Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Ilmeisesti kaikilla täällä on aina oikeat Carl Larsson-joulut. Meillä oli aina teennäistä esittämistä, että kaikki on muka hyvin, sitten alettiin maistella glögiä, sitten riideltiin, ja Tapaninpäivään mennessä tunnelma oli jäätävä. Hienoa, että jossain on oikeaakin joulutunnelmaa, mutta itse lähden ulkomaille pakoon joka joulu, eikä lapsia todellakaan ole, koska en halua toistaa vanhempieni surkeaa vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äidit ajattelevat olevansa äitejä siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 tai muutoin "aikuistuu" eli muuttaa pois. Tästä eteenpäin äiteys ja äiti-lapsi-suhteeseen kuuluva erityinen välittäminen loppuu.

Lapsi kuitenkin ajattelee aina olevansa äitinsä lapsi ja kaipaa ja janoaa tuota välittämistä äidiltään. Äidin välinpitämättömyys ja hylkiminen tuntuu aikuisestakin lapsesta moninkertaisesti pahemmalta kuin kenenkään muun ihmisen tekemänä.

Mä sanoisin että tässä on oikeasti todella suuri ongelma käsillä!

Mitä palstan äidit ajattelevat, loppuuko äiteys siihen kun lapsi on 18v?

Just näin. Se just tuntuukin pahalta, kun ei pitkän matkan ja töiden takia pääse muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa vanhempien luokse ja sitten kun niitä vanhempiaan näkee, niin olis ihan kiva jutellakin jotain. Ette arvaa, mikä hämmennys ja pettymys tuli, kun vanhempieni luokse matkustin joulun viettoon yhden päivän junalla ja hyvä, että päivää sanottiin. Tätä tapahtui pari kertaa kunnes päätin jäädä kotiin joulun viettoon, yksin. Veljeni asuu samassa kaupungissa kuin vanhempani ja lapset ovat siellä hoidossa muutenkin. Siitä huolimatta veljen lapset veivät kaiken huomion myös jouluna. Vanhemmat on nuorelle itsenäistyvälle lapselle kuitenkin vielä tosi tärkeitä ja sitä kaipaa, että vois jutella asioista. Kummallista, että sitten yhtäkkiä eivät voi muka hetkeksikään irrotautua siitä puuron keitosta ja uunon pelaamisesta, niin, että voisi jutella ihan kahden kesken hetken oman lapsensa kanssa. Se sattuu.

Voisithan osallistua siihen puuron keittoon ja Uunon pelaamiseen, ja siinä samalla vaihtaa kuulumisia.

Meillä lähes kaikki osallistuu jouluruokien tekoon mutta silti se on se mummo joka on aivan naatti jouluaattoiltana, kaikesta ahertamisesta. Ette taida edes tietää miten paljon hommaa joulun laitossa on. Ei siinä paljon jaksa porista kahdenkesken, kun ensin laittaa joulua päiväkaudet.. jopa viikkoja ennen aloittaa.

Mutta taitaa olla joka perheessä ainakin se yksi vapaamatkustaja joka ei auta, mutta odottaa palvelua ja lahjoja, ja kuvittelee joulutunnelman syntyvän taikasauvan heilautuksella. Pitää olla siistiä, kuuset ja ruuat ja tilpehöörit, ja silti mökötetään. Jos kaikki ei mene vapaamatkustajan mieliksi, vapaamatkustaja ei enää tule.

Herättääpäs tömä närää tämä aihe. Taitaa ne lapselliset lapset oikein havahtua, kun lehteenkin päästiin. Kuinka on. Oletko sinä pyytänyt tätä "vapaamatkustajaa" osallistumaan, kuten kauniisti häntä kutsut ( tod näk ei siis oma sukulaisesi vaan se inhottava pakollinen miehen sisko tai veli), jotta saa kaiken huomion joka joulu viedä oman itsesi joulunviettotapoihin. Uskon, että et edes ole pyytänyt tätä ihmistä valmisteluihin mukaan, vaan olet automaattisesti tehnyt sen oman sukusi kautta varastaen yksinäiseltä omat jouluperinteet.

