Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Joulu on suuren mielipahan aikaa, kiitos itsekkäiden ja lapsellisten lapsien. Ilkeilyn määrä tälläkin palstalla osoittaa sen, että ap ei puhunut vain muutamien kokemuksesta. Ohittaminen tuntuu kuulua ihan suomaliseen kulttuuriin ja se nälviminen päälle.
Kiitos siitä, #rakkaatexsukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Otin ja luin koko ketjun. Itse kuulun lapsettomien kastiin ja minun on pakko todeta että yhtälailla ne lapselliset ajattelevat itseään ja haluavat osansa huomiosta, jos sikseen tulee. Se vain tapahtuu niiden lasten kautta. Veikkaan että oma käsitys itsestä muuttuu vanhemmaksi tulon myötä ja tavallaan myös sulautuu niihin omiin lapsiin jolloin lapsien teot, olemassa olo ja se miten näitä kohdellaan välittyy myös vanhemmalle. Lapsettomalla ei ole tätä etua. Se on helppoa sanoa että joulu on lastenjuhla kun siitä saa jotain irti omien lapsien kautta. Ja näin asiaa pohdittuani aikuistumisen ei minusta pitäisi olla kivulias menetyksien tie. Yhtälailla aikuisen on hyvä kokea olonsa rakastetuksi vielä vanhempanakin. Se antaa turvallisen kuvan niille lapsillekin että omat vanhemmat tukevat ja välittävät läpi elämän eikä ikääntymisessä ole mitään pelottavaa vaan ne tärkeimmät asiat pysyy.
Et varmasti ole ainoa ja pahempaa on vielä tulossa, kun äitisi voimat heikkenevät ja sinusta tulee pikkupiika, joka tekee jouluvalmistelut ja häärii keittiössä, kun lapselliset sisarukset haluavat viettää perinteisen joulun mummolassa, laittamatta tikkua ristiin, kun ollaan lopen uupuneita lastenhoidosta ja joululahjojen ostosta. Parhaassa tapauksessa joudut vielä vahtimaan lapset, etteivät kaikkia hajoita.
Monet lapselliset osaavat hyväksikäytön ja kuvittelevat, muiden velvollisuus on antaa aikaansa juuri heille ja lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla ihan kiitollinen omasta tilanteesta. Me perheettömät ja kauempana asuvat saadaan mennä jouluksi kotiin kuin omaan kotiimme ja olla muutama päivä taas kuin lapsia. Lähempänä asuva perheellinen sisarus tulee puolison ja lasten kanssa syömään ja ruoka on silloin kun on etukäteen sovittu, tai sitten he eivät tule, oma valinta. Lahjojen jaon ja lapsiperheen lähdön jälkeen vietetään sitten pienellä porukalla aikuisten juhlaa. Nyt sen vasta tajuaa, kuinka hyvin vanhemmat osaavat ottaa meidät kaikki huomioon.
Miksi aikuinen ihminen haluaa olla lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin on vaikea kestää kehitystä. Se että itse on ensin ollut se lapsi ja sitten yhtäkkiä se huomio meneekin niille juhlien "uusille" lapsille. Onneksi suurin osa tajuaa jonkun ajan päästä. Jos ei halua juhlia lasten kanssa niin on vapaa juhlimaan muualla kuin siellä vanhempien hoiteissa. Ne vanhemmat ku ovat ehkä niitä lapsenlapsia odottaneet ja heille se on freesiä vaihtelua siitä kun kotona oli se teini ja joillain se teiniys kestää kolmikymppiseksi asti. Mun miehen sisko on kohta viiskymppinen ja ja käyttäytyy vanhempiensa luona edelleen kuin teini. Iskä käy vaihtamassa lamput ja korjaamassa kun autoon tulee jotakin. Silloin kuin meidän lapset olivat pieniä niin he häiritsivät tätinsä juhlamieltä isovanhempien luona kun ei puhuttukaan jatkuvasti pirskeistä tai hänen työpaikastaan ja hänen uus partnerinsa ei saanut tarpeeksi huomiota tietenkään. Nykyään meidän lapset on teinejä niin se on ookoo lapsettomalle tädillekin. Kaikki istuvat itsekseen ja lukevat jotakin tai näpläävät puhelinta ja tädin uus hoito saa puhua pulputtaa ja kehua itseään koko illan:)
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti ole ainoa ja pahempaa on vielä tulossa, kun äitisi voimat heikkenevät ja sinusta tulee pikkupiika, joka tekee jouluvalmistelut ja häärii keittiössä, kun lapselliset sisarukset haluavat viettää perinteisen joulun mummolassa, laittamatta tikkua ristiin, kun ollaan lopen uupuneita lastenhoidosta ja joululahjojen ostosta. Parhaassa tapauksessa joudut vielä vahtimaan lapset, etteivät kaikkia hajoita.
