Lue keskustelun säännöt.
Jokohan minä alkaisin olla valmis uuteen suhteeseen?
03.12.2017 |
Erosta on nyt n. kahdeksan kuukautta aikaa. Vieläkin tulee kausia, että itkettää ja edelleenkin tunnen vihaa eksääni kohtaan, koska vaihtoi tavallaan minut toiseen. Enkä kestä olla tekemisissä. Mutta minusta tuntuu, että jos en mene elämässä eteenpäin niin jumitun noihin tunteisiin lopullisesti. Mitä mieltä olette?982
Kommentit (11)
Minulla on mennyt kaksi vuotta erosta. Vähitellen voin kiinnostua uudesta miehestä, jos sellainen ihme kohdalle osuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vain, kun olen sopinut ensi viikolle kahdet treffit ja kieltämättä vähän jännittää.
Minä olin eronnut puoli vuotta aikaisemmin kun aloin tapailla uutta miestäni ja aika pian aloimmekin jo seurustella.
Hyvä päätös. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen.
Nelonen jatkaa...
Vielä toisinaan tunnen vihaa exää kohtaan, mutta vähenemässä määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna palaa vaan Frank, kaikki on vakuutettu!😉 Itse olen leski, mieheni kuoli 8kk sitten. Olen kanssa siinä taitekohdassa, joko jään tänne sohvan pohjalle tai alan taas elämään. Vieläkin surettaa ja itku tulee herkästi, mutta tämä lumeton pimeys triplaa tämän pään sisäisen kaamoksen. Yksi mies on osoittanut kiinnostusta, mutta vielä toisaalta on käsijarru päällä, josko sitten kun vuosi vaihtuu, alkaisi siihen uuteen elämään, kun on tavallaan kaikki uutta ja uusi vuosi edessä? Mutta toisaalta, ei mitään saa, jos ei uskalla..pahin suru on hellittänyt, mutta tottakai suren miestäni edelleen, ei se suru lopu, muuttaa muotoaan. Vaikeata on elämä..on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa vaan Frank, kaikki on vakuutettu!😉 Itse olen leski, mieheni kuoli 8kk sitten. Olen kanssa siinä taitekohdassa, joko jään tänne sohvan pohjalle tai alan taas elämään. Vieläkin surettaa ja itku tulee herkästi, mutta tämä lumeton pimeys triplaa tämän pään sisäisen kaamoksen. Yksi mies on osoittanut kiinnostusta, mutta vielä toisaalta on käsijarru päällä, josko sitten kun vuosi vaihtuu, alkaisi siihen uuteen elämään, kun on tavallaan kaikki uutta ja uusi vuosi edessä? Mutta toisaalta, ei mitään saa, jos ei uskalla..pahin suru on hellittänyt, mutta tottakai suren miestäni edelleen, ei se suru lopu, muuttaa muotoaan. Vaikeata on elämä..on.
Osanottoni.
Vaikka mieheni ei kuollut, niin jotnekin kuitenkin kuoli sisälläni jotain.
Jaan nuo sinun fiilikset. Juuri tämä kaamos tekee kyllä tehtävänsä ja minäkin taidan tosiaan olla taitekohdassa.
No ei noista ekoista deiteistä vielä välttis suhdetta tule eli kannattaa asennoitua ehkä niin että ensin vähän harjoittelet deiteillä käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan harjoittele, älä ota liian vakavasti miehiä vielä...
mitäs sanotte?