Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siten, että kahta nuorempaa sisarusta juhlittiin aina opiskeluiden päätyttyä. Minua ei koskaan vanhimpana tai itse kustansin juhlani. Kun sitten menestyin parhaiten elämässä ja sain lapset luonnollisesti ensimmäisenä niin kyllähän isovanhemmat lapsenlapsiaan hehkuttivat. Siis minun talossani ja minun maksamillani jouluherkuilla oli sisaruksetkin kylässä. Voi miten säälittävä elämä jos vanhemmilleen on kateellinen siitä, että nauttivat suvun jatkumisesta ja lapsenlapsistaan. .

Niin, itsehän et kuulosta yhtään katkeralta kun sisaruksiasi on suosittu....

Sinun mielestäsi siis joidenkin sisarusten suosiminen on ok? Taidat elää tuilla ja joulusi juhlit muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.

Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.

Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.

Itse muistan, että se odottaminen ja jännitys oli melkein parempaa kuin lahjojen saaminen.

Ilmeisesti et saanut kovin kummoisia lahjoja.

Odottaessa kaikki oli vielä mahdollista, tiesi että lahjojen aika on yhä vain lähempänä, niiden tiettyjen rutiinien jälkeen koko joulukuun kestänyt odotus päättyisi. Odottaessa saattoi vielä kuvitella ja arvuutella, tuoko pukki sitä tai tätä vai jotain muuta. Sitten kun avaamisen jännityskin oli ohi, tuli sellainen tietynlainen pettymys, että tässäkö se nyt oli. Lahjat siis oli mieleisiä eikä niitä kaivannut enempää, mutta oli jotenkin sellainen tunne, että viikkoja on odotettu ja nyt se on ohi. Ei sitä lapsena osannut näin selkeästi ajatella, mutta nuo tunteet muistan silti.

Vierailija kirjoitti:

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

miten niin tietysti lapsiperheet saavat enemmän ja kalliimpia lahjoja, ja tietysti heitä tuetaan rahallisesti enemmän? Aikaisemmin tässä ketjussa kerroin vanhemmistani, joka antaa AINA minulle ja perheelleni (5 ihmistä) tasan saman verran kuin siskolleni (yksi ihminen).  Vai ollanko me maailmankaikkeuden ainoa tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.

Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.

Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.

Itse muistan, että se odottaminen ja jännitys oli melkein parempaa kuin lahjojen saaminen.

Ilmeisesti et saanut kovin kummoisia lahjoja.

Odottaessa kaikki oli vielä mahdollista, tiesi että lahjojen aika on yhä vain lähempänä, niiden tiettyjen rutiinien jälkeen koko joulukuun kestänyt odotus päättyisi. Odottaessa saattoi vielä kuvitella ja arvuutella, tuoko pukki sitä tai tätä vai jotain muuta. Sitten kun avaamisen jännityskin oli ohi, tuli sellainen tietynlainen pettymys, että tässäkö se nyt oli. Lahjat siis oli mieleisiä eikä niitä kaivannut enempää, mutta oli jotenkin sellainen tunne, että viikkoja on odotettu ja nyt se on ohi. Ei sitä lapsena osannut näin selkeästi ajatella, mutta nuo tunteet muistan silti.

Köyhät joulut sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.

Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.

Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.

Itse muistan, että se odottaminen ja jännitys oli melkein parempaa kuin lahjojen saaminen.

Ilmeisesti et saanut kovin kummoisia lahjoja.

Odottaessa kaikki oli vielä mahdollista, tiesi että lahjojen aika on yhä vain lähempänä, niiden tiettyjen rutiinien jälkeen koko joulukuun kestänyt odotus päättyisi. Odottaessa saattoi vielä kuvitella ja arvuutella, tuoko pukki sitä tai tätä vai jotain muuta. Sitten kun avaamisen jännityskin oli ohi, tuli sellainen tietynlainen pettymys, että tässäkö se nyt oli. Lahjat siis oli mieleisiä eikä niitä kaivannut enempää, mutta oli jotenkin sellainen tunne, että viikkoja on odotettu ja nyt se on ohi. Ei sitä lapsena osannut näin selkeästi ajatella, mutta nuo tunteet muistan silti.

Köyhät joulut sinulla.

Ai millä lailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.

Tuo että aikuiselle ruoka ja tunnelma on keskiössä, on vähän kuin kutsuisi sen aikuisen showillalliselle, jossa se lasten lahjariemu on ruuan lisäksi ainoa ohjelmanumero.

