Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen vanhemmuus on jotenkin niin irvokasta. Ja teeskenneltyä. Yhtäkkiä vain lspset keskiössä. Ei ihme, että eroja tapahtuu niin paljon. Lapset ovat kilpinä aikuisten suhteessa.

Kyllä ne lapset ovat keskiössä ihan joka maailmankolkassa, jossa joulua vietetään.  

 -mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Etelä-Afrikassa asunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muista saaneeni ainuttakaan lahjaa vuosikymmeniin lastenlasten saavuttua. Ja kyllä. Muistin näitä toisen sisaruksen lapsia säännölisesti vuosikausia. Kunnes kyllästyin täydelliseen kiittämättömyyteen konkreettisesti. Toivottavasti kokevat saman kitkeryyden tulevissa polvissaan, miten yksi sisaruss nostetaan yli muiden ja yksi voidaan jättää kokonaan huomiotta. Ja näinhän se jatkuu. Vttumaiset miniät useinmiten laittavat nämä perinteet vtuiksi ja poikiaan palvovat nössöäidit tekecät kaiken, kuten poika tahtoo.

Noh, vahinko kiertää.. Sen tiedän jo etukäteen. Suku on pahin.

Meillä tämä menee toisinpäin. Kiittämättömät nuoremmat sisarukset eivät ole muistaneet lapsiani, vaikka ovat kummeiksi päässeet. Ah, sitä nautintoa, kun heitä ei kutsuta rippijuhliin tai ylioppilasjuhliin ja joo, otan mieluusti kummiuden vastaan enkä ole heidän lastensa kanssa sen koommin tekemisissä. Suku on pahin.

Minä taas muistin kaikki nimi synkkäri joulu ripari yo juhlat.. Vastineeksi ei koskaan kiitosta.. Ehkä joku puolihuolimaton tekstari joskus jollain typerällä hymiöllä.. Kyllä se vastavuoroisuus hukkuu, kun tarpeeksi huomaa välinpitämättömän asenteen.. Ja useinhan se tarttuu vanhempiensa kautta. Kuten vaikkapa sinun esimerkkisi osoittaa. Sääli sisartasi.

Ole ystävällinen ja pidä turpasi kiinni asiasta josta et mitään tiedä!! Minun sisareni on pelkkä silikonibimbo, jota ei olisi koskaan pitänyt kummiksi pyytää. Hänestä ei siihen ole eikä ole koskaan ollutkaan. Tein narsistiäidille mieliksi.

No niin...Kun sinä olet ne lapset hankkinut ja sinulla on pallo jalassa lopun elämäsäsi niin oletat että jonkun ulkopuolisen kummina pitäisi sitoutua samalla tavalla? Sinun lapsiisi...

Mikä teitä estää vaikka pikkuveljen kanssa menemästä illalla ihailemaan hautausmaan kynttilöitä?

Tämä ketju taas osoittaa selvästi mietn itsekkäitä lasten äidit ovat

Kenen tupa se lupa. Eli niin pitkään, kun joulua vietetään vanhempiesi luona niin viimeinen päätösvalta on heillä. Toki kannattaa miettiä voisiko asioista tehdä kompromisseja. Esim. meillä syödään lounas (tai lähinnä lapset syö) puolen päivän aikoihin. Joulupäivällinen on klo 17 aikaan, lapsetkin jaksaa odottaa sitä, kun ovat syöneet hyvän lounaan ja välipala-aikaan torttuja ja pipareita. Sen jälkeen sitten lahjat ja loppuilta lahjojen kanssa peuhaamista.

Tai voisitko lainata vanhempiesi autoa ja käydä nauttimassa hautausmaan kauneudesta rauhasta yksin syönnin ja lahjojen avaamisen jälkeen. Saisit vähät lomaa lapsista ja lahjahärdellistä. Voitko katsoa television joulusuosikkeja (tai jotain hyvää elokuvaa/sarjaa) tietokoneen kautta omassa huoneessasi.

Eli voitko luoda omia jouluperinteitä, vaikka viettäisitkin joulua vanhempiesi luona.

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee meillä kyllä muuhunkin kuin jouluun...Kaikki sukuvierailut ja asiat tehdään nykyisin lastenlasten ehdoilla. Äitini mielestä en selvästi ole yhtä arvokas ihminen kuin lastenlapsia tuottanut sisarukseni.  Nälvii lisäksi tästä asiasta kaiken aikaa. Jos lapsettomuus olisi minulle arka asia, olisin varmaan jo katkaissut välit kokonaan, mutta kun se on ollut oma valintani, tuo asennoituminen lähinnä turhauttaa. Jos joskus uskallan kritisoida lastenlasten loputonta paapomista (esim heidän mentyään nukkumaan kukaan ei saa sanoa enää sanaakaan että eivät vain herää, tai huonon käytöksen sietämistä) saan vastaukseksi että kyllä sinäkin sitten ymmärrät jos joskus lapsia saat...Edelleen tuon vanhan polven naisten mielissä naisen arvo on äitiydessä, vain ja ainoastaan. 

