Miksi huudatatte lapsia/lasta rattaissa?

Ei mitään taaperoa puhumattakaan isommasta tarvitse joka huudosta ottaa syliin tilanteessa kuin tilanteessa. 

Pikkuvauvat erikseen. Niitä ei saa huudattaa vaunuissa yhtään, ellei ole pakko. Joskus on mahdoton tilanne ottaa pakkasessa lapsi juuri sillä hetkellä syliin. 

Tuo kännyn näprääminen on sitten eri juttu. Sitä näkee aivan liian paljon, mutta ei varsinaisesti liity tähän. 

Sulla ei vissiin omia lapsia ole

Jaa. Minulla lapsi huutaa kaupassa joka toisen hyllyrivin kohdalla, kun ei saa mitä haluaa.

Vaan ne ruokaostokset on tehtävä, sylitellään sitten jälkikäteen.

Samaa mullekkin kaupungilla sanottiin, että lapsi syliin kun se noin huutaa. Osa ei puhunut, ilme kertoi kyllä. Joskus parempi olla hiljaa, kun ei tiedä mikä syynä oikeasti.

Meillä poika vauvana tarvitsi noin kolmen päivän välein p****tus lenkin. Huuti vaunuissa alkumatkan, loppumatkan oli tyytyväisenä kun makas niskaan saakka velleissänsä. Eleistä ja ilmeistä oppi tietään koska pitää lähteä. Sattuneesta syystä lähdin kotoa vaunuilla suoraan vaikka hävetti kävellä tuon ekan kilsan ennen kuin pääsin syrjemmille seuduille. Kakka tuli n 2km-4km välissä.

Jotkut vauvat huutaa ihan väsymystäänkin, mikä järki sitä olisi sillon kiduttaa hyppyyttämällä syliin kun nukahtaa kuitenkin rattaiden liikkeeseen.

Oma nyt jo kaksivuotias haluaisi usein rattaista pois maatakseen maassa tai lattialla tutkiakseen pikkukiviä ja lattian kuvioita, yksi vuotiaasta asti on mys tykänny juoksennella ympäriinsä.

Kiva olisikin jäädä teiden ja käytävien tukkeeksi seisoskelemaan tai säntäillä päättömästi ympäri kauppaa ja ajoteillä kun lapsen nyt vaan täytyy aina saada mitä se haluu.

Tai sitten kantaa kirkuvaa sätkivää taaperoa sylissä koko kauppareissun ajan, kun sehän menee rattaissa rikki, kun niissä on ne turvavyötkin.

Dösissä toio nihkeintä. Pentu rääkyy ja äiti päivittelee facebookkii eikä tee mitään. Monta kertaa joku on sanonut et hiljennä toi nyt jo.

Ensinnäkin, ootko huumeissa?

Toiseksi, tunnen oman lapseni sinua paremmin, vaikka kuinka luulisit että kasvatusmetodisi sopisivat minun lapseeni.

Kolmanneksi, meillä jos lapsi huutaa esim. bussissa, ja nostan hänet syliin, alkaa kahta kauheampi rääkyminen ja rimpuilu. Tottakait ensin tarkistetaan ettei ole esim. kakka housussa, jano tai nälkä.

Neljänneksi, oletko koskaan kuullut uhmakohtauksista?

Viidenneksi, sun "lapset" taitaa olla niitä aidoilta näyttäviä vauvanukkeja.

