Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysykää nyt aikuiset ihmiset omissa kodeissanne joulu ja tehkää siitä sellainen, kuin haluatte. Ihme vinkumista. Mitä se teidän persettänne kaivaa, mitä vanhempanne haluavat tehdä jouluna. Napanuora on poikki jo :).
Päteekö sama kaikkiin muihin perheenjäseniin? Jos miehesi ei halua tänä vuonna huomioida sinua lainkaan, sallitaanko se?
No kyllä sallitaan jos siltä tuntuu. Meillä ollaan omassa porukassa penskojen kanssa ja syödään riisipuuroa + kinkkua... Eikös tässä ketjussa vinguta juuri sitä, että aikuiset ihmiset tunkevat toisten koteihin pahoittamaan mieltään, kun homma ei mene vieraan mielen mukaan. Pysykää omissa kodeissane, niin ei mieli mene mustaksi.
Eikö olisi parempi, jos ne pienet maailmannavat vanhempineen pysyisivät omissa kodeissaan?
Etkö ymmärrä. Niin todellakin pysymme ja muidenkin olisi ihan tervettä pysyä. Helvettiäkö menette toisten nurkkiin passattavaksi. Pysykää kotonanne ja luokaa omat jouluperinteenne. Ja ennen kaikkea, jättäkää vanhempanne jo rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai haluavat. Ja vietämmekin joulua yhdessä. Ja minä järjestän sen joulun. Mutta ei mun tarvitse käyttää lomamatkaan varaamiani rahoja aikuisten lasteni joululahjoihin. Riittää, että ostan joululahjat lapsenlapsille.
Jos sulla on sekä lapsettomia että perheellisiä lapsia, olet siis tehnyt sen päätöksen, että tuet vain osaa lapsistasi rahallisesti, ja loput saa haistaa pitkän paskan. Mitäs eivät ole tehneet lapsenlapsia sinulle.
Jos aikuisille ei osteta lahjoja , niin lapseton aikuinen ei saa lahjaa eikä lapsellinen aikuinen saa lahjaa. Eikä se isoäiti myöskään saa lahjaa vaikka järjestää ja maksaa joulun.
Sinä siis todellakin olet kateellinen taaperoiden joululahjoista?
Lapsetonta ei muisteta lahjalla, mutta lapsettoman pitää ostaa lapsellisten sukulaistensa lapsille kyllä lahjat. Jos joulu on lapsellisten mielestä vain lapsia varten, niin he voisivat sitten itse huolehtia lastensa lahjoista eikä olettaa, että lapsettomien pitää myös heidän lapsensa lahjoa.
On tuossakin ratkaisu kaikkeen. Kaikki pysyy vaan omissa kodeissaan eikä näe sukulaisiaan koskaan. Siitä se onni kumpuaa. Sitäkö varten te niitä lapsia teette, ettei niitä tarvisi ikinä enää nähdä sitten aikuisina? Ei edes jouluna? Jotkut tosiaan haluavat saada LAPSIA, eivät aikuisia.
On se aika järkyttävää nähdä, miten yleistä tämä on lapsettomien sisarusten kokemusten dissaaminen lapsellisten taholta. Ei kyse ole mistään lahjavuorista tai lasten kadehtimisesta. Vaan siitä, että sysätään syrjään ja sen kokemuksesta, että ei enää ole arvokas (varsinkin jos jäljellä on vain se leskiäiti, joka hyysää lähinnä poikaansa ja tämän jälkikasua) - ja näiden sisarusten plus heidän puolisoiden nälviminen - kuten tämäkin palsta osoittaa, ei varmaan saa ketään haluamaan pelaamaan jotain hiivatin statistin asemaa jossain sisarpuolten jouluissa, jossa tulisi kiltisti joka joulu tulla kuuntelmaan sitä piilovttuilua ja piiloaggressivisuutta. Usein tietenkin vielä ne perintöriidat taustalla. Ja ne lapselliset tietenkin pyrkivät petaamaan itselleen lasten kautta sitä suosikkiasemaa ja käyttäytyvät ehkä hyvinkin ikävästi lapsetonta sisartaan tai veljeään kohtaan privaatisti.