Hymyilyttää, että kuulet tuon joka joulu:D Toivottavasti äitisi jatkaa linjaansa. Ihan oikein sinulle:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee meillä kyllä muuhunkin kuin jouluun...Kaikki sukuvierailut ja asiat tehdään nykyisin lastenlasten ehdoilla. Äitini mielestä en selvästi ole yhtä arvokas ihminen kuin lastenlapsia tuottanut sisarukseni.  Nälvii lisäksi tästä asiasta kaiken aikaa. Jos lapsettomuus olisi minulle arka asia, olisin varmaan jo katkaissut välit kokonaan, mutta kun se on ollut oma valintani, tuo asennoituminen lähinnä turhauttaa. Jos joskus uskallan kritisoida lastenlasten loputonta paapomista (esim heidän mentyään nukkumaan kukaan ei saa sanoa enää sanaakaan että eivät vain herää, tai huonon käytöksen sietämistä) saan vastaukseksi että kyllä sinäkin sitten ymmärrät jos joskus lapsia saat...Edelleen tuon vanhan polven naisten mielissä naisen arvo on äitiydessä, vain ja ainoastaan. 

Hymyilyttää, että kuulet tuon joka joulu:D Toivottavasti äitisi jatkaa linjaansa. Ihan oikein sinulle:D

Heippa Anneli! Leikitäänkö teillä vielä pihalla niitä kyrpä-otsassa leikkejä lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.

Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...

Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.

Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?

Rehellisesti sanottuna pidän joulua lasten juhlana jos sellaisia löytyy. Pitäkää omat "aikuisten" hippanne ja katselkaa niitä ihania sarjojanne rauhassa älkääkä itse odottako toisten järjestävän joulunne.

Kuulostatte vähän lapsellisilta. Teillä oli jo lapsuuden joulunne, nyt on uuden.polven vuoro ja ymmärrän jos vanhempasi katselevat mieluummin pilttien vilpitöntä jouluiloa kuin aikuisten teennäistä hymistelyä.

T: lapseton, mutta olisi hienoa viettää sukujoulu jossa olisi paljon eri ikäisiä. Ei valitettavasti tule toteutumaan.

Tiedän tunteen. Itse olen ollut jouluaterialla, jossa pariskunta ilmoitti tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsesta. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää joulua viettää. Kaikki huomio kohdistui tähän pariin ja odotukseen. Olihan se kiva uutinen, mutta olisihan sen voinut jättää vaikka joulupäivälle.

Ja koska lapsonen sai pitkään olla ensimmäinen lapsenlapsi kaikki juhlapyhät tietysti hössättiin hänen ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoo olevansa veljensä kanssa "nuoria aikuisia". Itse ajattelen, että tuohon ryhmään kuuluvat ovat alle 25-vuotiaita, eivät missään tapauksessa yli kolmikymppisiä. Kyllä minusta on oikeasti outoa ja surullistakin, jos tuollaiselle vasta itsenäistyvälle nuorelle ei edes oma äiti halua ostaa mitään. Ei sen elämän pitäisi pelkästään lastenlasten kautta kulkea, vaan malttaa elää jokainen elämänvaihe myös niiden omien lasten kanssa. 

Totta vikiset. Suomalaiset äidit ovat tunnekylmiä ja pyrkivät tosiaan joidenkin ladtenladten avulla ostamaan rakkautta itselleen lahjomalla ja jättämällä tosiaan ne nuoremmat aikuistuvat lapsettomat lapsensa kokonaan vaille huomiota. Aihe hyvä käsiteltäväksi laajemminkin. Ehkä yksi alue, miksi maassamme miljoona sinkkua. Äidit jättävät kokonaan huomiotta ne seuraavat lapsensa, jos ja kun yksi tuottaa lapsenlapsia. Arpia pullollaan tämä maa. Ja julmaa tunnekylmyyttä. Kostonkierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minun kirjoittamani...Lapsten takia syödään jo keskellä päivää eikä sekään ole kunnon rauhallista ruokailua vaan juoksevat kesken kaiken pöydästä pelaamaan jotain eli nopeasti vaan yritetään kaikki saada ruoka syötyä, osan aikuisista juostessa lasten perässä. Loppuaikakin pelkkää hulinaa, ja joulukirkkoon ei enää viitsi lähteä kun lapset jo nukkumassa ja kaikki muut ihan lopen uupuneita siitä vilinästä. Itse haluaisin rauhoittua jouluna mutta ei tosiaan onnistu tuossa melskeessä.