Öö, mutta voihan niitä ohjelmanumeroita olla kirkko, hautausmaakäynnit, lautapelit, sauna? Minä olisin äärettömän onnellinen, jos pääsisin kävelemään valmiiseen joulupöytään. En ihan ymmärrä. Tuntuu vaan jotenkin, että aikuisia ihmisiä kirvelee suhteettoman paljon jäädä ilman huomiota=paketit ja omat perinteet omassa järjestyksessä. En minä kiistä, etteikö niin voi tai saa tuntea, mutta olen aidosti vaan todella hämmästynyt.

Minä olen ylijouluihminen, elän ja hengitän. Teini-iässä aloin traumatisoitumaan, koska vuosi vuodelta paketteja tuli vähemmän ties millä verukkeilla(niitä ei ole koskaan ollut älyttömiä määriä). Oma kuppi meni nurin kun minun lahjani down shiftattiin ja sisko sai isommat ja kalliimmat  lahjat muuttaessaan äidin ihaileman suvun vesan kanssa yhteen . "saat sitten ensi vuonna enemmän". No en saanut. noo.. Lapset kun tulivat olin itse vuosia ilman lahjoja, koska se vain oli lahja nähdä lasten ilo paketteja avatessa...tai näin selitin itselleni..ei pettymyksiä kun ei odota mitään. Muutama vuosi sitten olin kaukaisempien sukulaisten luona ja he olivat hankkineet paljon pientä ja hassua, ei arvokasta..muuta niitä kauniita kääröjä..taas vanha jouluvimma nosti päätään. Ratkaisin seuraavat joulut ostamalla ja paketoimalla itse itselleni lahjoja. Ihan riittävän hyvin toimii. Mene sinäkin ap viettämään joulua. Käy ominpäin hautumaalla ja osta kuusen alle itsellesi muutama ihana paketti, sinä ansaitset sen :)

Ja nuo aikuisuuden märisijät menkää itseenne. Olemme vanhempiemme lapsia niin kauan kun veri kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siten, että kahta nuorempaa sisarusta juhlittiin aina opiskeluiden päätyttyä. Minua ei koskaan vanhimpana tai itse kustansin juhlani. Kun sitten menestyin parhaiten elämässä ja sain lapset luonnollisesti ensimmäisenä niin kyllähän isovanhemmat lapsenlapsiaan hehkuttivat. Siis minun talossani ja minun maksamillani jouluherkuilla oli sisaruksetkin kylässä. Voi miten säälittävä elämä jos vanhemmilleen on kateellinen siitä, että nauttivat suvun jatkumisesta ja lapsenlapsistaan. .

Niin, itsehän et kuulosta yhtään katkeralta kun sisaruksiasi on suosittu....

Sinun mielestäsi siis joidenkin sisarusten suosiminen on ok? Taidat elää tuilla ja joulusi juhlit muiden kustannuksella.

Päinvastoin, mielestäni se ei ole ok ja edellinen kirjoittaja on siitä hyvä esimerkki, aiheuttaa aina pahaa mieltä. Kuittailin vaan kun hän moitti muita säälittäviksi ja kateellisiksi näkemättä omaa tilannettaan.

Joulu on sukujuhla. Parasta siinä on kun perhe on koossa, olipa kenellä lapsia tai ei.

JOS asian kääntäisi nurinpäin : Olisi taas Joulu, esimerkiksi joku suvusta olisikin sairaana, tai muu murhe

tai vastoinkäyminen olisi kohdannut yhtä perheessä, asettaisiko tämä sairas samat ehdot tässäkin tapauksessa ? Vain lapsenlapsia saaneet mieluiten vieraaksi.....

Lapset ovat aikuisinakin samanarvoisia vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

miten niin tietysti lapsiperheet saavat enemmän ja kalliimpia lahjoja, ja tietysti heitä tuetaan rahallisesti enemmän? Aikaisemmin tässä ketjussa kerroin vanhemmistani, joka antaa AINA minulle ja perheelleni (5 ihmistä) tasan saman verran kuin siskolleni (yksi ihminen).  Vai ollanko me maailmankaikkeuden ainoa tapaus?

Tässä ketjussahan on tehty varsin selväksi, ettei lapsettomia tarvitse muistaa ja jos ovat tästä pahoillaan, ovat lapsellisia ja kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.

Tuo että aikuiselle ruoka ja tunnelma on keskiössä, on vähän kuin kutsuisi sen aikuisen showillalliselle, jossa se lasten lahjariemu on ruuan lisäksi ainoa ohjelmanumero.