Mun 1 vuotias on viimeaikoina ottanut tavaksi huutaa bussissa. Huuto loppuu heti jos joku kanssamatkustaja jaksaa häntä viihdyttää ilmeillä ja puheella, mutta minun viihdytysyrityksille hän ei enää lämpene. Omat temput on nähny jo niin monta kertaa, että ne vain saavat hänet hermostumaan lisää. Lapsi ei myöskään malta olla sylissä, joten ei ole turvallista nostaa lasta rimpuilemaan liikkuvassa bussissa etenkin kun usein en itse edes istu, koska vaunuja pitää pitää kiinni. Itse tiedän että itku loppuu yleensä nopeasti kun päästään ulos bussista, mutta silti välillä yritän muodon vuoksi lätistä vauvalle jotain, joka kyllä saa vauvan huutamaan vain enemmän, mutta kanssamatkustajat ajattelevat että teen edes jotain. Usein sanonkin lapselle kuuluvalla äänellä, että bussissa äiti ei voi tehdä mitään, koska ei ole turvallista ottaa syliin. Lapsen itku on äidinkin mielestä ikävän kuuloista, joten äidit varmasti hiljentävät lapsensa, jos tietäisivät miten heidät saa hiljaiseksi. Minä tiedän että lapsi hiljenee kun pääsemme bussista ulos ja sitä ennen minulla ei mitään hiljentävää nappulaa ole käytössä.

Ap, mitä ajattelit, että se syliin ottaminen auttaa kakkoihin vaipoissa kesken bussimatkan? Tai miten se auttaa kuumuuteen, eikös se olisi tehokkaampaa ihan vaan vähentää peittoa lapsen päältä, kuumempi siellä sylissä on.

Mä luotan siihen, että äidit tuntee oman lapsensa itkuken syyn paremmin kuin sivulliset. Joskus sylittely auttaa, mutta joskus ei, ja silloin tehokkain lääke voi hyvin olla mahdollisimman nopea matkanteko ja perillepääsy. Kotona voi sitten helposti vaihtaa vaipan, syöttää ja nukuttaa.

Mulla ei ollut vaunuja eikä rattaita eikä lapsen tarvinnut niissä koskaan huutaa. Joskus kyllä huusi siinä sylissäkin, mutta se oli ainakin itselle helpompi kun tiesi että vauva on siinä lähellä ja saa ainakin jotain lohtua. 

Monet kerrat tuli bussissa tai metrossa imetettyä, että sai vauvan/lapsen rauhoittumaan. Rattaiden/vaunujen kanssa liikkuvilla tuntuu olevan suuri kynnys imettämiseen, ennemmin näyttävät työntävän tuttia suuhun vaikka siinä matkalla ehtisi hyvin imettämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut vaunuja eikä rattaita eikä lapsen tarvinnut niissä koskaan huutaa. Joskus kyllä huusi siinä sylissäkin, mutta se oli ainakin itselle helpompi kun tiesi että vauva on siinä lähellä ja saa ainakin jotain lohtua. 

Monet kerrat tuli bussissa tai metrossa imetettyä, että sai vauvan/lapsen rauhoittumaan. Rattaiden/vaunujen kanssa liikkuvilla tuntuu olevan suuri kynnys imettämiseen, ennemmin näyttävät työntävän tuttia suuhun vaikka siinä matkalla ehtisi hyvin imettämään.

Ilmeisesti ette liiku kovin pitkiä matkoja, koska itse en ainakaan enää jaksa 9,4 kg painavaa vauvaa kanniskella ympäriinsä kilometrikaupalla. Ja siihen hoitolaukku vielä olalla. Kantoreppu toimii meilläkin joissakin tilanteissa, mutta tosiaan ollaan melko liikkuvaisia ja kilometrejä voi kertyä päivän aikana runsaastikin.

Kaikki muut tuntuvat olevan aina omasta mielestään parempia hoitamaan lapsia kuin tenavien omat äidit. Paras olla hiljaa vaan kun ei tiedä lapsen eikä äidin tapoja. Olen minäkin kasvattanut kolme lasta ja heistä tuli hienoja aikuisia, mutta en mene kenellekään muulle tuputtamaan kasvatusmetodejani kuin olisin jokin kasvatusasioiden auktoriteetti.