Jos perheellisten tapa viettää joulua ei miellytä niin vietä se sinkkukodissasi. Ja mene vaikka aamuyöllä kirkkoon. Etkö ole vielä ymmärtänyt, että kun vietät joulun yksin niin voit viettää sen ihan haluamallasi tavalla:D

Eli jos et pidä jostakin asiasta yhteisessä joulussa, niin ole vaiti ja vietä joulusi yksin?

Miten olisi keskustelu ja jokaisen osallistujan toiveiden huomioiminen? Kukaan ei saa täydellistä joulua, mutta jokainen jotain itselleen tärkeää.

Ei ole reilua, että yhdessäolo perustuu vain yhden/muutaman henkilön mieltymyksiin.

Käytkö siis keskustelua 1-vuotiaan kanssa kuinka vietämme joulun ym? Oletko ihan täysijärkinen? Vai pitäisi 6 kk vauvan toiveet ottaa huomioon? Oletko hieman naurettava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se että on aikuinen tarkoita ettei vanhempien välinpitämättömyys saisi häiritä. Ei lapset ole arvokkaampia kuin aikuiset.

Vanhempien elämässä lastenlasten jouluriemu on nyt tärkeämpää, olette saaneet viettää lapsena omaa jouluriemuanne. On itsekästä kuvitella, että vanhemmat eivät saa muuttua ja luoda uusia joukuperinteitä! Jos vituttaa, niin vietä joulua itseksesi äläkä vaadi muiden nuuttuvan sinun takiasi! Voit muuttaa vain omaa suhtautumistasi, et toisten.

En ole siis ap, mutta saa sitä aikuisenakin pahoittaa mielensä jos lähipiiri on välinpitämätön. Ei ole normaalia jos lastenlapset on tärkeämpiä kuin omat lapset.

Kasvakaa aikuisiksi ja katkaiskaa napanuora.

Ymmärrän aloittajan tuntemukset oikein hyvin. Vanhemmat olivat nyt vähän ajattelemattomia, kun ehdottivat tuota (ettei lahjoja osteta aikuisille). Ei varttuneillakaan ihmisillä ole aina hoksnokkaa eikä empatian kykyä.  - Pitääpä muistaa tämä, jos vielä mummiksi pääsen jonkun lapseni ansiosta.

Kun olette noin nuoria (parikymppisiä), niin varmaan vielä pääsette huomion keskipisteeseen mahdollisten tulevien lastenne kautta. Enkä tarkoita tätä vinoiluksi. Ehdotan, että menette vanhempien luokse kaikesta huolimatta, ja nautitte ainakin toinen toisenne seurasta, te vielä perheettömät.

Vaikea ymmärtää että aikuinen haluaisi oikeasti jotain joululahjoja? Yleensä joutavaa krääsää. Toinen outo sitten shoppailijat jotka koko ajan ostelevat joutavaa krääsää ja sitten tuputtavat lahjoina toisten riesaksi.

Se mitä oikeasti haluamme toisiltamme, on huomiota, arvostusta, välittämistä. Eikö suora toisen huomioiminen ole paljon arvokkaampi teko kuin puolihuolimattomasti ojennettu paketti?

Mä 'vahingossa' myöhästyisin viimeisestä bussista joka menee vanhempien suuntaan ja jäisin rauhassa omaan kotiin jouluksi. Nauttisin.

Meilläkään ei ole vuosikymmeniin jaettu aikuisille lahjoja. Siitä huolimatta ostan joka vuosi itselleni joululahjoja. Esim. kirjoja, ison palapelin, vihreitäkuulia ja suklaata. Joskus sarjalipun leffaan tai uimahalliin. Kun ostaa itselleen lahjoja saa varmasti sitä mitä toivoo, eikä tarvitse pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minun kirjoittamani...Lapsten takia syödään jo keskellä päivää eikä sekään ole kunnon rauhallista ruokailua vaan juoksevat kesken kaiken pöydästä pelaamaan jotain eli nopeasti vaan yritetään kaikki saada ruoka syötyä, osan aikuisista juostessa lasten perässä. Loppuaikakin pelkkää hulinaa, ja joulukirkkoon ei enää viitsi lähteä kun lapset jo nukkumassa ja kaikki muut ihan lopen uupuneita siitä vilinästä. Itse haluaisin rauhoittua jouluna mutta ei tosiaan onnistu tuossa melskeessä.

