Konmarittaja maatilalla voi saada paljon tuhoa
aikaan jos ei ymmärrä että tila on ollut monella sukupolvella ja tiettyjä tavaroita on haluttu säilyttää muistona tuleville sukupolville.
Kommentit (18)
Vieläkö sinä sitä 'Konmari' Kondoa muistelet ?
(Eiköhän se ole jo aikaa sitten mediasta poistunutta muotia.Monta miljoonaa se kaikki höpöttely varmaan sen aikana hänen tililleen tuotti)
Konmarittaja varmasti mielellään myy sinulle tavarat joita oli pois heittämässä muutenkin. Mikä ongelma tässä nyt on?
Se joka haluaa säilyttää, huolehtii myös sen säilyttämisen, omissa tiloissaan.
Ehkä siellä maatilallakin voi puhua asioista.
Ai, ei. No sitten... enpä keksikään, miten asiat voisi hoitaa...
Ap on kyllä niiiiin väärillä jäljillä. Olen itse maatalon emäntä ja kylläpä minua olisi helpottanut jos aikoinaan olisi päässyt konmaritettuun taloon. Aloimme viljellä isovanhempieni tilaa ja talo oli täynnä tavaraa.
Kaikki vanha ei ole arvokasta ja seuraaville sukupolville säästettävää. Tyhjensimme ullakolta varmaan viisi jätesäkillistä koinsyömiä vaatteita. Kirjahylly tursui 70-luvun kirjakerhokirjoja, keittiön kaapit oli täynnä eriparisia rikkinäisiä astioita... Osa huonekaluista oli heiluvia lastulevyvirityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niiiiin väärillä jäljillä. Olen itse maatalon emäntä ja kylläpä minua olisi helpottanut jos aikoinaan olisi päässyt konmaritettuun taloon. Aloimme viljellä isovanhempieni tilaa ja talo oli täynnä tavaraa.
Kaikki vanha ei ole arvokasta ja seuraaville sukupolville säästettävää. Tyhjensimme ullakolta varmaan viisi jätesäkillistä koinsyömiä vaatteita. Kirjahylly tursui 70-luvun kirjakerhokirjoja, keittiön kaapit oli täynnä eriparisia rikkinäisiä astioita... Osa huonekaluista oli heiluvia lastulevyvirityksiä.
Toivottavasti veit niitä edes kirpparille tai muihin sellaisiin paikkoihin, joissa joku onnellinen olisi tehnyt löytöjä: olisi voinut täydentää astiasarjaansa parittomalla kupilla, saada itselleen kirjan, jonka painos on loppunut ajat sitten. Koinsyömät vaatteet olivat villaa, ne olisi voinut laittaa kierrätykseen.
mitä teen isomummon vaatteilla jotka ovat metrin liian leveitä ja metrin liian lyhyitä?
Autotalli on kuin rautakauppa, täynnä turhaa tavaraa. Mutta silloin kun täytyy jotain fiksata (aika usein, vanha kiinteistö) sieltä tuntuu löytyvän paljon hyödyllistä työkalua ja osaa.
Suomessa täytyy olla sikarikas jos voi korjauttaa ulkopuolisella kaiken tai aina ostaa kaikki uutena, kierrätyskaman metsästys on aika hidasta.
Siis rikkaalle kaupunkilaisille kon marimeininki sopii! Köyhälle se on Kon kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Se joka haluaa säilyttää, huolehtii myös sen säilyttämisen, omissa tiloissaan.
Miten yhteisessä kodissa jaetaan sun ja mun tilat jos rouva innostuu konmarittamaan? Siinä vaiheessa yleensä koko koti on naisen tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Se joka haluaa säilyttää, huolehtii myös sen säilyttämisen, omissa tiloissaan.
Maalla aika harvoin sinne emännäksi tuleva ottaa vastuulleen puolet veloista ja tekee kauppakirjan kiinteistöstä, joten tila rakennuksineen kaikkineen on puolison. Myös ne kaappien roinat. Edes avio-oikeus ei anna oikeutta hävittää sieltä yhtään mitään.
Asun itse vanhassa sukutalossa, mitään viljelijöitä emme ole. Täällä kun sitä tilaa on joidenkin mielestä ollut loputtomiin, on varastoon kannettu huonekaluja, joita ei ole haluttu itse pitää, kaikki omat vanhat muistot on ollut kätevä pitää täällä, etteivät ne vie omasta asunnosta tilaa jne. Ymmärrän joidenkin muistojen tärkeyden, mutta jos ne ovat tärkeitä, niistä voi huolehtia ihan itse. Suoraan sanoen tällaiset vanhat sukutalot ovat monelle vain kaatopaikka, johon voi ilman maksua raahata tavarat, joita ei tarvitse.
Oikeassa Konmarituksessa ei käsitellä kuin omat tavarat, eli puolison "romut" jätetään rauhaan.
Konmarittaja saa aikaan paljon tuhoa jo ihan muistottomien tavaroidenkin kanssa. Konehallissa on monta laatikollista varaosia ja kun konmarittaja keksii, että ne ovat roinaa, niin tulee aika kalliiksi tilata uusi osa Saksasta helokopterikuljetuksena.