Lue keskustelun säännöt.
Masennus vei toimintakyvyn, en tunnu selviytyvän enää arjessa
04.12.2017 |
Olen nuori (tai nuorehko) aikuinen. Minulla on ollut jonkinasteinen masennus varmaan koko ikäni, mutta todellinen pysähtyminen tuli opiskelujeni loputtua. Taisin opiskeluaikana vetää itseni piippuun. Olen perfektionismiin taipuvainen enkä ole koskaan tyytyväinen aikaansaannoksiini.
Todella haittaavasti masennus on vaikuttanut elämääni viimeisen parin vuoden ajan. Sanotaan, että ehkä viimeisen vuoden ajan minun on ollut lähes mahdoton selviytyä arjessa. En tunnu jaksavan enää mitään. Tämä tuntuu käsittämättömältä, sillä mielialani on oman näkemykseni mukaan mennyt parempaan suuntaan. Tällä hetkellä voin psyykkisesti suhteellisen hyvin, mutta normaalit päivittäiset asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
En esimerkiksi jaksa tiskata. Ehkä kerran viikossa saan itsestäni sen verran irti että alan tiskata kertynyttä tiskivuorta (joskus jaksan tiskata sen kerralla, joskus joudun pitämään taukoja ja joskus tiskiurakka venyy useammalle päivälle). Pyykinpesu on myös yhtä vaikeaa. Jos saan pyykit pestyä niin niiden kuivuttua en jaksa viikata niitä kaappeihin. Kaupassa käyn ehkä kerran viikossa, jos jaksan. Muuten elän jollain pakastemaissilla ja muilla tarpeilla mita kaapeista sattuu löytymään. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin, ehkä kuitenkin tajuatte idean.
Onko muilla kokemusta tällaisesta käsittämättömästä väsymyksestä ja uupumuksesta? Helpottaako se ajan myötä vai onko sietokykyni jotenkin lopullisesti mennyt?
Oma ahdistukseni on alkanut hellittää kun tajusin, että minun täytyy varmaankin hakeutua toiselle alalle. "Unelma-ammattini" taitaa sittenkin olla minulle väärä ja liian kuormittava.
Miten tästä uupumuksen tilasta voi palata normaaliksi aikuiseksi? Käyn kyllä terapiassa, mutta en tiedä olenko saanut siitä mitään apua. Kilppari- ja rauta-arvot ovat kunnossa.
Ulkopuolista apua, esim. kodin töiden hoitamiseen, minulla ei ole saatavilla.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Mullakin on kokemusta uupuneisuudesta.
Runsas alkoholinkäyttö, ei välttämättä päivittäin vaan esimerkiksi viikonloppuisin voi vaikuttaa tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Runsas alkoholinkäyttö, ei välttämättä päivittäin vaan esimerkiksi viikonloppuisin voi vaikuttaa tuolla tavoin.
En käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä...
Olisipa meille masentuneillekin jonkinlainen kotipalvelu. Ei välttämättä niin että joku tulisi ja siivoaisi kun minä makaan sohvalla vaan enemmän niin että tehtäisiin asioita yhdessä. Yksin en saa mitään aikaiseksi. Tuollainen kotiapu olisi mielestäni paljon hyödyllisempi kuin se että käyn istumassa terapiassa kerran viikossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepäät nyt vaan ilman huonoa omatuntoa, niin virkistyt.
Kuin omalta koneelta. Olo on jees, mutta aloitekyky on surkea ja epäsuhta näiden välillä hämmästyttää ja harmittaa. Joko lahjon tai huijaan itseni liikkeelle. Tai pilkon tehtävän osiin - nousenpa nyt tästä tuolista mennäkseni ei-minnekään. No nyt olen jaloillani, voin yhtä hyvin vetäistä takin niskaan...
Tosin sitten sosiaalinen paine saa tekemään vaikka mitä. Olen aiemminkin ollut sitä sorttia, jonka pitää kutsua vieraita, jotta saisi siivottua. Teen tiskaamisesta sosiaalisen asian ja tiskaan samalla kun mies tekee ruokaa.
