Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Peitto heilumaan aktiivisemmin, siitä se lähtee ja voi taas juhlia joulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi noi perinteet ja aikataulut on pitänyt muuttaa lastenlasten takia?

Ap:han kertoi perinteistä omasta lapsuuden joulustaan: Käytiin illalla haudalla, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja ilmeisesti syötiin myöhemmin kuin klo 13. 

Miksi nää on onnistuneet ap:n lapsuudessa, mutta nyt siskon lasten kanssa ei onnistu mitenkään. Kuulostaa enemmän siskon vaatimukselta. Niiden tenavien pitää varmaan olla jouluaattonakin nukkumassa klo 19.30 ja sen jälkeen pitää olla talossa hiirenhiljaista.

Ei ole kyllä meidän suvussa lasten vuoksi jouduttu järkkäilemään mitään idiootteja aikatauluja, hyvin ovat pärjänneet perinteisten aikataulujen mukaan.

Ihan käsittämättömiä muutoksia. Onneksi omat vanhempani ovat saaneet pidettyä kodissaan suunnilleen entiset tavat. Oikeastaan suurin muutos on, että nykyään joulupukki tulee ennen ruokaa, kun omassa lapsuudessani lahjat jaettiin ilman pukkia ruuan jälkeen. Itse silti pidän kiinni siitä, että avaan omat lahjani vasta kun ollaan syöty. Aikuisten ruokaviini kuuluu edelleen asiaan kuten jo omassa lapsuudessani. Koska meillä ei muuten juoda alkoholia, täytän vielä viimeisille suupaloille lasini, että voin ottaa sen mukaani pöydästä lähtiessä. Tapoihini kuuluu myös nautiskella vielä yksi lasillinen viiniä jouluyön messua katsellessa. Olen vela ja sinkku, aion olla jatkossakin, ja menen myös vanhempieni luokse jouluksi niin kauan kuin he kutsuvat. Onnekseni heidän luonaan jouluun mahtuu muutakin kuin lastenlapset. 

Minusta muutokset eivät ole mitenkään kummallisia. Joulua voi viettää prikuulleen samalla tavalla niin kauan kuin joulua on viettämässä vain ydinperhe. Meillä jouluperinteet alkoivat muuttua, kun siskoni meni naimisiin. Silloin piti ottaa joulun aikatauluissa ja tavoissa huomioon myös se, että siskoni miehelläkin oli jouluperinteitä ja omia sukulaisia. Meillä ei esim koskaan ollut tapana käydä jouluisin haudoilla, koska sukumme haudat ovat kolmensadan kilometrin päässä. Siskoni miehen sukua taas oli haudattu pääkaupunkiseudulle, joten heidän jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Omat isovanhempanikin asuivat lapsuudessani kaukana eivätkä olleet enää elossa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Meillä ei ollut tapana vierailla jouluisin isovanhemmilla, mutta siskoni miehellä taas oli. Kun minäkin menin parisuhteeseen, piti tuohon sovittaa vielä minun mieheni jouluperinteet. Kolmen suvun erilaiset perinteet yhteen päivään. Ja kun saimme lapsia, piti vielä sovittaa lastemme päivärytmit tuohon ruljanssiin. Itse koin lasten aikataulujen sovittamisen kaikista haastavimmaksi, koska omat lapseni olivat aamuvirkkuja ja menivät iltaisin aikaisin nukkumaan, siskoni lapset taas iltavirkkuja ja nukkuivat aamulla pitkään. Ei se väsyneiden lasten väkisin hereilläpitäminen mitään herkkua ollut. Onneksi lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja isommat lapset sitten taas jo jaksoivatkin valvoa iltaisin pidempään. 

Eli teillä vanhempasi joutuivat muuttamaan vuosikymmenien jouluperinteet sinun ja lapsiesi takia ottamatta muita joulunviettäjiä huomioon.