Monet lapselliset osaavat hyväksikäytön ja kuvittelevat, muiden velvollisuus on antaa aikaansa juuri heille ja lapsilleen.
Siis ajatusko on, että niin kauan kun se vanha äiti jaksaa kaiken tehdä joutuu myös tekemään? Eikö aikuisten lasten, oli heillä lapsia tai ei, tarvitse auttaa? Tämä hyvin itsekeskeinen tapa ajatella on paistanut koko ketjun läpi. Halutaan perinteinen joulu, mutta jonkun pitää se järjestää. Tuo aikuisten, lapsiksi heittäytyvien lasten uusi kasti räpsähti silmille kun luki lehdestä Rosa Meriläisen kolumnia, jossa eronsa jälkeen muutti hetkeksi äitinsä luokse ja kiukutteli pikkujutuista, ihasteli kuinka oli mukava muuttua lapseksi jälleen. Kuinka moni teistä kotiinne lapseksi tulevista aikuisista on valmis maksamaan saman takaisin jonkun vuoden jälkeen kun vanhempanne oikeasti alkaisivat tarvita apua? Saako vanha äiti tulla kiukuttelemaan teidän jääkaapille, järjestättekö hoitolaitokseen lapsuutenne joulun? Vai mietittekö silloinkin oman napanne kautta? Monet näistä äideistä jotka laittavat nyt joulua aikuisille lapsilleen ja heidän pienille lapsilleen joilla niitä on hoitavat samalla suvun ikääntyneitä. Näinkö tekin sitten myöhemmin? Vai ulkoistatteko samoin kuin joulun valmistelun, joku muu hoitaa ja huolehtii minä keskityn itseeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Otin ja luin koko ketjun. Itse kuulun lapsettomien kastiin ja minun on pakko todeta että yhtälailla ne lapselliset ajattelevat itseään ja haluavat osansa huomiosta, jos sikseen tulee. Se vain tapahtuu niiden lasten kautta. Veikkaan että oma käsitys itsestä muuttuu vanhemmaksi tulon myötä ja tavallaan myös sulautuu niihin omiin lapsiin jolloin lapsien teot, olemassa olo ja se miten näitä kohdellaan välittyy myös vanhemmalle. Lapsettomalla ei ole tätä etua. Se on helppoa sanoa että joulu on lastenjuhla kun siitä saa jotain irti omien lapsien kautta. Ja näin asiaa pohdittuani aikuistumisen ei minusta pitäisi olla kivulias menetyksien tie. Yhtälailla aikuisen on hyvä kokea olonsa rakastetuksi vielä vanhempanakin. Se antaa turvallisen kuvan niille lapsillekin että omat vanhemmat tukevat ja välittävät läpi elämän eikä ikääntymisessä ole mitään pelottavaa vaan ne tärkeimmät asiat pysyy.