Samaten kavereiden luona tykkään tiskata tms, koska siinä ei paina vastuu, on yksinomaan hauskaa.
Adoptoisin mielelläni jonkun aapeen kaltaisen tyypin, jos hän kykenisi vaihtamaan palveluksia kanssani. Minä tulen tiskaamaan hänen kanssa ja kuuntelemaan murheet ja hauskuudet, jos hän tekee saman mulle kun itse menen vetämättömäksi. Ja niinhän se on, vähemmistössä on ne reippaat päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta, olen itsekin kokenut jotain vastaavaa. Kannattaa kokeilla kaikkia keinoja parantaa arkea: hanki tiskikone jos vain suinkin pystyt, muuta lähemmäs kauppaa. Jos väsymys liittyy vuodenaikaan niin kirkasvalolamppuakin voisi kokeilla (terveellisten elämäntapojen lisäksi).
Ei se olo ehkä kerralla parane, mutta jos ei joka päivä tarvitse sinnitellä ja rutistaa tahdonvoimaa ihan perustarpeiden kanssa niin se auttaa varmasti.
On kokemusta myös, olen ollut koko aikuisikäni masentunut, vaihdellut välillä keskivaikea, vaikea. Käyn kunnallisessa terapiassa ja syön lääkkeitä kokoajan, nykyisin pystyn oikeastaan ihan normaaliin elämään vaikka muille tavalliset asiat vievätkin enemmän voimia. Muistan kuitenkin ne synkimmät ajat kun ei jaksanut yhtään mitään ja Kauniit ja rohkeatkin oli liian monimutkaista seurattavaa. Lohdutuksena, pärjäät kyllä ja tulee vielä parempia aikoja! Osasit hakea apua joten selvästi haluat selviytyä. Itse olin pahimmillani pari viikkoa sairaahoidossa enkä häpeä sitä. Olen myös perfektionisti miellyttäjä mutta alkanut oppia vetämään omia rajoja ja sanomaan EI. Tietyt työt on poissuljettuja koska niissä en vaan jaksaisi, tiedän sen. Nyt minulla on ihana mies ja ihana lapsi. Jaksan elää päivästä toiseen enkä enää mieti itsemurhaa. Paljon voimia sinulle ja luota siihen että elämä kantaa, pyydä apua, ole rehellinen lääkäreille ja aseta itsesi ensimmäiseksi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi oli just tota kun palvelin jarruvarjoneekerinä, heti kun vaihoin ikimulliks alko helpottaa.
Minullakin voi olla osa tiskeistä tiskaamatta kolme viikkoa ja pyykkikori täynnä, mutta en ole masentunut. En viikkaa pyykkejä yleensä kaappiin vaan ne ovat telineellä. Jaksatko pitää huolta itsestäsi? Pesetkö hampaat joka päivä ja käyt suihkussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin voi olla osa tiskeistä tiskaamatta kolme viikkoa ja pyykkikori täynnä, mutta en ole masentunut. En viikkaa pyykkejä yleensä kaappiin vaan ne ovat telineellä. Jaksatko pitää huolta itsestäsi? Pesetkö hampaat joka päivä ja käyt suihkussa?
En kauhean hyvin. Hampaat pyrin pesemään aamuin illoin, mutta suihkussa en aina jaksa käydä. Yleensä silloin käyn jos olen lähdössä jonnekin (eli melko harvoin). Välillä on ollut parempia kausia ja olen jaksanut paremmin, mutta nyt on ollut taas raskaampaa.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Samaten kavereiden luona tykkään tiskata tms, koska siinä ei paina vastuu, on yksinomaan hauskaa.
Adoptoisin mielelläni jonkun aapeen kaltaisen tyypin, jos hän kykenisi vaihtamaan palveluksia kanssani. Minä tulen tiskaamaan hänen kanssa ja kuuntelemaan murheet ja hauskuudet, jos hän tekee saman mulle kun itse menen vetämättömäksi. Ja niinhän se on, vähemmistössä on ne reippaat päivät.