Ja missäköhän minä noin sanoin? Lapsuuteni jouluperinteet muuttuivat ensin siskoni miehen tultua sukuun. Hän ja siskoni alkoivat käydä haudoilla, miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Yhteisen joulumme aikataulut siis alkoivat riippua siitä, mihin aikaan he menevät haudoille sekä mihin aikaan miehen vanhemmille ja isovanhemmille sopi aattona tulla käymään. Meidän joulupäivällisemme ja lahjojen jakamiset riippuivat siis siitä, milloin kaikki ovat paikalla. Tämän jälkeen kuvioihin tuli minun mieheni ja yhteisen joulun aikatauluihin piti sovittaa edellisten lisäksi myös minun mieheni aikataulut eli mihin aikaan aattona me kävimme hänen vanhemmillaan. Sen jälkeen tuli siskoni lapset ja jälleen aikatauluja täytyi sumplia sen mukaan, mihin aikaan hänen lapsillaan oli ruoka-aika ja päiväuniaika. Ja siis jossain välissä heidän piti edelleenkin ehtiä käydä haudoilla sekä miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Ja kun lopulta mukana oli myös minun lapseni, aikatauluja oli ruuvattava jälleen siten, että joulupäivällisellä on kaikki paikalla, nälkäisinä ja hereillä. Joulupukin saapuminen tietenkin niin, että sekä siskoni että minun lapset olivat hereillä ja jaksoivat vielä pukin lähdettyä avata lahjansakin. Yleensä omat lapseni olivat joulupukin tullessa jo varsin väsyneitä ja usein myös väsymyksestään kiukkuisia. 

Pointtini aiemmassa oli, että kun aikuistutaan, mennään parisuhteeseen ja hankitaan lapsia, se oman lapsuuden joulu ei enää onnistukaan, koska jouluun kuuluu muitakin ihmisiä ominen perinteineen ja aikatauluineen kuin vain äiti, isä ja heidän lapsensa. 

Aloituksessa oli kyllä kyse siitä, että ap ja hänen veljensä ja vanhempansa ovat joutuneet muuttamaan koko joulunvieton hänen sisarustensa vaatimuksesta hänen lapsiensa takia. Nyt ei ole kyse jokaisen isovanhemmista ja heidän perinteistään ja anopin kummin kaiman kirkossa käynneistä.

joulutonttu kirjoitti:

Ap on itsekin käytännössä tavallaan vielä lapsi, koska hän on vasta 20v. Tämän vuoksi ymmärrän ap:kinn kantaa. Nuori täysi-ikäinen aikuistuu yleensä vasta pari vuotta vanhempana henkisestikin. Toisaalta ap:n tulisi myös miettiä asiaa siltä kannalta, että ei hän varmaan itsekään haluisi kieltää lapsilta lasten joulua sitten, kun itse saa ehkä omia lapsia esim. 10 vuoden kuluttua. Nyt ei auta muu, kuin vaikka hammasta purren viettää se lasten joulu sukulaisten kanssa ja vaikka esim. järjestää illalla jotain aikuismaisempaa menoa toisaalle esim. kaverien kanssa, kun siskon lapsiperhe jo nukkuu.

En tiedä ap.sta. Mutta itse, kun sain lapsia, en todellakaan halunnut muuttaa kaikkien sukulaisten joulua sellaiseksi, että ahmitaan pikaisesti jouluruoka/pitsat ja ranskikset naamaan kahdeltatoista ja pukki yhdeltä ja sitten koko jouluilta ihaillaan, kun lapseni leikkivät leluilla ja telkkarista antennijohto piiloon, ettei kukaan katso paheksuttavia jouluohjelmia, kun lapseni saattavat saada trauman, kun niissä mainitaan jeesuksen nimi

Isoille ja pienille, kaikille:

"En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,

mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,

Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.

Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,

Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!

Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!

Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi noi perinteet ja aikataulut on pitänyt muuttaa lastenlasten takia?