Älä höpötä. Joka joulu on pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

No just tämä! Siivoat ja käyt saunassa, pääsiäis-/vappukoristeiden sijaan kaivelet joulukoristeet. Sapuskat ovat samaa hintaluokkaa hlö/pvä, mitä arkenakin. Lahjan ostamiset ovat jokaisen itsepäätettävissä, perheet tyylillään. Parasta kaikessa on, että perhe kokoontu. Viimeistään sitten kun menettää, tietää, mikä oli tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Joulu on suurta vttuilun juhlaa. Ainakin motä tulee näköjään lapsellisiin esikoisiin. Näköjään jäi paljonkin kaivelemaan se kuopuksen syntymä. Eihän tätä ketjua muutrn ymmärrä.

Minä ymmärrän tämän ketjun juuri toisin päin.

Kuopukset itkee kun äiti välittää lapsenlapsista eikä heitä niitä ulos viemästä kuopukselta tuhkiakin pesästä.

Kaikki ne vie eivätkä jätä entiselle kolmekymppiselle lellikille yhtään lelua.

Meillä se on ainakin mennyt niin, että just ne lapsettomat ei hitto vieköön tee mitään muuta kuin raahaa sen ruhonsa paikalle ja odottaa, että kaikki on valmiiksi laitettu. Miehen veli vietti meillä lukuisia jouluja, saapui sopivasti ruokapöytään ja istui puoleenyöhön. Mitään syötävää tai edes juotavaa, ei edes joulukukkaa tuonut tullessaan. Lapsille toi jotain jonninjoutavaa tilpehööriä, joka oli roskiskamaa jo viikon päästä. Halvallakin voi saada jotain kestävää, vaikka pienen legorasasian. Ruuasta hädintuskin kiitti, koskaan, ei kertaakaan edes mitään kehuja ja minä sentään teen kaikki ruuat itse ja mies suolaa ja savustaa kalat ja paistaa kinkun.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Samaa ihmettelen. Vaikka joskus olen tehnyt laatikoita itsekin, ei se nyt niin erityisen työlästä ole. Siivous on oma valinta, jos on perussiistiä, miksi jouluksi pitäisi jotenkin erityisesti joka paikka putsata? Mulla on usein lomaa joulun jälkeen ja silloin on hyvä aika pitää suursiivous ja siivota joulun sotkut. Joulussa on työtä tasan niin paljon kuin sitä itselleen siihen järjestää.

Tämä ketju osoittaa, kuinka järkevää on hankkia vain yksi lapsi. Ei ole joulunakaan kilpailua, kuka saa eniten huomiota ja arvokkaimmat lahjat. Mennään hautausmaalle juuri silloin kun ainokaiselle ja ehkä hänen mahdolliselle (yhdelle) lapselle sopii.

Suurperheet on helvetistä.

Ikävää että teillä on monista jouluperinteistä luovuttu lastenlasten takia. Pitäisi tehdä kompromisseja. Joulu voi olla parikymppisellekin tärkeä juhla, ja perinteet luovat joulun tunnelmaa.

Meidän perheessä vietetään joulua yhä vanhassa tutussa aikataulussa, vaikka sisaruksen lapsenlapsiakin on mukana. He saavat valvoa sen, mikä jaksavat aattoiltana. Onhan se lapsillekin jännää, kun kohokohdat ovat vasta iltahämärällä. Näin oli omassakin lapsuudessani.

Lahjojen osalta meillä on sovittu, että kenellekään ei hankita mitään kallista, vaan enemmänkin hauskoja ja symbolisia pikkulahjoja, myös lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

No just tämä! Siivoat ja käyt saunassa, pääsiäis-/vappukoristeiden sijaan kaivelet joulukoristeet. Sapuskat ovat samaa hintaluokkaa hlö/pvä, mitä arkenakin. Lahjan ostamiset ovat jokaisen itsepäätettävissä, perheet tyylillään. Parasta kaikessa on, että perhe kokoontu. Viimeistään sitten kun menettää, tietää, mikä oli tärkeintä.