Jos perheellisten tapa viettää joulua ei miellytä niin vietä se sinkkukodissasi. Ja mene vaikka aamuyöllä kirkkoon. Etkö ole vielä ymmärtänyt, että kun vietät joulun yksin niin voit viettää sen ihan haluamallasi tavalla:D

Eli jos et pidä jostakin asiasta yhteisessä joulussa, niin ole vaiti ja vietä joulusi yksin?

Miten olisi keskustelu ja jokaisen osallistujan toiveiden huomioiminen? Kukaan ei saa täydellistä joulua, mutta jokainen jotain itselleen tärkeää.

Ei ole reilua, että yhdessäolo perustuu vain yhden/muutaman henkilön mieltymyksiin.

Käytkö siis keskustelua 1-vuotiaan kanssa kuinka vietämme joulun ym? Oletko ihan täysijärkinen? Vai pitäisi 6 kk vauvan toiveet ottaa huomioon? Oletko hieman naurettava?

Tyhmiä kysymyksiä on sittenkin olemassa. Puolivuotias ei keskustele, mutta ilmaisee kyllä, jos joulupukin syliin tyrkkääminen ei miellytä, vaikka mummu himoaisi söpöä kuvaa. Ja se tonttulakkikin ehkä kiskotaan heti päästä. Silloin sitä muksua ei pukin syliin laittamisella kiusata ja tonttulakin reunan imeskelystäkin saa kyllä hauskan kuvan. Jos piltti uupuu, hän pääsee nukkumaan, vaikka olisi piparikahvit aikuisilla kesken. Vuoden vanha taas osaa ilmaista, että tämä porkkanalaatikko olikin hyvää, antakaapa sitä lisää.

Onpa vaikeaa huomioida ne pienetkin.

Mitäs jos vaikka kasvaisit aikuiseksi? Taidat olla vielä yksi lapsi muiden joukossa.

Miksi aikuisuuden pitää tarkoittaa sitä, ettei enää saa kivoja asioita ja tykätä samoista jutuista kuin nuorempana? Olet sitä aikuisempi, mitä enemmän uhraudut?

Ja toki sitä näkemystään _saa_ muuttaa, eli pistää halutessaan vaikka kaikki perinteet uusiksi tai luopua koko pippaloista. Mutta ei kai se mikään pakko ole?

Mummuni odotti vielä 86-vuotiaana silmät ilosta kirkkaina joulua ja lahjoja. Suklaarasia oli ykköstoive, kaikenlaiset hemmottelutuotteet hyvä kakkonen. Saunasettiä, jalkahoitolahjakortti, kasvovoidetta, vaikka uusi huulipunakin. :) Ja ihan aikuiseksi kasvanut hän oli. Ja muisti itsekin läheisiään. Ihan riippumatta siitä, oliko kyse lapsesta, lapsenlapsesta vai lapsenlapsenlapsesta. Ei meillä pudottu asteikolla mitenkään alaspäin, vaikka uusia jäseniä syntyi sukuun. Oli vain hauskempaa, kun väkeä oli pitkästä aikaa taas enemmän koolla.

Se toki muuttui, että kukin kasvaessaan myös teki enemmän. Ei odotettu, että isomummu passaa koko suvun vanhoilla päivilläänkin. Pienet koristelivat kuusen, isommat kykyjensä mukaan tekivät ja toivat vaikka laatikoita ja leivonnaisia. Joku auttoi mummuakin joulusiivouksessa. Mummu tarjosi siis paikan pöytänsä ääressä, kahvin ja ihanan joulujälkiruokansa.

Jouluahan käytetään Suomessa perinteisesti piiloagressiivisuudelle ja v.ttuilulle perheessä. Joissain perheissä joulutraditio on Jouluriita. Se vaan ei sovi jotenkaan siihen. Tasapuolisuus ois sitä lämmintä joulumieltä.

Miksi sitten kieli pitkällä ahneesti odotellaan niitä lapsettomien paketteja mutta toisinpäin katellaan et mites paljon kiusaamista toi sietää. Toisille se euronkin lahja toiselle on euro pois iteltä. Saitoja kuin mitkä. Saisivat hävetä kaikki joulukiusaajat ja saiturit.

Minä jäisin kotiin. Harvemmin teen jotain vain toisia miellyttääkseni ja jos on kyseestä minun vapaa-ajasta ja vapaapäivistä niin käyttäisin ne niin kuin itse haluaisin, eli juurikin kotona suklaarasian ja leffojen ääressä. Sanoisin ehkä poissaolon syyksi flunssan tms. ja ettei halua sitä muille tartuttaa. 

t. myöskin lapseton "joulu on lasten juhla"-paskan antikannattaja.