Selfieiden ottaminen ja niiden julkistaminen somessa - omakohtainen kokemus

Vihaan muuten sanaa "some". Sosiaalinen media, kiitos. Menköön nyt kuitenkin.

Lukeuduin vielä kuukausia sitten itse näihin tyypillisiin ikäisiini, eli 90-luvulla syntyneisiin, selfie-kuvien ottajiin. Käytin vuosi sitten vielä myös Instagramia, tosin heikosti. Facebookia sen sijaan jokaikinen päivä ja useita tunteja päivässä. Julkaisin kuvia itsestäni villeimpinä aikoina parikin kertaa viikossa, mikä ei edes vedä vertoja useisiin muihin some-käyttäjiin, mutta omasta mielestäni sekin oli jo huomattavan paljon oman egonsa esilletuomista. Tiedostin asian koko ajan, mutta jatkoin, koska olihan se normaalia nykyajan puitteissa. Koin sen myös jonkinlaisena ns. pakkona, ja olihan se huomion saaminen kivaa. Ja koukuttavaa. Kai se oli lopulta tarve saada olla valokeilassa ja näyttää, miten hyviltä lomareissut ja itse kauniina päivinä näytti. Huh.
Poistuin somesta (Facebook) muutama kuukausi sitten. Ensimmäiset pari päivää meni jotain uutta selattavaa hakiessa, mutta sitten koko Face unohtui. Ja sitä myöten se "pakko" julkistaa jotain, pääasiassa niitä kuvia.

Nyt joidenkin Instagram- tai FB-kuviin nettiä selatessa törmätessäni meinaa suuni loksahtaa auki: miten egoististä, yök! Sitä ei samalla tavalla kuitenkaan asiaa nähnyt some-aikoinani, koska onhan selfiet ja muut itsestä korostetusti otetut kuvat normaalin puitteissa. Vaikka tosiasiassa ne ovat järkyttävää huutoa huonosta itsetunnosta tai/ja itserakkaudesta. Narsistin vivahtein.

On myös vapauttavaa ajatella, ettei kukaan tiedä liikkeistäni mitään. Tai miltä näytän nykyään. Toisin sanoen ei yhtikäs mitään, ellen itse ole yhteyksissä esim. Whatsappissa. Kuitenkaan mitään puolituttuja ei numerolistallani ole, mikä taas eroaa esim. Facebookista.

Muita ajatuksia, kiitos!