Mummoilla ja muilla vanhoilla on omat piintyneet tapansa, haluavat leipoa kaiken itse ja valmistaa ruoat alusta loppuun itse. Siivoavat katosta lattiaan ja koristelu on viimeisen päälle. Monta kertaa on sanottu ettei tarvitse, mutta ei se auta. Annetaan heidän touhuta, jos se heille joulun tuo...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä ketjut tulevat yleistymään kun sinkkuus yleistyy. Joulua vietetään perheen kanssa ja jos omaa perhettä ei ole turvaudutaan lapsuuden perheeseen. Toinen juttu on aikuisten laiskistuminen. Ennen suurin osa perheistä järjesti oman joulun, isovanhemmille matkustettiin harvoin tai lähellä olevia kutsuttiin kylään, nykyään isovanhempien/aikuisten lasten vanhempien oletetaan tekevän joulun. Kannattaisiko kysyä siltä äidiltä ja isältä olisivatko he vuorostaan halukkaita tulemaan joulun viettoon lastensa luokse? Aika moni saattaisi ottaa mielihyvin kutsun vastaan. Kolme-nelikymppisten lasten vanhemmat voivat jo väsähtää järjestämään niitä unelmien jouluja lapsilleen.

Veikkaisin, että tähän on syynä tilanpuute, vanhempani asuvat isossa omakotitalossa, johon mahtuu se 10 henkeä hieman paremmin, kuin jos ahtauduttaisiin jonkun lapsen kolmioon tai kaksioon. Porukka myös asuu ympäriinsä ja tämä sijainniltaan kaikille mahdollinen, ettei tarvitse kenenkään koko päivää ajella. Samassa paikassa oltaessa myös perinteitä helppo toteuttaa ilman suurempaa säätöä. Miksi kaikesta pitäisi tehdä hirvittävän vaikeaa?

Outo ilmaisu tuo "turvautuminen", ihan kuin se olisi viimeinen vaihtoehto kaikista. En usko vanhempieni arvostavan jos hylkään heidät ja kerron ettei kiinnosta jouluna nähdä, koska olen nyt aikuinen :D Tässä keskustelussa aikuisuudesta on tullut kypsyyden sijaan vertauskuva tunnekylmyydelle ja itseriittoisuudelle. Kylmää, millaisia aikuisia keskuudessamme pyöriikään, näillä mahdollisesti vielä jotain vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Kuinka monta sukujoulua olet järjestänyt, joka on keskustelun aihe?

Olen lähes 70-vuotias ja olen järjestänyt tähän ikään mennessä, kymmeniä jouluja ja kyllä se käy voimille, kun pöydässä istui parikymmentä henkeä, puolison, lasten ja heidän lastensa ja puolisot. Ruokaa on riittävä muillekin päiville, kuin yhdelle aterialle ja sukua käy kahvilla myös muina päivinä. Mummona haluaisin viettää joulua, eikä olla koko ajan keittiössä kaatamassa.

Jos siivous hoituu imuroimisella, on järjestävä kuuselle tilaa, ruokailuryhmään lisää tilaa, yövieraille petit jne.

Ja jouluateria on monella muutakin, kuin kinkku ja potut - laatikot, salaatit, kalat, jälkiruoat, juomat, leivonnaiset, kahvileivät.jne. Ja niiden valmistamiseen menee lukemattomia työtunteja.

Kommentista päätellen menet viettämään joulua suvun valmiiseen joulupöytään, kun kuvittelet sen hoituvan muilta suit sait sukkelaan, mitään tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Kuinka monta sukujoulua olet järjestänyt, joka on keskustelun aihe?

Olen lähes 70-vuotias ja olen järjestänyt tähän ikään mennessä, kymmeniä jouluja ja kyllä se käy voimille, kun pöydässä istui parikymmentä henkeä, puolison, lasten ja heidän lastensa ja puolisot. Ruokaa on riittävä muillekin päiville, kuin yhdelle aterialle ja sukua käy kahvilla myös muina päivinä. Mummona haluaisin viettää joulua, eikä olla koko ajan keittiössä kaatamassa.