Ap:han kertoi perinteistä omasta lapsuuden joulustaan: Käytiin illalla haudalla, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja ilmeisesti syötiin myöhemmin kuin klo 13. 

Miksi nää on onnistuneet ap:n lapsuudessa, mutta nyt siskon lasten kanssa ei onnistu mitenkään. Kuulostaa enemmän siskon vaatimukselta. Niiden tenavien pitää varmaan olla jouluaattonakin nukkumassa klo 19.30 ja sen jälkeen pitää olla talossa hiirenhiljaista.

Ei ole kyllä meidän suvussa lasten vuoksi jouduttu järkkäilemään mitään idiootteja aikatauluja, hyvin ovat pärjänneet perinteisten aikataulujen mukaan.

Ihan käsittämättömiä muutoksia. Onneksi omat vanhempani ovat saaneet pidettyä kodissaan suunnilleen entiset tavat. Oikeastaan suurin muutos on, että nykyään joulupukki tulee ennen ruokaa, kun omassa lapsuudessani lahjat jaettiin ilman pukkia ruuan jälkeen. Itse silti pidän kiinni siitä, että avaan omat lahjani vasta kun ollaan syöty. Aikuisten ruokaviini kuuluu edelleen asiaan kuten jo omassa lapsuudessani. Koska meillä ei muuten juoda alkoholia, täytän vielä viimeisille suupaloille lasini, että voin ottaa sen mukaani pöydästä lähtiessä. Tapoihini kuuluu myös nautiskella vielä yksi lasillinen viiniä jouluyön messua katsellessa. Olen vela ja sinkku, aion olla jatkossakin, ja menen myös vanhempieni luokse jouluksi niin kauan kuin he kutsuvat. Onnekseni heidän luonaan jouluun mahtuu muutakin kuin lastenlapset. 

Minusta muutokset eivät ole mitenkään kummallisia. Joulua voi viettää prikuulleen samalla tavalla niin kauan kuin joulua on viettämässä vain ydinperhe. Meillä jouluperinteet alkoivat muuttua, kun siskoni meni naimisiin. Silloin piti ottaa joulun aikatauluissa ja tavoissa huomioon myös se, että siskoni miehelläkin oli jouluperinteitä ja omia sukulaisia. Meillä ei esim koskaan ollut tapana käydä jouluisin haudoilla, koska sukumme haudat ovat kolmensadan kilometrin päässä. Siskoni miehen sukua taas oli haudattu pääkaupunkiseudulle, joten heidän jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Omat isovanhempanikin asuivat lapsuudessani kaukana eivätkä olleet enää elossa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Meillä ei ollut tapana vierailla jouluisin isovanhemmilla, mutta siskoni miehellä taas oli. Kun minäkin menin parisuhteeseen, piti tuohon sovittaa vielä minun mieheni jouluperinteet. Kolmen suvun erilaiset perinteet yhteen päivään. Ja kun saimme lapsia, piti vielä sovittaa lastemme päivärytmit tuohon ruljanssiin. Itse koin lasten aikataulujen sovittamisen kaikista haastavimmaksi, koska omat lapseni olivat aamuvirkkuja ja menivät iltaisin aikaisin nukkumaan, siskoni lapset taas iltavirkkuja ja nukkuivat aamulla pitkään. Ei se väsyneiden lasten väkisin hereilläpitäminen mitään herkkua ollut. Onneksi lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja isommat lapset sitten taas jo jaksoivatkin valvoa iltaisin pidempään. 

Eli teillä vanhempasi joutuivat muuttamaan vuosikymmenien jouluperinteet sinun ja lapsiesi takia ottamatta muita joulunviettäjiä huomioon.