Toivottavasti provosoit hyviksesi, etkä oikeasti ajattele noin... Toisaalta noin ajattelevia ihmisiä valitettavasti on. Pienenä poikani huusi aina jonkun aikaa ennen kuin nukahti vaunuissa. Kiva siinä oli sitten kuunnella "sillä varmaan joku hätä" -kettuilua. Nykyäänkin (vajaa 1v) saa helposti kunnon raivarit esim. sporassa. Enkä todellakaan ota häntä syliini, ihan turvallisuussyistä. Sporatkin tekevät välillä rajuja äkkijarrutuksia, busseista nyt puhumattakaan. Mutta ei, minähän en voi osata omaa lastani hoitaa. Pitäisi istua kiltisti kotona piilossa ja samaan aikaan ulkoilla kymmenen tuntia säässä kuin säässä.

Kyllä ap on ihan oikeassa tässä, että usein näkee äitejä ja isiä, jotka eivät edes yritä lohduttaa itkevää lastaan, vaan ignooraavat täysin. Se on outoa. Ennen vanhaan tätä huomiotta jättämistä pidettin ihan kasvatuskeinona, kun ajateltiin, että lapsi oppii niin, että ei saa itkemällä huomiota. Niin oppiikin, mutta samalla oppii myös, että hänen hätänsä ei ole tärkeä. Ja olen äiti, tiedän, että se kantaminen sylissä+rattaiden työntäminen+ostosten tekeminen samaan aikaan on vaikeaa. Itkevä lapsi tarvitsee kuitenkin tunteen, että vanhempi huomaa ja välittää siitä, että hänellä on paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mullekkin kaupungilla sanottiin, että lapsi syliin kun se noin huutaa. Osa ei puhunut, ilme kertoi kyllä. Joskus parempi olla hiljaa, kun ei tiedä mikä syynä oikeasti.

Meillä poika vauvana tarvitsi noin kolmen päivän välein p****tus lenkin. Huuti vaunuissa alkumatkan, loppumatkan oli tyytyväisenä kun makas niskaan saakka velleissänsä. Eleistä ja ilmeistä oppi tietään koska pitää lähteä. Sattuneesta syystä lähdin kotoa vaunuilla suoraan vaikka hävetti kävellä tuon ekan kilsan ennen kuin pääsin syrjemmille seuduille. Kakka tuli n 2km-4km välissä.

Voi yökötys. Koskaan kuullut vessahätäviestinnästä? Minäkin olen nähnyt kolmesta lapsestani, koska kakka on tulossa, ja ottanut vaipan pois. Ei ole tarvinnut huutaa tai maata saastassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä ajattelit, että se syliin ottaminen auttaa kakkoihin vaipoissa kesken bussimatkan? Tai miten se auttaa kuumuuteen, eikös se olisi tehokkaampaa ihan vaan vähentää peittoa lapsen päältä, kuumempi siellä sylissä on.

Mä luotan siihen, että äidit tuntee oman lapsensa itkuken syyn paremmin kuin sivulliset. Joskus sylittely auttaa, mutta joskus ei, ja silloin tehokkain lääke voi hyvin olla mahdollisimman nopea matkanteko ja perillepääsy. Kotona voi sitten helposti vaihtaa vaipan, syöttää ja nukuttaa.

En ole ap, mutta auttaa se ainakin sen verran että lapsi tietää että hänen hätänsä on huomioitu ja siihen reagoidaan. Kyseessä on vuorovaikutustilanne, jonka perusteella lapsi vetää johtopäätöksen omasta arvostaan - olenko olemassa, olenko ”minä”, olenko tärkeä. Bussissa ei ole turvallista ottaa syliin, eikä vaippaakaan voi vaihtaa, silloin yleensä silitän poskea ja otan lapseen katsekontaktin ja juttelen rauhoittavasti. En todellakaan kanssamatkustajien takia esitä mitään vaan ihan lapseni takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mullekkin kaupungilla sanottiin, että lapsi syliin kun se noin huutaa. Osa ei puhunut, ilme kertoi kyllä. Joskus parempi olla hiljaa, kun ei tiedä mikä syynä oikeasti.