Jos siivous hoituu imuroimisella, on järjestävä kuuselle tilaa, ruokailuryhmään lisää tilaa, yövieraille petit jne.

Ja jouluateria on monella muutakin, kuin kinkku ja potut - laatikot, salaatit, kalat, jälkiruoat, juomat, leivonnaiset, kahvileivät.jne. Ja niiden valmistamiseen menee lukemattomia työtunteja.

Kommentista päätellen menet viettämään joulua suvun valmiiseen joulupöytään, kun kuvittelet sen hoituvan muilta suit sait sukkelaan, mitään tekemättä.

Hetkinen, kun muistelen. Olen 53 vuotias, eli olen ehtinyt järjestää parisenkymmentä sukujoulua. Sukujoulumme on tullut sekä minun, että miehen sukua. Välillä on ollut joulunviettäjiä niin paljon, että söimme kahdessa osassa, kun kaikki ei mahtuneet pöytään. Nyt ensi jouluna on aika hiljaista. Vain neljä lastamme ja miehen ja minun sisarukset.

Ja ei, en ole ikinä raatanut jouluksi. Meillä on perussiistiä, joten joulun laittoon ei ole koskaan mennyt lukemattomia työtunteja.  Aika sukkelaan olen sukujoulun aina laittanut. Jopa silloin, kun olin raskaana tai lapsemme pieniä ja vauvoja oli talossa. Saati sitten nyt, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, eikä tarvitse käydä välillä imettämässä tai erottelemassa uhmiksia.

En tiedä olenko jotenkin huonolla itsekunnioituksella varustettu hiirulainen mutta ei ole kyllä ikinä tullut mieleen ottaa itseeni ja loukkaantua siitä miten muut ihmiset haluavat viettää jouluaan :D Ihan luonnollisena olen pitänyt sitä että vuosien mittaan jouluperinteet ja tavatkin on muuttuneet, lapsena oltiin mummolassa koko suvun voimin mutta se hiipui vähitellen ja sitten teini-iässä oltiin vaan kotona ilman sen kummempia perinteitä. Aikuiseksi tultuani olen viettänyt jouluja vaihtelevilla tavoilla, joskus ollut kavereiden ja seurustelukumppanin kanssa ja joskus vanhempien luona. Kertaakaan en ole ajatellut että jonkun pitää tehdä joulu MINULLE niinkuin MINÄ haluan, ei ei. Minä päätän mitä haluan jouluna tehdä, vaihtoehdot riippuvat siitä onko johonkin kutsuttu/joku esittänyt ehdotuksen yhteisestä joulusta, mutta en minä määrää muiden joulunvietosta enkä märise jos joku ei järjestä joulua niinkuin minä haluan.

Mulle on itsestäänselvää että jos menen viettämään joulua/mitä vaan juhlaa jonkun muun luokse niin juhla ei tapahdu minun ehdoillani. Ei vaikka joskus aiemmin minä olisin ollut juhlan keskipiste tai vaikka aiempina vuosina olisin saanut päättää miten asiat tehdään. Jos tarkat jouluperinteet olisi minulle tärkeitä niin kyllä minä huolehtisin ihan itse niistä perinteistä sen sijaan että odotan muiden toteuttavan ne minulle. Ja huolehdinkin, ostan joka vuosi itselleni kirjan jonka haluan joulun aikaan lukea. Käyn omatoimisesti laulamassa kauneimmat joululaulut. Ostan lempisuklaatani ja muita herkkuja, vien ne mukanani jos lähden jouluksi jonnekin. Valitsen joulunviettopaikan sen mukaan missä meno sopii minulle parhaiten. Itselle se on tänä vuonna oma perhe, vanhemmat ja sisarukset ja jopa niiden sisarusten lapset. En tunne kateutta vaikka saavat enemmän lahjoja enkä suutu vaikka lapset määrittävät aikataulua :D 