Ja missäköhän minä noin sanoin? Lapsuuteni jouluperinteet muuttuivat ensin siskoni miehen tultua sukuun. Hän ja siskoni alkoivat käydä haudoilla, miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Yhteisen joulumme aikataulut siis alkoivat riippua siitä, mihin aikaan he menevät haudoille sekä mihin aikaan miehen vanhemmille ja isovanhemmille sopi aattona tulla käymään. Meidän joulupäivällisemme ja lahjojen jakamiset riippuivat siis siitä, milloin kaikki ovat paikalla. Tämän jälkeen kuvioihin tuli minun mieheni ja yhteisen joulun aikatauluihin piti sovittaa edellisten lisäksi myös minun mieheni aikataulut eli mihin aikaan aattona me kävimme hänen vanhemmillaan. Sen jälkeen tuli siskoni lapset ja jälleen aikatauluja täytyi sumplia sen mukaan, mihin aikaan hänen lapsillaan oli ruoka-aika ja päiväuniaika. Ja siis jossain välissä heidän piti edelleenkin ehtiä käydä haudoilla sekä miehen isovanhemmilla ja vanhemmilla. Ja kun lopulta mukana oli myös minun lapseni, aikatauluja oli ruuvattava jälleen siten, että joulupäivällisellä on kaikki paikalla, nälkäisinä ja hereillä. Joulupukin saapuminen tietenkin niin, että sekä siskoni että minun lapset olivat hereillä ja jaksoivat vielä pukin lähdettyä avata lahjansakin. Yleensä omat lapseni olivat joulupukin tullessa jo varsin väsyneitä ja usein myös väsymyksestään kiukkuisia. 

Pointtini aiemmassa oli, että kun aikuistutaan, mennään parisuhteeseen ja hankitaan lapsia, se oman lapsuuden joulu ei enää onnistukaan, koska jouluun kuuluu muitakin ihmisiä ominen perinteineen ja aikatauluineen kuin vain äiti, isä ja heidän lapsensa. 

Aloituksessa oli kyllä kyse siitä, että ap ja hänen veljensä ja vanhempansa ovat joutuneet muuttamaan koko joulunvieton hänen sisarustensa vaatimuksesta hänen lapsiensa takia. Nyt ei ole kyse jokaisen isovanhemmista ja heidän perinteistään ja anopin kummin kaiman kirkossa käynneistä.

Joo, mutta mun kommenttini ei ollutkaan aloitukseen vaan lainaamaani kommenttiin, jossa ihmeteltiin, miksi jouluperinteitä on täytynyt muuttaa. Jouluperinteitä yleensä täytyy muuttaa, kun joulunviettoon tulee uusia ihmisiä. Olipa ne sitten vävyjä, miniöitä tai lapsenlapsia. Lapsuuden ydinperheen perinteiset joulut onnistuvat vain, jos sisarukset menevät keskenään parisuhteeseen. Muussa tapauksessa vanhoihin perinteisiin tulee uusia perinteitä ja vanhoja jää pois. Voihan aloittajankin kohdalla kyse olla siitä, että hänen siskonsa miehen perheessä jouluperinteet ovat olleet toisenlaiset esim ruokailujen ja lahjojen avaamisen suhteen. Vai ajattelitko, että ap:n siskon perheineen ei pitäisi tulla enää yhteistä joulua viettämään? 

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko oli meille kiukussa ja pahoitti mielensä kun jätettiin aattona menemättä sinne ja tänne, missä ovat aina olleet ja tehneet aattona. Nyt kun hänellä on oma lapsi niin tekee niinkuin mekin, viettää jouluaaton kotona miehensä ja lasten kanssa. Samoin äitienpäivänä ja isänpäivänä ei enää käy vanhemmillaan vaan viikkoa ennen. Me toki pyritään käydä oikeana päivänä. Mutta näin ne mielet ja tavat muuttuu :)

Itsellänikin kävi näin.  Ei siksi, että olisin halunnut tai mielipiteeni olisi muuttunut vaan siksi, että huomasin olevani ainoa lapsi näinä juhlapyhinä ja se aiheutti niin pahan olon etten vaan enää ole kyennyt käymään. Siksi emme enää vietä juhlapyhiä vanhempieni luona. 