Meillä poika vauvana tarvitsi noin kolmen päivän välein p****tus lenkin. Huuti vaunuissa alkumatkan, loppumatkan oli tyytyväisenä kun makas niskaan saakka velleissänsä. Eleistä ja ilmeistä oppi tietään koska pitää lähteä. Sattuneesta syystä lähdin kotoa vaunuilla suoraan vaikka hävetti kävellä tuon ekan kilsan ennen kuin pääsin syrjemmille seuduille. Kakka tuli n 2km-4km välissä.

Voi yökötys. Koskaan kuullut vessahätäviestinnästä? Minäkin olen nähnyt kolmesta lapsestani, koska kakka on tulossa, ja ottanut vaipan pois. Ei ole tarvinnut huutaa tai maata saastassa.

Niin samaa mieltä. Vaunuhuudattajiakin oudompia ovat nämä jotka tietävät ja näkevät kun lapsi ähertää kakkaa mutta eivät nappaa sitä pottaan. Tai muualle, jos kyseessä pieni vauva.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap on ihan oikeassa tässä, että usein näkee äitejä ja isiä, jotka eivät edes yritä lohduttaa itkevää lastaan, vaan ignooraavat täysin. Se on outoa. Ennen vanhaan tätä huomiotta jättämistä pidettin ihan kasvatuskeinona, kun ajateltiin, että lapsi oppii niin, että ei saa itkemällä huomiota. Niin oppiikin, mutta samalla oppii myös, että hänen hätänsä ei ole tärkeä. Ja olen äiti, tiedän, että se kantaminen sylissä+rattaiden työntäminen+ostosten tekeminen samaan aikaan on vaikeaa. Itkevä lapsi tarvitsee kuitenkin tunteen, että vanhempi huomaa ja välittää siitä, että hänellä on paha olla.

Olisinpa näkemässä, kun kannat pyristelevää 15kg painoista taaperoa, työnnät rattaita, kannat ostoskoria ja koitat samalla vielä keräillä ostoksiakin :D

Meillä kanssa huutaa kun puen ja laitan vaunuihin ja nukahtaa heti kun päästään ulos. Jos mennään siitä junaan tai bussiin ja herää kesken matkan, on kiukkuinen ja huutaa vaikka vähennän vaatetusta koska on kiukkuinen herättyään kesken unien. Rauhoittuu ja nukahtaa taas kun päästään ulos ja vaunut on hetken olleet liikkeessä. Kakkaa yleensä vain aamuisin, ja on syönyt ennen lähtöä. Isot yli 6kk vauvat syö jo kiinteitä eikä tarvii joka välissä tissiä.

Ootko ihan bimbo?

Jos täytyy mennä pisteestä A pisteeseen B, niin mennään.

Lapsi ei huutamiseen kuole, mutta saattaa kuolla siihen, jos vanhemmat säikyttyään joka parkaisua eivät saa mitään asioitaan hoidettua, ja saavat lopulta hermoromahduksen.

Tiedätkö, että 60-luvulle asti äitiysloma kesti kuukauden. Sairaalassa ylilääkäri kuulemma suositteli pitämään vielä toisen kuukauden sairaslomaa, joten äitini lailla sairaanhoitajina ym. työskenteleville ja heidän vauvoilleen se tiesi yht. 2 kk yhteistä aikaa. Siihen loppui ympärivuorokautinen symbioosi, imettäminen ja joka parkaisusta hyppääminen.

Kumma kyllä lapset olivat kestäviä, terveitä, iloisia ja normaalisti kehittyviä. Taisivat olla peräti terveempiä kuin nyt.

Nyt eletään selvää "lapsen ehdoilla" -politiikan ylilyöntivaihetta. Tästä tullaan alaspäin, koska nykyinen syyllistäminen ei tuota muuta kuin avuttomia hermoraunioita.