Voitaisiin perustaa joku masentuneiden aikapankki :D minulla on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla (ehkä pahempikin, toisinaan joudun heittämään astioita roskiin kun en saa homeen hajua pois enää millään...). Mutta olen huomannut, että jonkun toisen luona tiskaaminen/siivoaminen on jostain syystä paljon helpompaa :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatetaan! Hyvä idea. Ja muutenkin, onko masentuneilla vertaistoimintaa, vai onko ajatus jotenkin se, ettei meistä muka irtoa? Kyllä minä ainakin kroonikkona olen ajoittain hyvinkin toimintakuntoinen, välillä sitten taas on veto pois. Luultavasti en edes eroa kauhean paljon keskiverrosta enää, mutta sitten joissain asioissa joskus oivaltaa oppineensa oikomaan jokaisessa mutkassa, ettei tajuakaan enää etteivät kaikki tee niin...
Oletteko varmoja ettei teillä ole joku fyysinen sairaus? Esim. se väsymysoireyhtymä mikälie.
Mä käyn joka päivä suihkussa ja hieron itseeni luxusvoiteita, mutta......en ole siivonnut/ imuroinut huolellisesti nurkkia - tadaa 3 vuoteen.
Tuo ruokailuasia on kyllä sellainen, johon kannattaa panostaa silloin, kun sitä toimintakykyä on. Itse tein juuri tuota samaa eli söin yksipuolisesti pakastevihanneksia, soijarouhetta ja makaronia säännöstellen, koska en pystynyt käymään kaupassa. Siinä menee nopeasti huonoon kuntoon. Tärkeää olisi, että silloin kun toimintakykyä on ruuanlaittoon, tekee sitä paljon kerralla pakkaseen. Sieltä saa sitten vaivattomasti erilaisia aterioita, kun toimintakyky on nollissa.
Auttaisiko askarelistan tekeminen? Lajittelet askareet tärkeisiin, keskivertotärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Kun toimintakyky on poissa, niin suosiolla yrität tehdä vain ne kaikkein tärkeimmiksi luettelemasi rutiini/askareet, etkä edes vaivaa päätäsi enemmän energiaa vievillä askareilla. Ruksit sitä mukaa pois listasta kun saat tehtyä, niin huomaat päivän lopuksi, että olet sinä huonoinakin hetkinä saanut kuitenkin asioita tehtyä pois alta.
Toinen voisi olla ajastimen käyttö. Laitat vaikka kellon soimaan viiden minuutin päästä. Viiden minuutin ajan viikkaat vaatteita. Kun kello soi, lopetat. Enempää ei tarvitse tehdä. Jos tuntuu, että jaksaisit viikata enemmän, laitat kellon uudestaan hälyttämään viiden minuutin päästä. Teet tätä, kunnes jonain päivänä olet saanut kaikki pestyt pyykit viikattua ja laitettua kaappiin. Vain viisi minuuttia kerrallaan. Tai vaikka minuutti kerrallaan, jos tuo tuntuu liian pitkältä ajalta.
Onko ap:n paikkakunnalla mahdollisuus saada kotikuntouttajaa? Siis sellainen tyyppi joka käy sun luona kerran viikossa, auttelee kotihommissa, asioiden hoidossa, tukien hakulomakkeiden täytössä yms.? Sen kuntouttajan voi laittaa tiskaamaankin ;)
On kokemusta. Minulla on masennusdiagnoosi (muiden lisäksi), mutta en sinällään koe mielialaani huonoksi, en itke ja murehdi enkä vatvo asioita.
Mutta noita kotitöitä, suihkussa käymistä ja kauppareissuja en jaksa hoitaa. Nyt olen ollut 5 päivää syömättä mutta kun ei vaan kykene.
Ja nukkuminen on kyllä huonoa, olen niin väsynyt että tuntuu että kuolen tähän.
Tätä on kestänyt vuosikaudet, ja epäilen ettei se tästä enää parane.