Miettikääpä niitä isovanhempiakin. Heille tulee joulunviettoon lapsensa puoliso, vävy tai miniä. On mummin ja papan otettava huomioon tämän puolisonkin toiveet joulusta. Jos miniä tai vävy on tottunut syömään esim. puolelta päivin ja sitten pukit ja lahjat ja ilta oleillaan vain, niin on hänenkin toiveita kuunneltava. Oma aikuinen lapsi voi kyllä sen verran joustaa, että otetaan vieraan ihmisen toiveet joulunvietosta huomioon, ettei hän tunne anoppilassa oloaan vieraaksi.

Se on kohteliaisuutta ottaa huomioon vieras ihminen ja hänen tapansa viettää juhlaa. Jos ei tällainen joulu kiinnosta aikuisella lapsella, pysykööt pois.

Meidän suvussa homma toimi niin, että perheet viettävät jouluaaton keskenään ja isovanhempi autoilee syömään muille, pääsääntöisesti tyttären perheeseen. En muista, että tästä olisi tullut närää. Tapanina kaikki kokoontuvat isovanhemmalle syömään ja juhlimaan.

Luo omat jouluperinteet ja vietä joulu niin kuin parhaaksi näet. Totta kai vanhemmat urputtavat, kun et mene heille, mutta anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos joulu yksin ei innosta, niin selaapa nettiä ja varaa joku viime hetken tarjous etelän lämpöön tai sitten Lappiin. Löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa, joka myös on "paennut" vanhempien hössötystä lastenlasten kanssa. Lahjoja ei luultavasti pahemmin jaella, joten osta se kirja tai pyjama tai molemmat varmuuden vuoksi itse. Näin minä olen tehnyt jo vuosia, tosin siksi, että vanhemmat ovat jo hautuumaalla, jonne poikkean viemään kynttilät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko oli meille kiukussa ja pahoitti mielensä kun jätettiin aattona menemättä sinne ja tänne, missä ovat aina olleet ja tehneet aattona. Nyt kun hänellä on oma lapsi niin tekee niinkuin mekin, viettää jouluaaton kotona miehensä ja lasten kanssa. Samoin äitienpäivänä ja isänpäivänä ei enää käy vanhemmillaan vaan viikkoa ennen. Me toki pyritään käydä oikeana päivänä. Mutta näin ne mielet ja tavat muuttuu :)

Sinä rikoit heidän jouluperinteet, ja ihmettelet kun miehen siskolla ei enää ole perinnejoulua, minne mennä?

Mitenkäs minä sen rikoin? En ole kieltänyt häntä menemästä vanhemmilleen aaton aattona, saunomaan, käydä haudoilla ja mummolassaan jne. Harvempi 30vee tekee samoin kuin viis vuotiaana, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä niitä isovanhempiakin. Heille tulee joulunviettoon lapsensa puoliso, vävy tai miniä. On mummin ja papan otettava huomioon tämän puolisonkin toiveet joulusta. Jos miniä tai vävy on tottunut syömään esim. puolelta päivin ja sitten pukit ja lahjat ja ilta oleillaan vain, niin on hänenkin toiveita kuunneltava. Oma aikuinen lapsi voi kyllä sen verran joustaa, että otetaan vieraan ihmisen toiveet joulunvietosta huomioon, ettei hän tunne anoppilassa oloaan vieraaksi.

Se on kohteliaisuutta ottaa huomioon vieras ihminen ja hänen tapansa viettää juhlaa. Jos ei tällainen joulu kiinnosta aikuisella lapsella, pysykööt pois.

Eipä ole kyllä kertaakaan tullut mieleen ollessani menossa puolisoni perheen luo jouluksi, että soittaisin etukäteen ja kertoisin, miten meillä on tavattu kotona juhlia...