Tämä kommenttiketju on avannut ainakin minun silmäni, miten ikävää on lapsellisten suhtautuminen lapsettomien sisarustensa toiveisiin tulla nähdyksi, arvostetuksi ja niin - muistetuksi vrsinkin joulupyhinä. Kuinka paljon surua kätketyy tässä maassa häpäisyyn ja halvaksi tekemiseen. Ikävä tunnelma tulee pelkästään näistä kommenteista. Ja mitä onkaan se todellisuus niiden takana.
Ei halua edes ajatella. Itsekkäät lapselliset sisarukset.
Hävetkää.
Meillä joulupukkia odotetaan iltaan, koska muutenhan kaikki kävisi liian helposti. Päivä rakentuu riisipuurosta, saunasta, joulukirkosta ja jouluateriasta. Lahjat ovat sitten vain huipennus. Päivä menee nopeasti, ei ole lapsille tuskaa. Lapseton siskoni ei tule, matka on pitkä. Ymmärrän ettei lasten kanssa ole aina niin hauskaa. Ovat äänekkäitä jne. Ostan kyllä lahjat aina kaikille aikuisille. Kummeille ihan pienet muistamiset. Ja kyllä se olen minä meidän suvussa joka ehkä vähiten lahjoja saa - ja todella paljon antaa. Mutta eipä se ole koskaan joulumieltä vienyt. En oikeastaan tarvitse mitään, 40 vuotiaalla on jo kaikkea ja itse voi ostella alesta joulun jälkeen. Vanhempani ovat joulun meillä, laittavat molemmille lapsilleen saman summan rahaa lahjaksi. Plus jotain tavaraa meidän lapsille.
En usko että aloittajan kannattaa omia tunteitaan jakaa muille perheenjäsenille. Jonkin yhden toiveen kuten haudalla käymisen kellonajan voisin tehdä lapsettoman siskoni mieliksi. Mutta ei lapsia pysty poistamaan perhejoulusta. Itse jos olisin sinkku, ostaisin jotain yhteistä hauskaa lahjaa mitä voisi aikuisten kesken tehdä joulupäivänä. Tai lahjaksi vaikka yhteinen matka siskolle. Tai äidin kanssa konserttiin. Kannattaa itse olla positiivinen ja aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja muutenko sinua ei voi muistaa ja huomioida kuin lahjalla? Sekö se on ainoa asia, joka kelpaa sinulle todisteeksi siitä, että joku välittää sinusta? Kovin olet materialistinen ihminen, jos näin on.
Tämän ketjun mukaan aikuisia ei tarvitse muistaa lahjoilla EIKÄ huomiolla. Ei saa haluta katsoa televisiota, pelata pelejä muiden aikuisten kanssa eikä aikuismaista keskustelua. Ei saa haluta mennä kirkkoon tai haustausmaalle. Pyhimysmäisesti pitää vaan saada ilonsa siitä että sisarusten lapset saivat keon lahjoja. Tätä kritisoin. Voit halutessasi vääntä äasian niin, että itsekkäät velat ne vaan lahjoja haluaa, mutta oikeasti tämä keskustelu käsittelee paljon laajempaa ongelmaa. Vanhemmilla on kai vaan päät niin paljon pehmenneet lelukuvastojen tuijottelusta, etteivät voi ymmärtää, miten pahalta totaalisesti huomiotta jättäminen niistä lapsettomista sisaruksista tuntuu. Ei ole kyse materiasta, vaan rakkaudenosoituksista, ja niiden puutteesta.
Jostain kumman syystä se rakkaudenosoitusten puute tuntuu monella täällä pelkistyvän juurikin niihin lahjoihin ja niiden puutteeseen.
