Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...
Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?
Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?
Eli lapseton aikuinen on omasta mielestään samassa asemassa kuin joku taapero tai kouluikäinen? Oikeasti? Pitää saada saman verran kuin sisarusten lapset tai muuten vetää itkupotkuraivarit?
Toki vanhemmat itse päättävät miten tekevät, mutta lastenlasten tukeminen on vanhempien tukemista. Tasa-arvoisuus aikuisten lasten kesken edistää kaikkien välejä, ei sisarkateus täysi-ikäistymiseen lopu, vrt. perintöriidat. Tämä on vähän sama, kuin jonkun lapsen kallista harrastusta tuettaisiin ja muut saisivat olla omillaan. Eriasia sitten kun lapsenlapset ovat vanhempia, jolloin heillä on jo itsenäiset suhteet isovanhempiin, kun joku tulee kuitenkin höpöttämään jotain yksilöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähistä rahoista ostelin lahjoja lukuisille sisaruksieni lapsille ja kiitos oli se että haukuttiin että tuo ja tuo sai paremman ja varmaan kalliimman lahjan. Harmitti kyllä vietävästi ajan mittaan vaikka aluksi olin innoissani lapsista koska olen lapsirakas ja luonteeltani lempeä. Eikä minulla lapsia vastaan mitään ollutkaan. Piti vain sitä joulua järjestää kiivaasti suvulle siivoten ja tiskaten ja keittäen. Ja kiitokseksi ei tullut mitään. Korkeintaan käskettiin olla nopeampi kun oli vielä muita paikkoja mihin piti joutua. Että terve. Tyhmiä viedään kölin alta.
Kun lähdimme opiskelemaan, vaihtoivat vanhemman tilavan perheasunnon pieneen kolmioon ratikkavyöhykkeellä. Sen jälkeen joulut on vietetty niin, että kokoonnumme vanhempien luo aattona kuuntelemaan joulurauhan julistusta ja syömään joulupuuroa. Torttukahvien jälkeen kaikki lähtevät viettämään omanlaista jouluaan.
Kun olin sinkku, olin aattoillan ja joulupäivän töissä tai matkustin ystävieni luo Sveitsiin. Yhden joulun olimme siskon kanssa Kanarialla. Miehen kanssa kaksin ollessamme kävimme illallisella miehen siskon luona. Lasten myötä vietämme jouluaaton illan ja pyhät oman perheen kesken. Lahjat meillä jaetaan vasta joulupäivän aamuna.
Minusta näin on hyvä - on sekä yhdessäoloa että oman perheen rauhaa.
Sama täällä. Opiskelijarahoillani ostin sisarukseni lapsille kaikille monta lahjaa ja kyhäilin osan jopa itse. Tein käsitöitä ymym. Keramiikka. Nauhoitin musiikkia. Olin kekseliäs. Kiitoksena sain vattuilua sisarukseltani, että ei ole itse oikein vaivautunut tekemään mitään, kun nyt on perheellinen mutta että kiva että sulla on aikaa. Ja sitä rataa vinoilua. Ensin tosin haukkui eteisessä, että kun olin ostanut liikaa lahjoja. Toki se varmaan hävetti, jos oli itse sen pakollisen yhden suklaarasian ja ehkä max yhden kirjan hankkinut sisarukselleen isolla insinöörinpalkallaan.
Mutta näinhän se menee. Sinkkusisaruksia saa nälviä ihan vapaasti. Heitä ei tarvitse huomioida eikä muistaa. Nämä sisarukset kuitenkin ovat vrsinkin nuorempina varmaan yrittäneet kaikkensa, että kelpaavat jouluun .. vaikka heidän omat jouluperinteensä on riistetty ehkä jo varhain vanhempien sisarustensa hyväksi. Kiitos siitä, kiittämättömät ja ilkeät sisarukset.