Jännästi sitä ääni vaihtuu kellossa riippuen siitä, kenen haluista on kyse. Jos perheen oma lapsi haluaa juhlia joulua niinkuin on ennenkin juhlittu:

 

"SAAVUT PAIKALLE VAIN JA AINOASTAAN, JOS SINUT ON ERIKSEEN KUTSUTTU, OTAT MITÄ TARJOTAAN ETKÄ P***KELE KITISE MISTÄÄN!!!! ARGH!!!!!"

Kun on kyse miniästä:

"No onhan se nyt vain ja ainoastaan kohtuullista, että joulua vietetään kuten vieras ihminen vaatii. Vaikka emme häntä tunnekaan, ja tiedä miten hän haluaisi sitä vietettävän. Oh well, minäpä vain luen hänen ajatuksensa ja järjestän miniälle unelmiensa joulun." ^_^

Vierailija kirjoitti:

Ei osteta lahjoja aikuisille-päätös on ihan eri tehdä toisten lapsiperheiden kesken kuin sellaisten sisarusten, joilla osalla on ja osalla ei ole lapsia (jotkut voivat jopa jäädä lapsettomiksi). Ajatelkaapa nyt ihan aivoilla ja sydämellä: ap on juuri kotoa pois muuttanut, todennäköisesti vähävarainen opiskelija, lähes lapsi itsekin. Nyt KUKAAN ei anna hänelle jouluna MITÄÄN, ei edes oma äiti. Todennäköisesti sisarten miehet antavat jotain vaimolleen (vaikka anoppi päättänyt, että ei lahjoja aikuisten kesken) ja sisaret miehilleen (muutenhan se helvetti repeää niin kuin av:lta tiedämme). Ap:lta, todennäköisesti vähävaraiselta opiskelijalta, odotetaan sen sijaan lahjoja sisarusten lapselle, tosi reilua. Joka lahjan antaa, se lahjan saa. Jos ap:n äidillä olisi yhtään tilannetajua, hän laittaisi lastenlasten lahjojen lisäksi paketit nuoremmille sinkkulapsilleen ja lastenlasten vanhemmat muistaisivat lasten nimissä sinkkutätiä ja -emoa ja isovanhempia.

Itse olen köyhemmästä perheestä. Ei meillä ollut koskaan rahaa ostaa mitään ihmeellisyyksiä kenellekään. Lapsille ostettiin lahjoja, mutta joulupukki toi kyllä aina aikuisillekin lahjoja. Olishan ne lapsetkin ihmetelleet, jos aikuisille ei ole lahjoja. Äiti teki joka joulu kahdet villasukat, sellaiset tukevat saapassukat ja sitten ihanan pehmeät unisukat. Isä usein teki aikuisille jotain linnunpönttöjä, joihin kätki viinipullon tai setelin (100mk oli kova juttu).

Kinkunvalvojaiset oli isän, veljen ja siskojen miesten juttu. Lapsetkin usein unisina kävivät tarkistamassa kinkun kypsymistä (isäni luki aina lapsille). Myös kissat ja koirat osallistui kinkunpaistoon.

Aattoaamuna pilkottiin rosollia, paisteltiin laatikoita, leikattiin graavikaalaa.

Miehet lämmitti savusaunan ja hakkas avannon jäähän ja isä kaiveli juhannuksena tekemiään vihtoja.

Aamulla oli riisipuuroa, johon oli piilotettu joulukolikko (siskon mies manteleille allerginen, niin vaihdettiin mantelit pois).

Päivällä oli kahvia, karpalokiisseliä ja joku suolainen pannukakku.

Kasin aikaan illalla vasta aikasintaan katettiin varsinainen joulupöytä. Oli karja saatu hoidettua ja käyty pesulla. Meillä mentiin vasta jouluaamuna kirkkoon, yleensä hevosella ja reellä. Lapset kapaloitu puoliunisina viltteihin...