Ja ettäkö ei saa pelata pelejä, katsoa tv:tä, käydä kirkossa tai keskustella? Kuulostaa enemmänkin katkeruuden keskellä kehitetyltä olkiukolta kuin miltään oikean elämän tilanteelta. Meillä on vuosikaudet ollut pieniä lapsia mukana joulunvietossa ja silti ollaan aina tehty niitä asioita, joita aina ennenkin: katseltu telkkaria, syöty jouluruokaa, käyty hautausmaalla jne. ja tietenkin katseltu sitä lasten riemua kun aukovat pakettejaan.
Ei siinä ole pelkistä lahjoista kyse, mutta tuohon lahja-asiaan tämä koko juttu kiteytyy. Aikuinen ei "tarvitse" lahjoja, aikuisen ei "kuulu" toivoa tai haluta mitään, aikuisuuteen ja kypsyyteen "kuuluu" sellainen marttyyriasenne, että älkää nyt minulle mitään, voi voi sentään enhän minä nyt mitään tarvitse, joulu on lasten juhla, minä teen tässä tätä lanttulaatikkoa, voi ei tarvitse auttaa, istukaa te nyt siellä ja leikkikää lapsukaisten kanssa niin minä teen tämän kaiken valmiiksi...
Marttyyriäidit tuota asennemaailmaa ylläpitävät, ja sitten siitä on vedetty jokin "sääntö", että aikuisia ihmisiä ylipäätään ei tarvitse muistaa mitenkään.
Tuo mitä sinä kuvaat on muiden ajattelemista ennen sitä omaa napaa. Ymmärrän kyllä jos on arvon milleniaalille täysin vieras ajattelutapa. Ja jos täällä jokin on marttyyriutta, niin aikuisten ihmisten vikiseminen joululahjojen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai haluavat. Ja vietämmekin joulua yhdessä. Ja minä järjestän sen joulun. Mutta ei mun tarvitse käyttää lomamatkaan varaamiani rahoja aikuisten lasteni joululahjoihin. Riittää, että ostan joululahjat lapsenlapsille.
Jos sulla on sekä lapsettomia että perheellisiä lapsia, olet siis tehnyt sen päätöksen, että tuet vain osaa lapsistasi rahallisesti, ja loput saa haistaa pitkän paskan. Mitäs eivät ole tehneet lapsenlapsia sinulle.
Jos aikuisille ei osteta lahjoja , niin lapseton aikuinen ei saa lahjaa eikä lapsellinen aikuinen saa lahjaa. Eikä se isoäiti myöskään saa lahjaa vaikka järjestää ja maksaa joulun.
Sinä siis todellakin olet kateellinen taaperoiden joululahjoista?Lapsetonta ei muisteta lahjalla, mutta lapsettoman pitää ostaa lapsellisten sukulaistensa lapsille kyllä lahjat. Jos joulu on lapsellisten mielestä vain lapsia varten, niin he voisivat sitten itse huolehtia lastensa lahjoista eikä olettaa, että lapsettomien pitää myös heidän lapsensa lahjoa.
Älä nyt, saahan lapseton sentään ostamiensa lahjojen vastineeksi nähdä pikkupilttien riemusta hehkuvat silmät. Kyllä sen pitää riittää, itsekäs ja kypsymätön kakara on jos se ei riitä, aikuiseksi pitäisi kasvaa. Että kehtaakin odottaa vielä lahjoja, kun sentään pääsee valmiiseen pöytään, mokomakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka väitti, että omat lapset on tärkeämpiä kuin lapsenlapset? Ei muuten pidä useinkaan paikkaansa. Itseasiassa suurimmalle osalle isovanhemmista tuntuu lapsenlapset menevän omien lasten ohi heittämällä. Eikä mua ainakaan nypi se asia yhtään. Siitä vaan. Ei ole montaa päivää, kun olimme veljentyttären synttäreillä ja kälyn vanhemmat nauroi, että jotenkin toi oma tytär on vähemmän tärkeä nyt, kun on ihana pieni taapero tullut ja sitä vaan ajattelee tauotta. Äitini sanoi siihen, että se on niin totta, vaikka omistaan tykkää toki, mutta onhan nuo lapsenlapset vaan vielä tärkeämpiä ja rakkaampia. Meitä "lapsia" se nauratti lähinnä, siitä vaan saa tykätä meidän lapsista rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
On tuossakin ratkaisu kaikkeen. Kaikki pysyy vaan omissa kodeissaan eikä näe sukulaisiaan koskaan. Siitä se onni kumpuaa. Sitäkö varten te niitä lapsia teette, ettei niitä tarvisi ikinä enää nähdä sitten aikuisina? Ei edes jouluna? Jotkut tosiaan haluavat saada LAPSIA, eivät aikuisia.