Kyllä joulu on Suomessa yhtä mielensäpahoittamisen juhlaa.. oli niin tai näin niin joku aina marisee. Jouluperinteet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan, sukuun tulee vävyjä, miniöitä ja niitä lapsenlapsia, mummot ja ukit vanhenee jne. Ei se joulu voi olla aina samanlainen eikä toisen jouluperinteet ole yhtään huonompia tai parempia kuin toisenkaan, mutta kyllä se oma napa vaan monelle on tärkeä eikä minkäänlaisia kompromisseja olla valmiita tekemään. "Mummo on aina laittanut joulun eikä joulu tunnu miltään jos mummo ei sitä laita, nyt joulu on pilalla kun mummo ilmoitti ettei sairastuttuaan jaksa enää. Ei joulu tunnu miltään jos ei koko perheen voimin mennä haudoille iltahämärässä ja vasta sen jälkeen syödä ja avata lahjat kahdeksalta joka on veljen lapsien nukkumaanmenoaika, nyt on joulu pilalla kun pitää lasten takia siirtää vähän aikaisemmaksi että jaksavat valvoa. Joulu on pilalla kun toiset ehdottavat ettei aikuiset vaihda lahjoja enkä saa suutani auki että sanoisin haluavani jatkaa lahjojenvaihtoperinnettä, ja toiset luulevat että asia on minulle ok."

Toivottavasti ap ei ikinä hanki puolisoa, sillä puolison myötä pitää niitä kompromisseja opetella tekemään. Missä ja millainen joulu vietetään? Onko sen puolison jouluperinteet ap:n mielestä automaattisesti vääriä? Tai sitten kun/jos niitä lapsia joskus tulee, tuskinpa enää sitten ap:kaan haluaa viettää joulun vain aikuisten ehdoilla. Jouluperinteiden muuttuminen nyt vaan kuuluu elämään, kannattaa opetella nauttimaan elämästä ja sopeutumaan niihin muutoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Tuohan riippuu ihan siitä, millaisia perinteitä jouluun kuuluu. Niitä perinteitähän tässä ketjussa on peräänkuulutettu ja vaadittu, että perinteitä pitäisi noudattaa, vaikka joulua olisi viettämässä pieniä lapsiakin. Meillä juuri nämä aikuiset lapset toivovat, että joulupöydässä on - kuten perinteisesti kaikkina muinakin jouluina - erilaiset kalat, riimihärät, maksapateet,  kasvispateet jne jne kinkkujen, uunilohien ja laatikoiden lisäksi. Ja ruuista pitää myös tehdä sellaiset, että ne sopivat eri allergioihin ja muihin erikoisruokavalioihin. Mulla ei edes mahdu uuniin yhtäaikaa kaikki erilaiset laatikot. Onneksi on jo parinkymmenen vuoden kokemus ja osaan suunnitella ja ajoittaa ruuanlaiton niin, että yksi uuni ja neljä hellanlevyä riittävät. Mulla kuitenkin menee koko aatto päivälliseen asti ruuanlaitossa ja aatonaattonakin valmisteluihin monta tuntia. 14:lle ihmiselle kolmen päivän ruuat, kuudet erilaiset allergiat, yksi kalaton ja yksi lihaton.... se on jo aika taitolaji, että saa kaiken täsmälleen oikeaan aikaan valmiiksi ja kannettua pöytään. Ettei mikään ylikypsy, alikypsy tai pääse jäähtymään. 

Asiaan on yksinkertainen ratkaisu, ap. Älä sitten mene. Sulla ei ihan oikeasti ole yhtään sananvaltaa siihen miten sun vanhemmat haluaa joulua viettää, he viettävät haluamallaan tavalla ja sinä joko menet mukaan tai et, valinta on sinun. 

Mä kirjoitin tähän ketjuun jo aiemminkin siitä miten meidän lapsi on molempien sukujen eka lapsi kolmeenkymmeneen vuoteen. Isovanhemmat menevät vaikka mille mutkalle hänen vuokseen. Me emme ole pyytäneet tai vaatineet.

