Äitini on hamstraaja, neuvoja?!

Annanko olla vai yritänkö auttaa? Tähän asti apu ei ole kelvannut.

Ap.

Luulin jo, että mun poikani kirjottaa :). Vähän samaa on alkanut ilmetä minullakin. Mutta en tiedä miksi ja mikä siihen auttaisi? Nurkkiin kertyy esim. pahvilaatikoita, koska voin tarvita niitä joskus... Yritän juuri päästä eroon vanhoista liinavaatteista, koska ei yksi ihminen niin montaa lakanaa tarvitse. Mitään lehtiä en voi heittää pois/viedä jollekin toiselle, ennenkuin olen lukenut JOKAISEN jutun. mitään sisustustavaraa en enää osta, vaikka joskus tekisi mieli. Sanon aina (sisäisesti, toivon) itselleni, että "sulla on jo tollasia, sä et tarvitse noita". Olen tosin yli 10 vuotta nuorempi kuin äitisi, mutta jos elän vielä jonkin aikaa  niin suvun hamstrausperinne vaan voimistuu. Isäni keräsi pulsaattoripesukoneita ja osteli kirppiksiltä vaatteita, joita yritti tyrkyttää pojalleni :). Puutavaran keräämisen pihalle erinäisiin kasoihin hän oli aloittanut jo töissä ollessaan, sieltä kun sai tosi hyvää purkulautaa...

Tavaraa on kertynyt myös niin kun tuttavapiirissä väki on yksitellen muuttanut omakotitalosta kerrostaloon, niin äiti on ottanut niitä kun eihän hyvää tavaraa voi hukkaan heittää. Talossa on siis monen muunkin romut!

Ap.

Vaikea siihen on varmaan puuttua, vaikka sehän voi olla sekä oire mielenterveysongelmasta ja myös aiheuttaa näitä ongelmia. Usein minäkin mietin, että olisi kivempaa kun saisi kaikki rojut jonnekin. Mutta sitä tulee jotenkin aikaansaamattomaksi. Poika asuu toisessa kaupungissa, ja yleensä kun tiedän hänen tai jonkun muun tulevan, yritän peitellä ongelmaa.

Joku feng shui -ohjaaja saisi tulla minulle kylään :)

Toivottavasti joku saman kokenut hamstraajan lapsi vastaisi ja saisit ainakin vertaistukea.

jos hamstraus perustuu piheyteen, saattaisi autta se, että tavarat saisi vaihdettua rahaksi. Pahvilaatikot tietty vaikeampia...

Mieheni isä oli kerännyt koko talon täyteen ihan kaikkea. Siellä ei ollut likaista vaan valtavan täyttä. Kellariin tuli jätevesivahinko, johon kunta oli syyllinen ja kunta maksoi korvaukset kaikesta, mitä sieltä halusi heittää pois ja lopuista se maksoi desinfioinnin. No, ei sieltä kauhean paljon saatu pois, vaikka tavara olisi korvattu ja tietty kuljetettu pois ilmaiseksi.

Hän sitten kuoli ja miehelläni on ollut valtava työ selvitellä niitä tavaroita siinä talossa, kun sitä on niin paljon. Ei osaa oikein päättää, mitä heittäisi pois ja mitä säästäisi. Vähän samaa vikaa kai mieheasänikin.

Oletko katsonut niitä hamsteriohjelmia? Kyllähän siinä jotain pitäsi yrittää tehdä, mutta hyvin vaikeaa on auttaa niin, ettei se vain pahentaisi tilannetta.

Helkkarin uuvuttava piirre. Ja meilläkin se luultavasti kulkee suvussa...

Hamstraajan tyttärenä voin kertoa, että hamstraus ei parane koskaan, se vain pahenee. Kannattaa keskittyä oman mielenterveyden ylläpitoon ja vain yrittää olla stressaamatta ja huolehtimatta omaisen tavaroista (niin kauan kuin tämä on jonkinasteisesti järjissään ja pystyy ilmaisemaan oman tahtonsa). Hoarders-ohjelmassa on ollut tapauksia, joissa omaiset ja vapaaehtoiset ovat tyhjentäneet ja siivonneet talon perusteellisesti - ja hamstraaja on loukkaantunut syvästi ja kerännyt pikaisesti saman verran uutta roinaa, ellei enemmänkin.

Sitten kun omainen kuolee tai dementoituu, pääset raivaamaan. Urakka tuntuu loputtomalta, mutta onnistuu kyllä päivä kerrallaan. Ystäviä voi rekrytoida talkoisiin ja sosiaalista mediaa hyödyntää lahjoittamalla tavaraa roskalavaryhmissä ja vastaavissa. Paljon tavaraa voi myös polttaa (vaikka juhannuskokossa), se tuntuu jotenkin erityisen vapauttavalta. Ap, kyllä sinä yhden talon tyhjentämisestä aikanaan selviät, ajattele että jotkut tekevät sitä työkseen.

Aloin hamstrata kun jäin eläkkeelle, nyt onneksi olen saanut vietyä paljon pois, osa kierrätykseen osa roskiin.

Ajatuksena juuri tämä ettei tykättäisi kyttyrää kun joskus joku asuntoa tyhjentää.

Ennen säilytin jopa rikkinäisiä alusvaatteita, nyt laitan heti kylpyhuoneen roskikseen.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Onnistuisiko, että joka kerta käydessäsi äitisi antaisi sinulle jotain pois vietäväksi. Saisitko puhuttua äitisi siihen? Jos hän ei osta uutta tavaraa, niin vähän kerrassaan tavaramäärä vähenee.

Muistakaa , ettette osta jouluna mitään turhia lahjoja lisäämään tavarapaljoutta.

Onneksi saan olla hamstraaja hyvällä omallatunnolla! Olen se,jolta kysytään mehumaijaa, vanhaa liitutaulua, heinäseipäitä, täyspuista lipastoa, vanhoja hopealusikoita, lisäastioita jne. Kaikkea löytyy ja aina kauhistellaan, että onpa sinulla tavaraa. Silti löytyy joku, joka sitä kysyy ja tarvitsee, kun itsellä ei ole tilaa.

Muotilehtiä 60-luvulta löytyy myös. Niistä keräilijät maksavat ihmeen isoja summia. Ei niitäkään olisi, jos en olisi hamstraaja.

Miksi ette ole tyhjentäneet ja myyneet omakotitaloa? Ettekö ole saaneet aikaiseksi vai onko äitisi kieltänyt?

Vaikeaahan se on. Minun äitini antoi, taistelun jälkeen, heittää sanomalehdet pois, kunhan revin kulttuurisivut erilleen. Itse ei olisi niitä vienyt, mutta minä pakotin. Kerran hän jopa antoi minun käydä jääkaappinsa läpi. Ihan kaikkea vanhaa en saanut heittää pois, mutta suuren osan. Rupesi olemaan siinä vaiheessa, että uudet ruuat eivät enää mahtuneet, vaan piti aina "järjestää".

Kirjoja on viety satoja kirjastolle. Talossa on eräs huone, jossa ei ole käyty moneen vuoteen. Sinne ei mahdu, ja sen edessäkin on romua vaikka kuinka paljon. Paljon pitää tapella jokaisesta asiasta joka pois viedään, mutta äiti ei keksi itsekään perusteluja tavaroiden pitämiselle.