Mennä voi käymään...JOS KUTSUTAAN SELVÄSTI. Jos ei selvästi kutsuta...PYSYTÄÄN KOTONA. Ja jos mennään kutsuttuna, mennään kutsujan pillin mukaan...VALITTAMATTA JA VINKUMATTA JOKA VITUN ASIASTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ongelmaa. Elämässä onnistuneet saavat kaikilla osa-alueilla enemmän huomiota ja arvostusta. Miksei siis tässäkin tapauksessa?
Vanhemmat toivovat lapsiltaan jälkikasvua ja reilua tai ei, jätetään tässä epäonnistuneet tietenkin vähemmälle huomiolle.
Vierailija kirjoitti:
On tuossakin ratkaisu kaikkeen. Kaikki pysyy vaan omissa kodeissaan eikä näe sukulaisiaan koskaan. Siitä se onni kumpuaa. Sitäkö varten te niitä lapsia teette, ettei niitä tarvisi ikinä enää nähdä sitten aikuisina? Ei edes jouluna? Jotkut tosiaan haluavat saada LAPSIA, eivät aikuisia.
Jos "minä minä"-lapsiaikuinen ei kestä edes käydä vanhempiensa passattavana valmiissa joulupöydässä pahoittamatta mieltään, niin eiköhän se ole kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka väitti, että omat lapset on tärkeämpiä kuin lapsenlapset? Ei muuten pidä useinkaan paikkaansa. Itseasiassa suurimmalle osalle isovanhemmista tuntuu lapsenlapset menevän omien lasten ohi heittämällä. Eikä mua ainakaan nypi se asia yhtään. Siitä vaan. Ei ole montaa päivää, kun olimme veljentyttären synttäreillä ja kälyn vanhemmat nauroi, että jotenkin toi oma tytär on vähemmän tärkeä nyt, kun on ihana pieni taapero tullut ja sitä vaan ajattelee tauotta. Äitini sanoi siihen, että se on niin totta, vaikka omistaan tykkää toki, mutta onhan nuo lapsenlapset vaan vielä tärkeämpiä ja rakkaampia. Meitä "lapsia" se nauratti lähinnä, siitä vaan saa tykätä meidän lapsista rauhassa.
Epäilemättä tunne on erilainen, kun on omia lapsia. Lapsettomasta taas tuntuu ihan erilaiselta kuulla, ettei oikeastaan ole vanhemmilleen enää kovin tärkeä.
Te ruikuttajat, tiedättekö keneltä kuulostatte? Kuulostatte siltä kuopukselta, joka seuraa sivusta kateellisena kun vanhempansa hoivaavat vastasyntynyttä sisarusta ja yrittää epätoivoisesti saada vanhempiensa huomion. Sitten vanhemmat joutuvat torumaan lasta ja sanovat, että sinä olet jo iso poika/tyttö, käyttäytyisit sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otapa ap huomioon, että nämä siskosi lapset kasvavat ja ovat joka joulu hieman kypsempiä viettämään erilaista joulua, elokuvineen, kirkkoineen ja hautausmaineen. Saatathan itsekin saada lapsia ja hups taas mennään lasten ehdoilla joulu. Aikuisia ei vanhempiesi tarvitse lahjoa, eihän kenenkään rahat riitä, kun porukkaa alkaa olla enemmän.