Isovanhemmille on ihan se ja sama mitä me tai muut heidän lapsensa ovat tehneet ja haluaisivat keskustella (uusi työpaikka, asunto, tyttöystävä, juostu maratoni) jos huoneessa on samaan aikaan lapsenlapsi. Lapsenlapsen touhujen seuraaminen on tärkeämpää.

Me olemme yhdessä sisarustemme kanssa nauraneet täysin höpsähtäneitä isovanhempia. Lusäksi me vanhemmat olemme vielä lapsettomien sisarustemme kanssa samassa asemassa. Me kaikki olemme siirtyneet lapsenlapseen verrattuna toiselle sijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Tuohan riippuu ihan siitä, millaisia perinteitä jouluun kuuluu. Niitä perinteitähän tässä ketjussa on peräänkuulutettu ja vaadittu, että perinteitä pitäisi noudattaa, vaikka joulua olisi viettämässä pieniä lapsiakin. Meillä juuri nämä aikuiset lapset toivovat, että joulupöydässä on - kuten perinteisesti kaikkina muinakin jouluina - erilaiset kalat, riimihärät, maksapateet,  kasvispateet jne jne kinkkujen, uunilohien ja laatikoiden lisäksi. Ja ruuista pitää myös tehdä sellaiset, että ne sopivat eri allergioihin ja muihin erikoisruokavalioihin. Mulla ei edes mahdu uuniin yhtäaikaa kaikki erilaiset laatikot. Onneksi on jo parinkymmenen vuoden kokemus ja osaan suunnitella ja ajoittaa ruuanlaiton niin, että yksi uuni ja neljä hellanlevyä riittävät. Mulla kuitenkin menee koko aatto päivälliseen asti ruuanlaitossa ja aatonaattonakin valmisteluihin monta tuntia. 14:lle ihmiselle kolmen päivän ruuat, kuudet erilaiset allergiat, yksi kalaton ja yksi lihaton.... se on jo aika taitolaji, että saa kaiken täsmälleen oikeaan aikaan valmiiksi ja kannettua pöytään. Ettei mikään ylikypsy, alikypsy tai pääse jäähtymään. 

Toki saa jokainen itsensä marttyyriksi nostaa ja raataa kuoliaaksi ja sitten itkeä illalla väsymystään, että lapset ja muut varmasti tuntevat syyllisyyttä joulusta ja muistavat loppuelämänsä joulun ahdistavana juhlana, missä äiti raatoi ja ei huolinut apua ja sitten illalla veri raivarit uupuneena.

Itse olen aina järjestänyt suvulle rennon joulun. Olemme ainoat, joilla on iso talo, joten siksi on suku kerääntynyt sen parikymmentä vuotta meille viettämään joulua. Jopa silloin, kun oli vauvoja. Mutta en ole koskaan raatanut, vaan tehnyt hyvän ja rauhallisen joulun, missä itsekin ehdin nauttimaan.

Elämä on valintoja ja voi keveästi luoda ahdistavan joulutunnelman raatamalla. Ja varmistaa, että lopulta kukaan ei halua luoksesi joulua viettämään, kun olet huutanut vuosikymmeniä, että miksi kaikki vääntyy tänne joulua viettämään, kun joudun sitä kuukauden tekemään ja olen niin uupunut, kun luumuhillonkin keitän itse torttuihin.

Raada sinä sukujoulun vuoksi, minä taas järjestän tänäkin jouluna suvullemme rattoisan joulun, missä kenenkään ei tarvitse loppuillasta pillahtaa itkuun stressaantuneena ja väsyneenä tai sitten ottaa paria lasia viiniä ja sen takia haukkua koko sukua, kun joutui kuukauden uhrautumaan joulun edestä.