Miksi lapsellisten ei tarvitse kasvaa aikuisiksi ja antaa tilaa muille? Sitä vaaditaan lapsettomilta pikkusisaruksilta. Jopa vielä teini-ikäisiltä. Eikö ihminen, joka saa lapsen, kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että hän on itse vastuussa lapsestaan. Ei mennä lapsuudenkotiin ja heittäydytä marisevaksi kakaraksi, että "äitiiiiii, muuta jouluperinteet, kun mun PirkkoUntamo haluaa saada nugetteja jouluruoaksi ja lahjat heti yhdeksältä aamulla"
Kasvakaa aikuisiksi, kun saatte lapsia. Lapset ei ole syy heittäytyä mariseviksi kakaroiksi ja itkupotkuraivareita saavaksi uhmikseksi, jos kaikki ei pyöri teidän lasten ympärillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Samaa mieltä. Olen se isosisko, joka sai ensimäisenä lapsia. Kyllä se riittää, kun minun rippijuhlat ja yo.juhlat ja synttärit juhlittiin ja valmistujaiset. Tämän jälkeen lapset on tärkeimpiä. Siis minun lapset. Kyllä pikkusiskon pitää ymmärtää, että hänen pitää aikuistua, eikä odottaa enää synttärilahjaa vanhemmiltamme, koska heidän rahat menee siihen, että ostavat minun lapsille synttärilahjat. Ja ylioppilasjuhliakin muka pikkusisko vaati. Hulluja, nehän on jo kerran pidetty minun kohdalla. Kasvakoot aikuiseksi ja ymmärtäisi, että lapset menee kaiken edelle ja ei ole mitään järkeä enää aikuisen ihmisen ylioppilasjuhlia juhlia, kun minun lapsellani on päiväkodin kevätjuhla ja haluan mummin sinne.
En ymmärrä, miksi nuo lellityt kuopukset ei koskaan kasva aikuisiksi, vaan vaativat ja vaativat koko ajan huomiota itselleen. Pitää heidän ymmärtää, että antavat tilaa lapsille. Kyllä minun lapseni kevätjuhlat ja synttärit menee edelle, koska hehän ovat lapsia ja pikkusiskoni aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on vaikea kestää kehitystä. Se että itse on ensin ollut se lapsi ja sitten yhtäkkiä se huomio meneekin niille juhlien "uusille" lapsille. Onneksi suurin osa tajuaa jonkun ajan päästä. Jos ei halua juhlia lasten kanssa niin on vapaa juhlimaan muualla kuin siellä vanhempien hoiteissa. Ne vanhemmat ku ovat ehkä niitä lapsenlapsia odottaneet ja heille se on freesiä vaihtelua siitä kun kotona oli se teini ja joillain se teiniys kestää kolmikymppiseksi asti. Mun miehen sisko on kohta viiskymppinen ja ja käyttäytyy vanhempiensa luona edelleen kuin teini. Iskä käy vaihtamassa lamput ja korjaamassa kun autoon tulee jotakin. Silloin kuin meidän lapset olivat pieniä niin he häiritsivät tätinsä juhlamieltä isovanhempien luona kun ei puhuttukaan jatkuvasti pirskeistä tai hänen työpaikastaan ja hänen uus partnerinsa ei saanut tarpeeksi huomiota tietenkään. Nykyään meidän lapset on teinejä niin se on ookoo lapsettomalle tädillekin. Kaikki istuvat itsekseen ja lukevat jotakin tai näpläävät puhelinta ja tädin uus hoito saa puhua pulputtaa ja kehua itseään koko illan:)
Ja sinusta on hyväksyttävää, jos vanhemmat kohtelevat lapsettomia ja lapsellisia lapsiaan eriarvoisesti?
Mutta siitä nousee suuri huuto ja itkupotkuraivarit, jos mummo antaa tyttärensä teinilä 100€ arvoisen lahjan, mutta poikansa vastasyntyneelle vauvalle 20€ lahjan, jolloin äidit antavat huutia mummolle ja täyttävät keskustelupalstat aloituksillaan, kuinka väärin ja anteeksiantamatonta on, kun isovanhemmat kohtelevat lastenlastapsiaan eriarvoisesti. Tälläkin palstalla on useampi keskustelu asiasta menossa.
Kummallinen on ihmismieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Samaa mieltä. Olen se isosisko, joka sai ensimäisenä lapsia. Kyllä se riittää, kun minun rippijuhlat ja yo.juhlat ja synttärit juhlittiin ja valmistujaiset. Tämän jälkeen lapset on tärkeimpiä. Siis minun lapset. Kyllä pikkusiskon pitää ymmärtää, että hänen pitää aikuistua, eikä odottaa enää synttärilahjaa vanhemmiltamme, koska heidän rahat menee siihen, että ostavat minun lapsille synttärilahjat. Ja ylioppilasjuhliakin muka pikkusisko vaati. Hulluja, nehän on jo kerran pidetty minun kohdalla. Kasvakoot aikuiseksi ja ymmärtäisi, että lapset menee kaiken edelle ja ei ole mitään järkeä enää aikuisen ihmisen ylioppilasjuhlia juhlia, kun minun lapsellani on päiväkodin kevätjuhla ja haluan mummin sinne.