Ja ihan vinkiksi, aikuinen voi itse kävellä kauppaan ja ostaa itselleen lahjoja, jos jotain tarvitsee... osta omat suklaat ja salaiset joulujutut...
Voisit kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriasenteen, joulu on lasten juhla.
Nuorempien sisarusten osa on se, että kun sisaruksilla on lapsia, joudutaan istumaan siellä "lasten joulussa" antaen, muta saamatta itse mitään. Sitten kun itsellä on ne lapset, isosisarukset siirtyykin viettämään omat joulunsa jossain muualla, kun lapset on jo teini-ikäisiä eikä halua mummolaan. Vastalahjat jää saamatta. Ja jossain vaiheessa ne omat vanhemmat kuolee, ja pikkusisaruksen perhe ei koskaan ehdi saamaan niin paljon niitä valmiita joulupöytiä, kuin isosisaruksen perhe sai. Valitettavaa mutta totta. Minusta ei olisi liikaa pyydetty, että vanhemmat ostaisivat esim sille opiskelijalapselleenkin jotain, eivätkä pelkästään sille työssäkäyvän lapsen perheelle. Ei se nuorempi lapsi ehdi mitään liikaa saamaan, vaikka sitä joskus muistaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, miten ihanaa viettää joulu ulkomailla lomaillen! Meillä oli sama juttu kymmenen vuoden ajan: vain lastenlapset merkitsivät jouluna, lahjat ostettiin vain heille, sinkut eivät edes kiitosta lapsenlapsille antamistaan paketistaan saaneet, koko joulu yhtä hössötystä, pa*kavaippojen hajua ja vaihtoa, ilkeää kuittailua ja perheellisten marttyrointia koko joulu. Kaikki eivät mahtuneet lopulta joulupöytään, joten aikuiset lapset saivat syödä jouluruokansa seisten. Nyt en osta ainoataan pakettia kenellekään, vain joulukortit sisaruksilleni annan (heiltä en odota mitään saavani).
Veljeni lapset, joiden ympärillä hössötettiin heidän ollessaan pieniä, ovat saaneet väistyä pienempien lastenlasten tieltä, joiden ympärille joulu nyt rakentuu. Mummon suosikki, siskoni lapsi, saa veljeni lapsia enemmän huomiota ja paketteja, joten aattona ilmassa on kaunaa ja kyräilyä, veljen ja miniän tuhahteluakin, kun kaksi yhtä pientä tyttöä jää ilman paketteja (tai saavat sukkia ja karkkia tmv. persoonatonta joulukrääsää) toisen lapsenlapsen kerätessä ajatuksella valittuja lahjoja vuoren verran. Sinkut saivat jouluna vain muistuksen siitä, että he eivät merkitse mitään, joten joulu jäi niille perheellisille, nyt saavat riidellä keskenään koko joulun. Perhejoulut muuttuivat helvetiksi, josta on valmistauduttava pakenemaan jo kesäkuussa.
Kävikö teillä niin että pelkästään sinkut jäivät ilman lahjoja? Että lasten äidit ja isät kuitenkin saivat ja samoin isovanhemmat vaikka oli puhe ettei aikuisille hankita lahjoja?
Jos hekin jäivät lahjoitta niin eivätkö he olleet siinä mielessä samassa asemassa kuin sinkutkin?