Se 53v sukujoulun laittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Tuohan riippuu ihan siitä, millaisia perinteitä jouluun kuuluu. Niitä perinteitähän tässä ketjussa on peräänkuulutettu ja vaadittu, että perinteitä pitäisi noudattaa, vaikka joulua olisi viettämässä pieniä lapsiakin. Meillä juuri nämä aikuiset lapset toivovat, että joulupöydässä on - kuten perinteisesti kaikkina muinakin jouluina - erilaiset kalat, riimihärät, maksapateet,  kasvispateet jne jne kinkkujen, uunilohien ja laatikoiden lisäksi. Ja ruuista pitää myös tehdä sellaiset, että ne sopivat eri allergioihin ja muihin erikoisruokavalioihin. Mulla ei edes mahdu uuniin yhtäaikaa kaikki erilaiset laatikot. Onneksi on jo parinkymmenen vuoden kokemus ja osaan suunnitella ja ajoittaa ruuanlaiton niin, että yksi uuni ja neljä hellanlevyä riittävät. Mulla kuitenkin menee koko aatto päivälliseen asti ruuanlaitossa ja aatonaattonakin valmisteluihin monta tuntia. 14:lle ihmiselle kolmen päivän ruuat, kuudet erilaiset allergiat, yksi kalaton ja yksi lihaton.... se on jo aika taitolaji, että saa kaiken täsmälleen oikeaan aikaan valmiiksi ja kannettua pöytään. Ettei mikään ylikypsy, alikypsy tai pääse jäähtymään. 

Toki saa jokainen itsensä marttyyriksi nostaa ja raataa kuoliaaksi ja sitten itkeä illalla väsymystään, että lapset ja muut varmasti tuntevat syyllisyyttä joulusta ja muistavat loppuelämänsä joulun ahdistavana juhlana, missä äiti raatoi ja ei huolinut apua ja sitten illalla veri raivarit uupuneena.

Itse olen aina järjestänyt suvulle rennon joulun. Olemme ainoat, joilla on iso talo, joten siksi on suku kerääntynyt sen parikymmentä vuotta meille viettämään joulua. Jopa silloin, kun oli vauvoja. Mutta en ole koskaan raatanut, vaan tehnyt hyvän ja rauhallisen joulun, missä itsekin ehdin nauttimaan.

Elämä on valintoja ja voi keveästi luoda ahdistavan joulutunnelman raatamalla. Ja varmistaa, että lopulta kukaan ei halua luoksesi joulua viettämään, kun olet huutanut vuosikymmeniä, että miksi kaikki vääntyy tänne joulua viettämään, kun joudun sitä kuukauden tekemään ja olen niin uupunut, kun luumuhillonkin keitän itse torttuihin.

Raada sinä sukujoulun vuoksi, minä taas järjestän tänäkin jouluna suvullemme rattoisan joulun, missä kenenkään ei tarvitse loppuillasta pillahtaa itkuun stressaantuneena ja väsyneenä tai sitten ottaa paria lasia viiniä ja sen takia haukkua koko sukua, kun joutui kuukauden uhrautumaan joulun edestä.

Se 53v sukujoulun laittaja

Ja missäköhän sanoin, että jouluruokien laittaminen olisi minulle jotenkin vastenmielistä? Rakastan ruuanlaittoa ja joulu on sen suhteen ihan parhaita juhlia. Kommenttini olikin siihen, miten muka jouluruokien laittamiseen voi mennä aikaa. Kyllä voi, jos haluaa tehdä muutakin kuin työntää kaupan valmiit laatikot uuniin ja antaa allergisten pureskella kynsiään. 

Meillä on avopuolison vanhempien kanssa sama tilanne. Mua ei haittaa että avopuolison sisaruksen lapsi on heille nyt kaikki kaikessa, niin se minusta kuuluukin olla. Se vain aiheuttaa hankaluuksia appivanhempien kanssa että loppui meidän kuuntelu. Meidän jutut perheenä ei tule kuulluksi. Tosin ei meitä taidettu kuulla aikaisemminkaan että tää voi olla vaan jatkumoa sille. Ei tässä auta kuin vaan elää omannäköistä elämää. Ehkä ollaan lapsettomina itsekkäämpiä, kun ei ole kokemusta kakruista.