Lue keskustelun säännöt.
Eri tavalla eläminen
15.12.2017 |
Millä tavoin sinä elät eri tavalla kuin muut? Tai miten koet eroavasi siitä miten ajattelet valta osan väestöstä elävän/olevan/haluavan? Itse en ole koskaan erityisemmin haaveillut omakotitalosta, kahdesta lapsesta ja autosta. Haluan ennemminkin seikkailla ja olla tietyllä tavalla vapaa. :) Minulle ei myöskään kovin paljon merkkaa materialistiset asiat vaan arvostan enemmän kokemuksia. Varmaan moni muukin ajattelee näin, enkä ole niin erilainen, mutta heitin nämä nyt vain esimerkkinä.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 29 vuotta enkä ole koskaan seurustellut, olisin kyllä halunnut. En usko että tämä asia tulee enää muuttumaan.
Olen viettänyt 6 vuotta näkemättä kavereita tai sukulaisia, mikään ei kiinnosta, en halua lähteä minnekään. En usko että tämäkään asia tulee enää muuttumaan.
Oletko aktiivisesti koittanut hakea seuraa? Vai miksi ei ole tärpännyt? 29 on vielä nuori löytämään kumppanin. Älä menetä vielä suotta uskoasi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan kestävyyttä, vain minulle sopivaksi tehtyä, itse valmistettua, silloin kun osaa, vapautta, lapsia, käytännön taitoja, tietopääomaa, ymmärrystä miten mikin toimii, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämistä ja sen mukaan elämistä mikä on oikein myös muita kohtaan, luontoa ja sen kauneutta, luonnollisuutta, seksuaalisuutta, ystävyyttä, vähällä, mutta laadukkaalla materialla selviytymistä ja terveyttä yläpitävää elämäntapaa.
Eivät olleet missään järjestyksessä nuo.
Olen 40+ ja vajaan vuoden parisuhteessa parikymppisen miehen kanssa. En välitä mitä muut minusta ajattelevat. En ole koskaan ollut materian perään enkä ole uraohjus. Nautin vapaa-ajastani, ja käyn töissä vain mahdollistaakseni kivat asiat minulle ja (vielä opiskelevalle) miehelleni. Olemme molemmat ihmisiä, jotka haluavat toisille ihmisille pelkkää hyvää; viime viikolla mies antoi takkinsa kodittomalle, joka paleli jalkakäytävällä. Elämme tavallaan jonkin sortin hippielämää, johon kuuluu pasifismi ja rakkaus. Kotimme on sekamelska pohjois-afrikkalaista ja lappilaista kulttuuria, kumpikin on tuonut omat juurensa mukanaan. Tyypillinen perjantai-ilta on istuskelua olohuoneen lattialla vesipiippua poltellen ja joko musiikkia kuunnellen tai sitten mies soittaa kitaraa.
En ole koskaan ollut näin onnellinen. Melkein 40 vuotta olen elänyt muiden odotusten mukaan, nyt olen vihdoinkin vapautunut ja käsittänyt, että sillä mitä muut ajattelevat, ei ole mitään väliä. Uskallan vihdoin tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä.
Päätin etten aio enää mennä töihin. Jokin minussa aiheuttaa vihan tunteita työkavereissa, minusta ei vain pidetä vaikka olen ollut ystävällinen ja auttavainen tai ehkä siitä syystä. Ihan sama vaikka minua jatkossa ylenkatsotaan tuella eläjäksi, olen maksanut veroja 30 vuotta ja käynyt töissä ehkä se riittää. Onneksi on säästöjä niin paljon että voin ottaa karenssin jos yritetään laittaa ilmaistyöntekijäksi tai höpönlöpönkursseille. En ota paskaa vastaan enää keneltäkään ja nautin erakkoelämästä yksin kesämökilläni.
age is just a number kirjoitti:
Olen 40+ ja vajaan vuoden parisuhteessa parikymppisen miehen kanssa. En välitä mitä muut minusta ajattelevat. En ole koskaan ollut materian perään enkä ole uraohjus. Nautin vapaa-ajastani, ja käyn töissä vain mahdollistaakseni kivat asiat minulle ja (vielä opiskelevalle) miehelleni. Olemme molemmat ihmisiä, jotka haluavat toisille ihmisille pelkkää hyvää; viime viikolla mies antoi takkinsa kodittomalle, joka paleli jalkakäytävällä. Elämme tavallaan jonkin sortin hippielämää, johon kuuluu pasifismi ja rakkaus. Kotimme on sekamelska pohjois-afrikkalaista ja lappilaista kulttuuria, kumpikin on tuonut omat juurensa mukanaan. Tyypillinen perjantai-ilta on istuskelua olohuoneen lattialla vesipiippua poltellen ja joko musiikkia kuunnellen tai sitten mies soittaa kitaraa.
En ole koskaan ollut näin onnellinen. Melkein 40 vuotta olen elänyt muiden odotusten mukaan, nyt olen vihdoinkin vapautunut ja käsittänyt, että sillä mitä muut ajattelevat, ei ole mitään väliä. Uskallan vihdoin tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä.
Ihana kuulla, että olet uskaltanut kuunnella itseäsi ja valinnut onnen.
Minäkin olen 29 vuotta enkä ole koskaan seurustellut, olisin kyllä halunnut. En usko että tämä asia tulee enää muuttumaan.
Olen viettänyt 6 vuotta näkemättä kavereita tai sukulaisia, mikään ei kiinnosta, en halua lähteä minnekään. En usko että tämäkään asia tulee enää muuttumaan.