Ei käynyt. Se oli vain äitini tapa ilmaista, että sinkut ovat elämässään epäonnistuneita, joiden ainoana tehtävänä on tuottaa muille eli niille oikeille ihmisille ts. perheellisille, iloa. Äitini itse viskoi saamansa pa*kat paketit päin seiniä ja syyllisti ainoastaan meitä sinkkulapsiaan siitä, että koko joulu meni jälleen niska limassa raataen kiittämättömien lasten passaamiseen. Vaikka juuri me syntiset ja epäonnistuneet sinkut ostimme aina kaikille lahjat ja autoimme äitiä keittiössä, söimme seisten jne, mitä perheelliset eivät ikinä tehneet, vaan he ostivat puolisoilleen jotain suurta ja kallista ja odottivat lähinnä meiltä muilta lapsilleen lahjoja (usein lasten lahjatoivelista lähetettiin hyvissä ajoin joka tädille ja sedälle, ja jos lasten lahjat olivat halpiskamaa, oli vanhempien suu mutrussa, koska mummon lemmikki keräsi sen isoimman pinon paketteja). Yksinhuoltajaksi pudonnut toinen siskoni sai avioeronsa jälkeen karun pudotuksen maan pinnalle ja liittyä meidän sinkkupalvelijoiden seuraan, koska kuviin haluttiin juuri sitä perheonnea ja iloisia aviopareja hymyilevine lapsineen.
Joulu oli meillä eräänlainen näytön paikka, jossa jokaisen perheenjäsenen status tuli ilmi. Sinkut olivat aina syyllisiä kaikkeen, lapsiperheet taas pyhimyksiä, vaikka juuri näiden itsekkyys lahjomisen ja auttamisen yms. suhteen tuli useamman kerran huomattua joka taholta. Niille ei vaan kehdattu sanoa mitään, koska ne juuri lastenlapset tekivät isovanhemilleen joulun. Joulupöytään pääsivät meillä vain avioparit lapsineen vierekkäin (mm. kuvien vuoksi), sinkut ja eronneet saivat syödä seisten ja tiskata muiden jäljet sillä aikaa, kun lastenlapset avasivat pakettejaan.
Äitini mielestä siis hänen lastensa piti edelleen ostaa hänelle kalliit lahjat, mutta hän itse muisti vain perheellisiä lapsiaan ja näiden jälkikasvua. Hän itse ehdotti käytäntöä, muttei sulattanut sitä, ettei häntä muisteta. Asia oli ok hänelle vain silloin, kun kaikkia muita muistettiin, paitsi niitä turhia sinkkuja. On typerää kuvitella, etteikö juuri jouluna kerry kaunaa ja eripuraa. Meillä säännöt menivät niin, että puolisot lahjoivat toisiaan yhtä suurella numerolla kuin lapsiaan, kyyneleet ja herkät hetket ikuisti isän kamera. Sinkkujen osana oli taputtaa vieressä, kun muut avasivat lahjojaan. Tiskaaminen, siivoaminen ja täydellinen itsensä kieltäminen kuului myös sinkkujen osaan. Katkera palvelijaksi ja raha-automaatiksi pakotettu yleisö oli äidilleni välttämätön, koska hänen mielestään ihminen oli pelkkä statisti, jolle piti etenkin jouluisin näyttää se, millaista elämän oikeastaan kuuluisi olla. En mene sinne enää koskaan. Vanhemmat lahjokoon itse lapsensa, on itsekästä olettaa, että kaikkia kiinnostaisi viettää joulua heidän kakariensa mieltymysten mukaan ja käyttää pyhät passaten heidän perhettään.
Henni 799 kirjoitti:
Meillä joulupukkia odotetaan iltaan, koska muutenhan kaikki kävisi liian helposti. Päivä rakentuu riisipuurosta, saunasta, joulukirkosta ja jouluateriasta. Lahjat ovat sitten vain huipennus. Päivä menee nopeasti, ei ole lapsille tuskaa. Lapseton siskoni ei tule, matka on pitkä. Ymmärrän ettei lasten kanssa ole aina niin hauskaa. Ovat äänekkäitä jne. Ostan kyllä lahjat aina kaikille aikuisille. Kummeille ihan pienet muistamiset. Ja kyllä se olen minä meidän suvussa joka ehkä vähiten lahjoja saa - ja todella paljon antaa. Mutta eipä se ole koskaan joulumieltä vienyt. En oikeastaan tarvitse mitään, 40 vuotiaalla on jo kaikkea ja itse voi ostella alesta joulun jälkeen. Vanhempani ovat joulun meillä, laittavat molemmille lapsilleen saman summan rahaa lahjaksi. Plus jotain tavaraa meidän lapsille.