Öö, mutta voihan niitä ohjelmanumeroita olla kirkko, hautausmaakäynnit, lautapelit, sauna? Minä olisin äärettömän onnellinen, jos pääsisin kävelemään valmiiseen joulupöytään. En ihan ymmärrä. Tuntuu vaan jotenkin, että aikuisia ihmisiä kirvelee suhteettoman paljon jäädä ilman huomiota=paketit ja omat perinteet omassa järjestyksessä. En minä kiistä, etteikö niin voi tai saa tuntea, mutta olen aidosti vaan todella hämmästynyt.

Mainitsemasi ohjelmanumerot ovat sellaisia, joihin osallistutaan yhdessä, ei vain katsella sivusta kun jotkut muut pääsevät osallistumaan. Joulupöytään pääsevät kaikki paikalle tulevat, ei kai siitä yhden tarvitse olla niin ylitsevuotavan kiitollinen ettei saisi haluta osalliseksi muiden hauskanpitoon?

Voisittehan ainakin sen lapsettoman veljesi kanssa lahjoa toisenne ja käydä yhdessä hautausmaalla.

Siiten vetäydytte sivuhuoneeseen katsomaan (läppärillä) jouluohjelmia, kippaamaan glögiä ja herkuttelemaan suklailla.

Onnellinen ihminen on kiitollinen siitä mitä saa. Onneton valittaa kaikesta.

Itse olen sitä mieltä, että on täysin luonnollista, että lapsille ostetaan enemmän kuin aikuisille, koska lapsille tavara on tärkeämpää. Aikuinen nyt osaa nauttia monista muistakin asioista, ja yleensä jopa ainoastaan muista asioista. Enpä omassa suvussani ainakaan tiedä ketään, joka oikeasti ilahtuisi joulukrääsästä. Toki toivotut lahjat ovat eri asia, ja jos on sovittu, että jokainen saa toivoa jotain, ja ne lahjat ostetaan, homma menee järkevästi ja oikein.

Omat lapseni ovat jo toiselle kymmenellä, eivätkä enää toivo mitään tavaraa jouluksi. Toinen pääsee reissuun ja toinen saa ensi vuonna jonkun elektroniikan kunhan vanha vehje hajoaa. Ei olla rikkaita eikä köyhiä, mutta lapsetkaan eivät ole enää ihan idiootteja rahan ja tavaran suhteen. Puutteessa ja turvattomuudessa eläville raha ja tavara korvaa sisäistä tyhjyyttä, ja sen tajuaa jo 11-vuotiaskin. Joulussa on kyse jostain muusta kuin tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen ihminen on kiitollinen siitä mitä saa. Onneton valittaa kaikesta.

Itse olen sitä mieltä, että on täysin luonnollista, että lapsille ostetaan enemmän kuin aikuisille, koska lapsille tavara on tärkeämpää. Aikuinen nyt osaa nauttia monista muistakin asioista, ja yleensä jopa ainoastaan muista asioista. Enpä omassa suvussani ainakaan tiedä ketään, joka oikeasti ilahtuisi joulukrääsästä. Toki toivotut lahjat ovat eri asia, ja jos on sovittu, että jokainen saa toivoa jotain, ja ne lahjat ostetaan, homma menee järkevästi ja oikein.

Omat lapseni ovat jo toiselle kymmenellä, eivätkä enää toivo mitään tavaraa jouluksi. Toinen pääsee reissuun ja toinen saa ensi vuonna jonkun elektroniikan kunhan vanha vehje hajoaa. Ei olla rikkaita eikä köyhiä, mutta lapsetkaan eivät ole enää ihan idiootteja rahan ja tavaran suhteen. Puutteessa ja turvattomuudessa eläville raha ja tavara korvaa sisäistä tyhjyyttä, ja sen tajuaa jo 11-vuotiaskin. Joulussa on kyse jostain muusta kuin tavarasta.

Tämä muistutuksena niille kommentoijille, joiden mielestä on surullista, jos lapselle odotuksen riemu on merkittävämpää kuin ne tavarat.

Velahullut nostelee ja peukuttaa tätäkin ketjua. Hankkikaa elämä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.

