. Kaikilla raskauskilot ei katoa ja kroppa kiinteydy entiselleen ilman minkäänlaista vaivannäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat menevät hauskemmiksi lapsen kasvaessa. Neuvola vielä menettelee, mutta päivähoito ja peruskoulu kippaavat kaikki odotukset, muistamiset ja velvollisuudet äidin harteille. Sitä jatkuu noin 15 vuotta, jonka jälkeen voidaan siirtyä arvostelemaan kasvatuksen epäonnistumista, äidin syytä sekin. Mä en ole ihan jäljittänyt sitä täsmällistä hetkeä, jolloin isä muuttui systeemille näkymättömäksi. Lisäksi lapsi tietysti kohtelee äitiä ihan erityisesti sekä tarvitsevansa vauvana että murrosiän melskeissä. 17 vuoden kokemuksen jälkeen, jos saisin valita jommankumman vanhemman roolin, olisin kaikissa seuraavissa elämissäni ainoastaan isä.
Opettajien viestit lähtevät sähköisissä järjestelmissä aina molemmille vanhemmille, ellei sitä ole erikseen esim. turvallisuussyistä kielletty. Ihan itse päätätte, kumpi ne lukee vai lukeeko molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kieltämättä masentavaa kun siirrät lapsen autosta 100 metrin matkan kerhoon ja siinä jo joku onnistuu kysymään että missäs pikkuisen hanskat on. Varsinkin hyvää tarkoittavat mummot tekee tätä.
Ulkopuoliset arvostelevat kärkkäästi myös imetystä, monesti olen kuullut että "lapsesi käyttää sinua tuttina". Varsinkin esikoisen kanssa se hämmensi enkä ymmärtänyt mitä teen väärin. Nyt kun lapsia on enemmän niin saatetaan ihmetellä useinkin että kuinka saatan imettää vauvan ohella keskimmäistänikin ja alussa varoiteltiin kovin sanoin että tandemimetys nälkiinnyttää vauvani. Onneksi mies ja oma äitini aina tsemppasivat.