Tekoälylla ja roboteilla liian helppo elämä?

Robotit, tekoäly, lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus jne. Paljon termejä, paljon intoa ja halua kehittyä, mutta myös paljon riskejä ja uhkia, jos emme mieti kokonaisuuksia. Kaikki haluavat kehittää jotain uutta, mutta kuka tai ketkä pitävät huolta kokonaisuudesta ja siitä, miten kaikki tämä vaikuttaa meihin ihmisiin. Kaikkea perustellaan sillä, että se helpottaa ihmisen elämää jollain tasolla. Onko se kuitenkaan oikea peruste tai riittävä. Mitä käy ihmiselle, jonka elämä on liian helppoa? Ihminen tylsistyy ja hakee haasteita muualta joskus jopa niin, että se on haitaksi ihmiselle itselleen. Ihminen kaipaa haasteita elämäänsä. Elämän ei kuulu olla liian helppoa. Kaikkea ei voida perustella sillä, että ihminen suuntaa tämän jälkeen kaiken mielenkiintonsa muihin kiinnostaviin asioihin ehkä älyllisiin ehkä taiteellisiin jne. Se ei riitä. Mitä käy ihmisen kehitykselle? Taannummeko kun päivittäinen ongelmanratkaisutarve vähenee. Tuleeko meistä ns. kädettömiä? Emmekö selviä enää arjessa kun robotit ja tekoäly hoitaa kaiken tarvittavan.

Haluan vielä korostaa, että en missään nimessä ole tätä kehitystä vastaan - kutsutaan sitä nyt vaikka tekoälyn vallankumoukseksi - mutta olen huolissani siitä, että kuka miettii kokonaisuuksia ja vaikutuksia liittyen ihmisiin ja ihmiskuntaan. Ei tämä kehitys voi edetä vain yritysten kilpaillessa keskenään kuka kehittää mitä hienoimpia asioita vaan kyllä tämän tasoisia asioita pitäisi myös valvoa laajemmin niiden merktiysten kautta. Ehkä tähän valvontaan tarvitaan tekoaälyä mukaan.