Ketjun luettuani en taas ole lainkaan hämmästynyt sinun näkemyksestäsi. Jokaisella- tai ainakin suurimmalla osalla - on tarve tulla rakastetuksi ja tuntea olevansa tärkeä. Lahjojen antaminen ja saaminen on siihen erinomainen väline. Ei lahjakateus ole varsinaisesti kateutta, vaan ulkopuoliseksi jäämisen tunnetta. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla kyse on lähinnä siitä, että saa edes jotain, ei siitä että pitää saada jotain tiettyjä asioita tai ylipäänä paljon.

En ole tajunnut sitten, että se voi oikeasti olla noin ratkaisevaa. Olen itse lakannut odottamasta lahjoja alle parikymppisenä enkä tavoita tuota lahja on välittämistä-ajatusta lainkaan. En siis vaan kykene ymmärtämään, koska en tavoita samaa ajatusta. Tai ehkä ajattelen vaan, että aikuiset näkevät joulun muuten kuin tavaroiden kautta ja ovat jo lahjaisat joulunsa saaneet ja ettei se oma lapsuuden joulu voi loputtomasti pysyä muuttumattomana ja oman mielen mukaisena. Mutta selvästi moni ajattelee toisin kuin minä ja suotakoon kaikille ajatuksensa. En vaan itse menisi viettämään itselleni epämieluisaa joulua (näin jälkiviisaana) tai ainakin miettisin tulisiko pahempi mieli jos jättäisin kokonaan väliin vai tuntisin etten saa sellaista joulua kuin toivoisin ja valitsisin niistä pienemmän pahan. Sekin kuuluu siihen aikuistumisen tiehen, että kun kaikkea ei voi saada, niin voi sitten valita.

Tämä ketju herätti mussa aika monia tunteita. Omilla vanhemmillani tuli "joulu on lasten juhla ja piste"-asenne heti kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät. Kaikki aiemmat perheemme ihanat jouluperinteet jäivät historiaan. Olin tuolloin 25-vuotias jo omillani asuva. Alla listaus perinteistä, jotka vanhempani kokivat turhiksi ja typeriksi taloudessaan silloin, kun sisarukseni saivat lapsenlapsia.

- perinteinen joulupuuro jouluaaton lounaaksi vaihtui  lasten suosikiksi makaronilaatikoksi. Perusteluna "kyllä lasten täytyy saada kunnon ruokaa eikä mitään puuroa!" Toki kävin hakemassa puuroainekset ja keitin puuron itse mutta äiti paasasi isoon ääneen että "älä keitä sitten koko kattilallista, kun minä tein makaronilaatikkoa". 

- tunnelmallinen iltapäivän joulukirkko hautausmaakävelyineen jäi väliin kun "lapset ei jaksa". Helsinkiin 18-vuotiaana muuttaneena minulla ei ole ajokorttia, en viitsinyt lähteä 8 kilometrin kirkkomatkaa tekemään kävellen.

- jouluillallinen alkupaloineen, jälkiruokineen ja viineineen jäi väliin, sen korvasi klo 17 syötävä lapsiystävällinen ruoka tyyliin perunamuusi ja lihapullat. Tarjouduin tekemään ja hakemaan omilla rahoillani kaupasta aineksia parempaan jouluruokaan, mutta vastaanotto oli "syödään kaikki samaa ruokaa samassa pöydässä".

- lahjat jaettiin jo iltapäivällä, loppuilta meni lasten kanssa leikkiessä. Siis vanhempieni ja sisarusteni aika. Ennen mm. pelailimme lautapelejä, katsoimme tv:stä joulukonsertteja, juttelimme.

- loppuillasta söimme vielä hyviä juustoja ja viinejä lisukkeineen. Ostin tuliaisiksi kerran vanhemmilleni ainekset loppuillan juustopöytään (plus viinit), mutta vanhemmat vaan kommentoivat, että eiväthän lapset näistä tykkää, miksi ostit.

- lastenlasten myötä myös minun vanhemmilleni tuli asenne "vain lapsille lahjat". Siis ei aikuisille lapsille kuitenkaan.

Nyt kolmeen vuoteen en ole enää lähtenyt maakuntiin vanhempieni luo jouluksi. Sisareni ja veljeni perheet sen sijaan ovat siellä lähestulkoon joka vuosi. He tulevat käytännössä valmiiseen joulupöytään, oikein vanhempieni vaatimana. Sisarukseni puolisoineen toki tykkäävät kun on valmis ruokatarjoilu ja lapsille koko ajan viihdykettä ja valtavat lahjapaketit "joulupukilta". Itse nautin kodissani siitä, että laitan hyvää ruokaa, juon laatuviinejä, luen kirjoja, katson sarjoja netistä, käyn lenkkeilemässä ja ostan itselleni mieluisat lahjat.  Ihan yksin en suinkaan ole, sillä tapaninpäivästä alkaen kutsun ystäviäni käymään esim syömään juustotarjottimen valikoimaa viinien kanssa. Oikein ihana ja tunnelmallinen on nykyään jouluni, mutta vähän kyllä harmittaa, että vanhempani eivät näytä kaipaavan minun seuraani jouluna. Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä oli vanhempien kotona kyllä ihanat joulut, niitä myönnän kaipaavani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.