En ymmärrä, miksi nuo lellityt kuopukset ei koskaan kasva aikuisiksi, vaan vaativat ja vaativat koko ajan huomiota itselleen. Pitää heidän ymmärtää, että antavat tilaa lapsille. Kyllä minun lapseni kevätjuhlat ja synttärit menee edelle, koska hehän ovat lapsia ja pikkusiskoni aikuinen.
Ja ikää tämän kirjoittajalla on 13? Älä huoli, kun jaksat koulussa lukea niin sinulle järjestetään ne lakkiaiset. Surullista miten yleistä sisaruskateus on, kuka sai parhaat lahjat ja enemmän limsaa 10-vuotiaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, elämä muuttuu! Minä olen sisarussarjan nuorin ja minusta oli kyllä vain ihanaa, että sisarusten lasten myötä ikäänkuin palasi taas ne lapsuuden perinteet: joulupukki, se aaton jännitys ja riemu, ei sellaista ollut vain aikuisten kesken. Ja sitten kun omat lapset syntyivät, oli ihanaa, että vietettiin edelleen sukujouluja, oli serkkuja, tätejä, setiä, mummoja ja vaareja. Nyt on sitten vanhmmilla sisaruksilla jo lapsenlapsia ja he ilahduttavat myös isomummoa ja -pappaa, ei tarvitse viettää tylsää joulua pelkästään aikusiten kesken. Näin minä koen, joku toinen sitten eritavalla, mutta joka tapauksessa, kaikki muuttuu koko ajan ja siihen on sopeuduttava ja jos ei sopeudu, niin sitten viettää joulua jossain muualla vaikka ystävien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Miten niin ei "pidä" juhlia? Minun puolestani kukin saa juhlia vaikka nimipäiviä, talven tuloa tai uutta sohvaa, jos sikseen tulee. Ei tässä maailmassa nyt ainakaan liikaa ilonaiheita ole.
Outo ajatuskin, ettei aikuinen saisi viettää syntymäpäiviä tai iloita vaikkapa tutkinnosta, jota varten on rehkitty vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Miten niin ei "pidä" juhlia? Minun puolestani kukin saa juhlia vaikka nimipäiviä, talven tuloa tai uutta sohvaa, jos sikseen tulee. Ei tässä maailmassa nyt ainakaan liikaa ilonaiheita ole.
Outo ajatuskin, ettei aikuinen saisi viettää syntymäpäiviä tai iloita vaikkapa tutkinnosta, jota varten on rehkitty vuosikaudet.
Lakkiaiset järjestävät vanhemmat, ne myöhemmät juhlat järjestää tai jättää järjestämättä nuori aikuinen. Itse en juhlinut lainkaan masiteriksi valmistumista, väitökseen kutsuin perhettä mukaan. Aikuinen saa juhlia ja aikuinen järjestää.
Tekeekö lapsellisuus sisarulsista automaattisesti itsekkäitä kusipäitä?! Valtaosa kommenteista ainakin antaa sen kuvan.. Ällistynyt, että näin yleistä tää ilkeily lapsettomille sisaruksilleen. Grow up???!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Samaa mieltä. Olen se isosisko, joka sai ensimäisenä lapsia. Kyllä se riittää, kun minun rippijuhlat ja yo.juhlat ja synttärit juhlittiin ja valmistujaiset. Tämän jälkeen lapset on tärkeimpiä. Siis minun lapset. Kyllä pikkusiskon pitää ymmärtää, että hänen pitää aikuistua, eikä odottaa enää synttärilahjaa vanhemmiltamme, koska heidän rahat menee siihen, että ostavat minun lapsille synttärilahjat. Ja ylioppilasjuhliakin muka pikkusisko vaati. Hulluja, nehän on jo kerran pidetty minun kohdalla. Kasvakoot aikuiseksi ja ymmärtäisi, että lapset menee kaiken edelle ja ei ole mitään järkeä enää aikuisen ihmisen ylioppilasjuhlia juhlia, kun minun lapsellani on päiväkodin kevätjuhla ja haluan mummin sinne.