Lapset sai yleensä heti aamusta omia hommia, kuusen koristelua, sopivia keittiöhommia, mummon kukkien kastelua ja palkkioksi siitä mummo toi kulhollisen karkkia ja jonkun palapelin, jonka kokoomisessa meni lapsilla helposti koko joulu. Päivällä lapset joutuivat uloskin ja raitis ulkoilma väsäytti ja nukkuivat sitten kunnon päiväunet.

Meillä oli paljon jouluperinteitä, tontuille vietiin ruokaa ja laitettiin lyhtyjä lasten kanssa. Oli ihana nähdä lasten kasvava jännitys. Joskus poiki lehmä jouluaattona ja se saattoi sotkea järjestystä. Joskus joulupöytään tuli siksi eläinlääkärikin ja joku naapuri. Mutta kivaa se oli.

Ja ei lapsetkaan saaneet lahjavuorta. Meillä aikuiset sopi kuka ostaa kenellekin lahjan. Viisi lahjaa oli kaikille sellainen sopiva määrä.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Aloittajana varmaan jäisin heidän perhejoulustaan pois. Kertoisin kyllä äidille syyksi, että et halua tulla, kun et tunne itseäsi kuin vaivaksi heille. Puhelin kiinni ja hyvää omaa syötävää, kirja ja leffoja (vielä varmaan saisi jonkin elokuvakanavankin asennettua tai sitten kirjastosta DVD-levyjä?). Ostat itse itsellesi lahjan

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs minä sen rikoin? En ole kieltänyt häntä menemästä vanhemmilleen aaton aattona, saunomaan, käydä haudoilla ja mummolassaan jne. Harvempi 30vee tekee samoin kuin viis vuotiaana, toivottavasti.

Tekee silloin, jos se joulu on alunperinkin suunniteltu koko perheelle, eikä viisivuotiaalle.

Ja sinä rikoit sen siten, että estit hänen veljeään tulemasta jouluksi kotiin. Jolloin koko perheellä lässähti halu nähdä vaivaa joulua varten, ja pikku hiljaa se kuivui kokoon, kunnes ei enää ollut mitään, mihin tulla.

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä niitä isovanhempiakin. Heille tulee joulunviettoon lapsensa puoliso, vävy tai miniä. On mummin ja papan otettava huomioon tämän puolisonkin toiveet joulusta. Jos miniä tai vävy on tottunut syömään esim. puolelta päivin ja sitten pukit ja lahjat ja ilta oleillaan vain, niin on hänenkin toiveita kuunneltava. Oma aikuinen lapsi voi kyllä sen verran joustaa, että otetaan vieraan ihmisen toiveet joulunvietosta huomioon, ettei hän tunne anoppilassa oloaan vieraaksi.

Se on kohteliaisuutta ottaa huomioon vieras ihminen ja hänen tapansa viettää juhlaa. Jos ei tällainen joulu kiinnosta aikuisella lapsella, pysykööt pois.

Eipä ole kyllä kertaakaan tullut mieleen ollessani menossa puolisoni perheen luo jouluksi, että soittaisin etukäteen ja kertoisin, miten meillä on tavattu kotona juhlia...

Jännästi sitä ääni vaihtuu kellossa riippuen siitä, kenen haluista on kyse. Jos perheen oma lapsi haluaa juhlia joulua niinkuin on ennenkin juhlittu:

 

"SAAVUT PAIKALLE VAIN JA AINOASTAAN, JOS SINUT ON ERIKSEEN KUTSUTTU, OTAT MITÄ TARJOTAAN ETKÄ P***KELE KITISE MISTÄÄN!!!! ARGH!!!!!"

