Miksi ihastumisen kohde ei hermostu siitä, että olen ihastunut häneen?

Miksi hänen pitäisikään hermostua? Ellet siis ole mikään sekopää stalkkeri. 

Miksi hänen pitäisi hermostua? En minä ainakaan hermostuisi.

Agressiivisesti vai passiivisesti?

Luultavasti hänen kannattaisi, kun tuollaista tulee mieleen ihmetellä. 

Miksi ihastumisen kohde suuttuu ja hermostuu, se minua mietityttää enemmän

Vierailija kirjoitti:

Miksi hänen pitäisi hermostua? En minä ainakaan hermostuisi.

Olen luullut, että ihastumisen kohde yleensä halveksii sitä ihailijaansa ja alkaa inhota kyseistä henkilöä. Siis itse ainakin nuorempana koin niin. Ne muhun ihastuneet tuntuivat jotenkin niin tyhmiltä, rumilta ja mitättömiltä ja se normaalikin arvostus laski lähes nolliin, jos joku tunnusti, että oli alentunut ihastumaan minuun. Ajattelin, että kukaan cool tyyppi ei voisi tietenkään pitää musta ja coolius karisisi, jos joku olisikin musta kiinnostunut. Oletan, että ihmiset yleisemminkin suhtautuvat siten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihastumisen kohde suuttuu ja hermostuu, se minua mietityttää enemmän

Eivätkö yleensä ihmiset tee melko suoraan selväksi, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja siis suorastaan alleviivaavat sitä käytöksellään?

Vierailija kirjoitti:

Agressiivisesti vai passiivisesti?

Kummin vain.

Siis mua itseäni kiinnostaa yleensä ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka eivät ole pätkääkään itsestäni kiinnostuneita ja jotka ovat jotenkin muuten poikkeuksellisen älykkäitä ja kauniita/komeita. Niissä on jotain hohtoa ja jännittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hänen pitäisi hermostua? En minä ainakaan hermostuisi.

Olen luullut, että ihastumisen kohde yleensä halveksii sitä ihailijaansa ja alkaa inhota kyseistä henkilöä. Siis itse ainakin nuorempana koin niin. Ne muhun ihastuneet tuntuivat jotenkin niin tyhmiltä, rumilta ja mitättömiltä ja se normaalikin arvostus laski lähes nolliin, jos joku tunnusti, että oli alentunut ihastumaan minuun. Ajattelin, että kukaan cool tyyppi ei voisi tietenkään pitää musta ja coolius karisisi, jos joku olisikin musta kiinnostunut. Oletan, että ihmiset yleisemminkin suhtautuvat siten.

Ihmiset eivät yleisesti suhtaudu noin. Tuo on vain heikkoitsetuntoisen itseään vihaavan ihmisen reaktio aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hänen pitäisi hermostua? En minä ainakaan hermostuisi.

Olen luullut, että ihastumisen kohde yleensä halveksii sitä ihailijaansa ja alkaa inhota kyseistä henkilöä. Siis itse ainakin nuorempana koin niin. Ne muhun ihastuneet tuntuivat jotenkin niin tyhmiltä, rumilta ja mitättömiltä ja se normaalikin arvostus laski lähes nolliin, jos joku tunnusti, että oli alentunut ihastumaan minuun. Ajattelin, että kukaan cool tyyppi ei voisi tietenkään pitää musta ja coolius karisisi, jos joku olisikin musta kiinnostunut. Oletan, että ihmiset yleisemminkin suhtautuvat siten.

Ihmiset eivät yleisesti suhtaudu noin. Tuo on vain heikkoitsetuntoisen itseään vihaavan ihmisen reaktio aiheeseen.

Miten ihmiset sitten yleisemmin suhtautuvat? Itse tunnen valtavaa syyllisyydentunnetta ihastumisestani osin siksikin, kun ajattelen aiheuttavani sillä epämiellyttävää oloa ihastukselleni, koska oletan sen ihmisen tuntevan kuvotusta ja inhoa mua kohtaan.

Yleisesti ihmiset ovat joko ilahtuneita, tai sitten he ovat vaivaantuneita, jos eivät tunne vastakaikua, mutta eivät he yleisesti hermostu siitä, että joku ihastuu heihin, ellei ihastunut käyttäydy jotenkin häiritsevästi tai uhkaavastikin. Sinulla on kyllä jotenkin omituiset käsitykset tästä asiasta. Miten ihmiset ylipäätään voisivat melko helpostikin pariutua, jos toinen aina tuntisi inhoa ja kuvotusta toista kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ihmiset ovat joko ilahtuneita, tai sitten he ovat vaivaantuneita, jos eivät tunne vastakaikua, mutta eivät he yleisesti hermostu siitä, että joku ihastuu heihin, ellei ihastunut käyttäydy jotenkin häiritsevästi tai uhkaavastikin. Sinulla on kyllä jotenkin omituiset käsitykset tästä asiasta. Miten ihmiset ylipäätään voisivat melko helpostikin pariutua, jos toinen aina tuntisi inhoa ja kuvotusta toista kohtaan?

Mutta eikö noissakin asioissa ole ns. "kysynnän ja tarjonnan laki" voimassa eli arvo laskee, jos joku on liian helppo tekemällä aloitteen?

Itse yleensä ajattelen, että sillä toisella on a) huono maku, b) hänellä ei ole luontaisesti esteettistä kauneudentajua, c) hän yrittää mua, koska ei saa parempaa ja/tai d) hän on jotenkin outo/sekopää/tyhmä/ei-haluttava.

Esim. muuten "täydellinen" kumppanikandidaatti olisi todennäköisesti huonolla estettikantajulla siunattu tai sitten vähän hölmö tai haluaisi ehkä vain hyväksikäyttää, kun ei parempaakaan saa.

*estetiikantajulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ihmiset ovat joko ilahtuneita, tai sitten he ovat vaivaantuneita, jos eivät tunne vastakaikua, mutta eivät he yleisesti hermostu siitä, että joku ihastuu heihin, ellei ihastunut käyttäydy jotenkin häiritsevästi tai uhkaavastikin. Sinulla on kyllä jotenkin omituiset käsitykset tästä asiasta. Miten ihmiset ylipäätään voisivat melko helpostikin pariutua, jos toinen aina tuntisi inhoa ja kuvotusta toista kohtaan?

Mutta eikö noissakin asioissa ole ns. "kysynnän ja tarjonnan laki" voimassa eli arvo laskee, jos joku on liian helppo tekemällä aloitteen?

Itse yleensä ajattelen, että sillä toisella on a) huono maku, b) hänellä ei ole luontaisesti esteettistä kauneudentajua, c) hän yrittää mua, koska ei saa parempaa ja/tai d) hän on jotenkin outo/sekopää/tyhmä/ei-haluttava.

Esim. muuten "täydellinen" kumppanikandidaatti olisi todennäköisesti huonolla estettikantajulla siunattu tai sitten vähän hölmö tai haluaisi ehkä vain hyväksikäyttää, kun ei parempaakaan saa.

En osta tätä ollenkaan. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihmiset joka ihastuvat toisiinsa tai eivät, yleensä jompikumpi tekee aloitteen ja siitä se sitten lähtee tai ei. Ei se sen kummepaa ole. 

Kun esim. mietin exiäni, niin heitä yhdistää se, että he eivät olleet kovin lahjakkaita kuvataiteellisesti. Itse ajattelin sen olevan osasyy siihen, miksi he hakeutuivat seuraani. Nimittäin todella vahvasti kuvataiteellisessa mielessä valveutunut ja lahjakas ei kestäisi katsella minua kovinkaan pitkään. Lisäksi he todennäköisesti valitsivat mut paremman puutteessa, kun siis eivät tasokkaampaakaan saaneet. Ja listaa voisi jatkaa lisää...

Se, miksi en heitä torjunut, peustui yllättävänkin tarkkaan laskelmointiin siitä, miten realistisena voisin pitää sitä, että he edes voisivat pitää minusta. Lisäksi tuolloin itsetuntonikin oli nykytilaa huomattavasti parempi, joten se "laskukaava" menisi aivan eri tavalla nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ihmiset ovat joko ilahtuneita, tai sitten he ovat vaivaantuneita, jos eivät tunne vastakaikua, mutta eivät he yleisesti hermostu siitä, että joku ihastuu heihin, ellei ihastunut käyttäydy jotenkin häiritsevästi tai uhkaavastikin. Sinulla on kyllä jotenkin omituiset käsitykset tästä asiasta. Miten ihmiset ylipäätään voisivat melko helpostikin pariutua, jos toinen aina tuntisi inhoa ja kuvotusta toista kohtaan?

Mutta eikö noissakin asioissa ole ns. "kysynnän ja tarjonnan laki" voimassa eli arvo laskee, jos joku on liian helppo tekemällä aloitteen?

Itse yleensä ajattelen, että sillä toisella on a) huono maku, b) hänellä ei ole luontaisesti esteettistä kauneudentajua, c) hän yrittää mua, koska ei saa parempaa ja/tai d) hän on jotenkin outo/sekopää/tyhmä/ei-haluttava.

Esim. muuten "täydellinen" kumppanikandidaatti olisi todennäköisesti huonolla estettikantajulla siunattu tai sitten vähän hölmö tai haluaisi ehkä vain hyväksikäyttää, kun ei parempaakaan saa.

En osta tätä ollenkaan. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihmiset joka ihastuvat toisiinsa tai eivät, yleensä jompikumpi tekee aloitteen ja siitä se sitten lähtee tai ei. Ei se sen kummepaa ole. 

Olisipa se noin helppoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ihmiset ovat joko ilahtuneita, tai sitten he ovat vaivaantuneita, jos eivät tunne vastakaikua, mutta eivät he yleisesti hermostu siitä, että joku ihastuu heihin, ellei ihastunut käyttäydy jotenkin häiritsevästi tai uhkaavastikin. Sinulla on kyllä jotenkin omituiset käsitykset tästä asiasta. Miten ihmiset ylipäätään voisivat melko helpostikin pariutua, jos toinen aina tuntisi inhoa ja kuvotusta toista kohtaan?

Mutta eikö noissakin asioissa ole ns. "kysynnän ja tarjonnan laki" voimassa eli arvo laskee, jos joku on liian helppo tekemällä aloitteen?

Itse yleensä ajattelen, että sillä toisella on a) huono maku, b) hänellä ei ole luontaisesti esteettistä kauneudentajua, c) hän yrittää mua, koska ei saa parempaa ja/tai d) hän on jotenkin outo/sekopää/tyhmä/ei-haluttava.

Esim. muuten "täydellinen" kumppanikandidaatti olisi todennäköisesti huonolla estettikantajulla siunattu tai sitten vähän hölmö tai haluaisi ehkä vain hyväksikäyttää, kun ei parempaakaan saa.

En osta tätä ollenkaan. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihmiset joka ihastuvat toisiinsa tai eivät, yleensä jompikumpi tekee aloitteen ja siitä se sitten lähtee tai ei. Ei se sen kummepaa ole. 

Olisipa se noin helppoa. :) <3 Kunpa pystyisin vain ottamaan rennosti ja nauttimaan elämästä, mutta se on erittäin vaikeaa mulle... :/

Niin vaikuttaa olevan. Mutta usko minua, emme me ihmiset lähtökohtaisesti inhoa toisiamme ja tunne toisista kuvostusta.