En usko että aloittajan kannattaa omia tunteitaan jakaa muille perheenjäsenille. Jonkin yhden toiveen kuten haudalla käymisen kellonajan voisin tehdä lapsettoman siskoni mieliksi. Mutta ei lapsia pysty poistamaan perhejoulusta. Itse jos olisin sinkku, ostaisin jotain yhteistä hauskaa lahjaa mitä voisi aikuisten kesken tehdä joulupäivänä. Tai lahjaksi vaikka yhteinen matka siskolle. Tai äidin kanssa konserttiin. Kannattaa itse olla positiivinen ja aktiivinen.
Ai että ihan haudalla käymisen ajankohdan voisit tehdä siskosi mieliksi. Kyllä olet avaramielinen ja joustava, ihailla pitää.
Vierailija kirjoitti:
Te ruikuttajat, tiedättekö keneltä kuulostatte? Kuulostatte siltä kuopukselta, joka seuraa sivusta kateellisena kun vanhempansa hoivaavat vastasyntynyttä sisarusta ja yrittää epätoivoisesti saada vanhempiensa huomion. Sitten vanhemmat joutuvat torumaan lasta ja sanovat, että sinä olet jo iso poika/tyttö, käyttäytyisit sen mukaisesti.
Ne samat esikoiset, jotka eivät olisi aikoinaan halunneet vauvalle huomiota, täällä nyt itkevät, ettei kuopuksen kuuluisi edelleenkään saada mitään. Heidän vaan kuuluisi, ja heidän lapsien. "Ne on minun vanhemmat, minun koti, minun lasten joulu, sinä pikkusisarus voit pysyä kotonasi!" Tuolta tämä keskustelu minun korvaan kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai haluavat. Ja vietämmekin joulua yhdessä. Ja minä järjestän sen joulun. Mutta ei mun tarvitse käyttää lomamatkaan varaamiani rahoja aikuisten lasteni joululahjoihin. Riittää, että ostan joululahjat lapsenlapsille.
Jos sulla on sekä lapsettomia että perheellisiä lapsia, olet siis tehnyt sen päätöksen, että tuet vain osaa lapsistasi rahallisesti, ja loput saa haistaa pitkän paskan. Mitäs eivät ole tehneet lapsenlapsia sinulle.
Jos aikuisille ei osteta lahjoja , niin lapseton aikuinen ei saa lahjaa eikä lapsellinen aikuinen saa lahjaa. Eikä se isoäiti myöskään saa lahjaa vaikka järjestää ja maksaa joulun.
Sinä siis todellakin olet kateellinen taaperoiden joululahjoista?
Tämä. Ajatteleeko kateelliset sinkut oikeasti, että ne lelut on sille lapsia saaneelle sisarukselle? Nyt ihan oikeasti järki päähän.
Vierailija kirjoitti:
Te ruikuttajat, tiedättekö keneltä kuulostatte? Kuulostatte siltä kuopukselta, joka seuraa sivusta kateellisena kun vanhempansa hoivaavat vastasyntynyttä sisarusta ja yrittää epätoivoisesti saada vanhempiensa huomion. Sitten vanhemmat joutuvat torumaan lasta ja sanovat, että sinä olet jo iso poika/tyttö, käyttäytyisit sen mukaisesti.
Ja korjaan: siis esikoiselta, ei kuopukselta.
Aika moni on valinnut pysyä omassa kodissaan. Itse tein lapsia saatuani myös sen valinnan, etten vienyt heitä mummolaan, kun olin tottunut ettei siellä jouluna kaivata.