Kun on kyse miniästä:

"No onhan se nyt vain ja ainoastaan kohtuullista, että joulua vietetään kuten vieras ihminen vaatii. Vaikka emme häntä tunnekaan, ja tiedä miten hän haluaisi sitä vietettävän. Oh well, minäpä vain luen hänen ajatuksensa ja järjestän miniälle unelmiensa joulun." ^_^

Jotkut meistä anopeista osaavat kommunikoida ennen jouluakin poikiensa kanssa. Jotkut jopa suoraan miniöidensä kanssa. Ja aatteles...meidän joulunvietossa on jo kaksi anoppia, joilla omat pojat, tyttäret, miniät ja vävyt. Ja mekin saadaan aikaiseksi joulu, jossa on huomioitu kaikille joulussa tärkeimmät asiat. Tämä ei onnistuisi, jos emme osaisi avata suutamme ja kysyä, mikä kenellekin joulussa on kaikista tärkeintä. Tärkeimmät toteutetaan ja vähemmän tärkeistä voidaan tinkiä.

Järkyttävää vastakkainasettelua ja jyrkkiä mielipiteitä AV:n taattuun tyyliin.

Ymmärrän hyvin AP:n pahastuksen, kyllä minäkin olisin loukkaantunut jos vanhempani käyttäytyisivät noin. Voisin kyllä kuvitella, että he eivät itse ymmärrä miltä kaikki muutokset tuntuvat muista lapsista, eivät ehkä ole vaan ajatelleet asiaa. Olisiko mahdollista että sanoisit asiasta heille? 

Minusta ainakin on ikävää viettää joulua miehen kotona, kun siellä on eri perinteet kuin minun kotona. Ei se ole oikea joilu. Siksi olemmekin melkein aina minun kotonani viettämässä oikeaa joulua

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainakin on ikävää viettää joulua miehen kotona, kun siellä on eri perinteet kuin minun kotona. Ei se ole oikea joilu. Siksi olemmekin melkein aina minun kotonani viettämässä oikeaa joulua

Miehesi on siis joustavampi joulunviettotavoissaan kuin sinä olet?

Sinä, siskosi ja veljesi olitte joskus ne lapset, joiden mukaan joulu järjestettiin. Enpä oikein usko, että vanhempasi ovat herättäneet teidät kesken yöunien, pukeneet vaatteet päällenne ja lähteneet retuuttamaan puoliunisia lapsia myöhään illalla hautausmaalle. Pikemminkin uskon, että nuo myöhään illalla tapahtuvat asiat ovat muodostuneet jouluperinteeksi vasta sitten, kun te olitte riittävän vanhoja ja jaksoitte valvoa niin pitkään kuin myöhään illalla hautausmaalla käynti edellytti. Nyt siskosi lapset ovat ne lapset, joiden mukaan joulu järjestetään. Kun he kasvavat isommiksi, myöhään illalla tapahtuva hautausmaalla käyminen on taas mahdollista. Ja mikään ei estä sinua ja veljeäsi menemästä nytkin myöhään illalla hautausmaalle. Osaatte varmasti mennä sinne ilman siskoasikin.

Jotenkin tosi outo tämä ketju. Itselläni on kolme pientä lasta ja tunnen monta lapsiperhettä, mutta ei kukaan vietä noin täysin lapsikeskeistä joulua kun mitä täällä kuvaillaan. Tietenkin otetaan päiväuniajat ja nukkumaanmenoajat huomioon, mutta ei se nyt niin kauheasti sitä aikataulua muuta.

Harvemmin käymme kirkossa tai hautausmaalla lasten kanssa. Ne aikuiset jotka haluavat käyvät yhdessä.

Jotenkin vaikeata kuvitella että niin monella muulla on tilanne noin extreme... Sen kyllä muistan että muissa tapahtumissa (ei jouluna), lapseton sisko on loukkaantuneet kun ei voitu "vaihtaa" pienten lasten päiväuniaikaa niin että se sopisi hänen aikatauluun.