Tuo että aikuiselle ruoka ja tunnelma on keskiössä, on vähän kuin kutsuisi sen aikuisen showillalliselle, jossa se lasten lahjariemu on ruuan lisäksi ainoa ohjelmanumero.

Öö, mutta voihan niitä ohjelmanumeroita olla kirkko, hautausmaakäynnit, lautapelit, sauna? Minä olisin äärettömän onnellinen, jos pääsisin kävelemään valmiiseen joulupöytään. En ihan ymmärrä. Tuntuu vaan jotenkin, että aikuisia ihmisiä kirvelee suhteettoman paljon jäädä ilman huomiota=paketit ja omat perinteet omassa järjestyksessä. En minä kiistä, etteikö niin voi tai saa tuntea, mutta olen aidosti vaan todella hämmästynyt.

Mainitsemasi ohjelmanumerot ovat sellaisia, joihin osallistutaan yhdessä, ei vain katsella sivusta kun jotkut muut pääsevät osallistumaan. Joulupöytään pääsevät kaikki paikalle tulevat, ei kai siitä yhden tarvitse olla niin ylitsevuotavan kiitollinen ettei saisi haluta osalliseksi muiden hauskanpitoon?

Saa haluta. Saa olla kiittämätön. Saa inttää vastaan. Saa raivostua. Saa mököttää. Saa surra. Mutta kannattaako se, tekeekö se itselle hyvää ja muuttaako mitään, on sitten jo toinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.

Ketjun luettuani en taas ole lainkaan hämmästynyt sinun näkemyksestäsi. Jokaisella- tai ainakin suurimmalla osalla - on tarve tulla rakastetuksi ja tuntea olevansa tärkeä. Lahjojen antaminen ja saaminen on siihen erinomainen väline. Ei lahjakateus ole varsinaisesti kateutta, vaan ulkopuoliseksi jäämisen tunnetta. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla kyse on lähinnä siitä, että saa edes jotain, ei siitä että pitää saada jotain tiettyjä asioita tai ylipäänä paljon.

En ole tajunnut sitten, että se voi oikeasti olla noin ratkaisevaa. Olen itse lakannut odottamasta lahjoja alle parikymppisenä enkä tavoita tuota lahja on välittämistä-ajatusta lainkaan. En siis vaan kykene ymmärtämään, koska en tavoita samaa ajatusta. Tai ehkä ajattelen vaan, että aikuiset näkevät joulun muuten kuin tavaroiden kautta ja ovat jo lahjaisat joulunsa saaneet ja ettei se oma lapsuuden joulu voi loputtomasti pysyä muuttumattomana ja oman mielen mukaisena. Mutta selvästi moni ajattelee toisin kuin minä ja suotakoon kaikille ajatuksensa. En vaan itse menisi viettämään itselleni epämieluisaa joulua (näin jälkiviisaana) tai ainakin miettisin tulisiko pahempi mieli jos jättäisin kokonaan väliin vai tuntisin etten saa sellaista joulua kuin toivoisin ja valitsisin niistä pienemmän pahan. Sekin kuuluu siihen aikuistumisen tiehen, että kun kaikkea ei voi saada, niin voi sitten valita.

Ei se ole pelkkä tavara, vaan ele joka kertoo, että "minä välitän sinusta, olet minulle tärkeä". On oikeasti surullista, että niin moni pitää asiallisena jättää osan tästä ulkopuolisiksi. On eri asia, jos itse sanoo ettei halua tai tarvitse lahjoja, mutta jos joku muu päättää sen muiden puolesta, niin se saa tuntua pahalta vaikka olisi kuinka lapsellista. Lapsia hankkineet voisivat ymmärtää, että heidän lapsensa eivät ole kaikkien elämän keskipiste ja suoda sisaruksilleen myös huomiota, osoittaa edes kerran vuodessa että he ovat tärkeitä ja rakkaita. Jos he siis ovat, tämän ketjun perusteella en ole enää lainkaan varma asiasta.