En ymmärrä, miksi nuo lellityt kuopukset ei koskaan kasva aikuisiksi, vaan vaativat ja vaativat koko ajan huomiota itselleen. Pitää heidän ymmärtää, että antavat tilaa lapsille. Kyllä minun lapseni kevätjuhlat ja synttärit menee edelle, koska hehän ovat lapsia ja pikkusiskoni aikuinen.
Älä näsäviisastele.
Minä en ymmärrä sitä että kenenkän aikuisen ihmisen synttäreitä tai tutkintoja juhlitaan koskaan. Se on aivan naurettavaa.
Isovanhempien ei kuulu ostaa lapsenlapsilleen lahjoja. He ovat lapsensa kasvattaneet ja niille lahjat kustantaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Miten niin ei "pidä" juhlia? Minun puolestani kukin saa juhlia vaikka nimipäiviä, talven tuloa tai uutta sohvaa, jos sikseen tulee. Ei tässä maailmassa nyt ainakaan liikaa ilonaiheita ole.
Outo ajatuskin, ettei aikuinen saisi viettää syntymäpäiviä tai iloita vaikkapa tutkinnosta, jota varten on rehkitty vuosikaudet.
'
No jos on pikkulapsi niin siitä vaan.
Noi on tuollaisia kissanristiäisiä millä ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Miten niin ei "pidä" juhlia? Minun puolestani kukin saa juhlia vaikka nimipäiviä, talven tuloa tai uutta sohvaa, jos sikseen tulee. Ei tässä maailmassa nyt ainakaan liikaa ilonaiheita ole.
Outo ajatuskin, ettei aikuinen saisi viettää syntymäpäiviä tai iloita vaikkapa tutkinnosta, jota varten on rehkitty vuosikaudet.
Lakkiaiset järjestävät vanhemmat, ne myöhemmät juhlat järjestää tai jättää järjestämättä nuori aikuinen. Itse en juhlinut lainkaan masiteriksi valmistumista, väitökseen kutsuin perhettä mukaan. Aikuinen saa juhlia ja aikuinen järjestää.
No et sinä sanonut sanaakaan siitä, kuka ne juhlat järjestää. Sanoit vain, että "ei pidä juhlia".
Kyllä minun tuttavapiirissäni ovat ylpeät vanhemmat järjestäneet juhlat yliopistosta valmistuneille lapsilleen.
Itse ostan synttärilahjoja aikuisille ilman mitään juhliakaan. Merkkipäiviä voi muistaa järjestämättä jotain valtavia bileitä. Mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Miten niin ei "pidä" juhlia? Minun puolestani kukin saa juhlia vaikka nimipäiviä, talven tuloa tai uutta sohvaa, jos sikseen tulee. Ei tässä maailmassa nyt ainakaan liikaa ilonaiheita ole.
Outo ajatuskin, ettei aikuinen saisi viettää syntymäpäiviä tai iloita vaikkapa tutkinnosta, jota varten on rehkitty vuosikaudet.
'
No jos on pikkulapsi niin siitä vaan.
Noi on tuollaisia kissanristiäisiä millä ei ole mitään merkitystä.
Kukaan ei pakota sinua osallistumaan kissanristiäisiin. Mutta minua huvittaa se ajatus, että on oikeasti ihmisiä, jotka happamina paheksuvat muiden ihmisten juhlan aiheita, koska aikuisia ei kuulu juhlistaa. LOL!
Alue: Aihe vapaa
Näinhän sen pitäisi ollakin ja yleensä olisikin, jos suhteisiin ei sisälly mielipahaa. Hirvittävä sääli, että välinpitämättömyydellä ja ymmärtämättömyydellä vesitetään hyviä suhteita turhaan, kun asia olisi kuitenkin suhteellisen helppo järjestää perheissä niin, ettei kukaan tunne oloaan sivulliseksi ja merkityksettömäksi.