Tuhkimo
hyvin ratkaistu siellä nrossa 225 - että ei tule sitä sisaruskateuttakaan, kun järjestetään pelkkä muodollinen tapaaminen kevyen puuron merkeissä ja kukin viettää sitten joulunsa, miten parhaaksi näkee. respect. viisaat vanhemmat teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissatpöydällenosta kirjoitti:
Ihmettelempä vaan,miksi nämä lapsettomat sisaret tai veljet eivät koskaan viitsi nähdä sitä vaivaa ja järjestää vanhemmilleen tai sisarensa/veljensä lapsiperheelle ihanan jouluaaton . Vuosi toisensa jälkeenämä ns sinkut änkeää valmiiseen jouluun,vaikka säälistäkin kutsuttuna.Olisi oikeus ja kohtuus tehdä jutut vuorojouluin ja kutsua hyvissä ajoin ne ,joiden jouluihin on itse aiemmin mennyt. Ne sitten tulee ,ketkä haluaa,ilmoittaen hyvissä ajoin.Eikä se ole loukkaantumisen paikka .jos joku ei syystä tai toisesta tule.
Miksi pitäisi, eihän ne lapsiperheetkään kotonaan mitään järjestä? Kertaakaan en ole ollut sisarusteni luona jouluna.
Toisekseen, tässäpä taas tyypillinen itsekkään perheellisen ehdotus. Maksaahan se toki sulle saman verran kestitä pöydässäsi yhtä sinkkua, kuin sille sinkulle kestitä pöydässään koko sun suurperhettä. Not. Perheellisten mielestä se on aina reilu jako, että heidän perheensä saa yhdeltä ihmiseltä viisi lahjaa, ja vastineeksi he antavat sille ihmiselle yhden lahjan.
Järjestä joulu yhdessä sisarustesi kanssa. Jakakaa kustannukset nuppiluvun mukaan. Tai viettäkää joulu ihan itseksenne.
Taas kiitin luojaani, että omat lapseni eivät ole tuollaisia pihejä nihilistejä, joille äidin pitää vielä kuolinvuoteeltaankin järjestää ja maksaa joulut. Mulla on kerrankin mahdollisuus lähteä talvella YKSIN ulkomaille. Ja arvaapa mitä? Kukaan lapsistani ei edes halua, että käyttäisin lomareissuun suunnittelemani rahat heidän jouluunsa.
Vanhempani eivät onneksi ole kuolinvuoteellaan vaan pirteitä 6-kymppisiä eläkeläisiä. He käyttävät vuosittain rahaa omiin lomareissuihinsaeikä se ole keneltäkään pois. He myös haluavat meidät kaikki jouluksi luokseen, ja vaikka lapsenlapset saavatkin arvokkaammat lahjat, he muistavat edelleen meitä aikuisia lapsiaankin. Ja on itsestään selvää, että autetaan valmisteluissa kukin tavallamme. Minulla on yleensä parhaiten aikaa, niin menen jo pari päivää ennen tekemään laatikoita ja leipomaan. Varmaan se, kun tulee kohdelluksi tärkeänä ja rakkaana, auttaa kohtelemaan muita samoin.
En tiedä puuttuuko kukaan muu asiaan kun en jaksa lukea ihan kaikkia kommentteja. Mutta, meillä ne tädit ja enot on tärkeitä lapsille. Vaikka joulunakin monta asiaa pitää tiedä lasten ehdoilla, ei siitä sen hankalampaa tarvitse ehkä.
Meillä syödään pimeän tullen jakäydään haudoilla, pukki tulee esim 6 aikaan illalla. Aikuiset asettuu kahville tai kuka millekkin juomalle ja nautitaan yhdessäolosta. Ilta jatkuu kun lapset asettuu nukkumaan, saunotaan ja katsotaan elokuva tai pelataan seurapelejä.
Meidän joulussa olisi valtava aukko jos toistaiseksi tai miten vaan lapsettomat aikuiset ei tulisi. Heitä odotetaan ja tietenkin lahjat odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli eräs edesmennyt rakas sukulainen, joka aina kyseli kuulumisiani ja että tulenko viettämään joulua. Ja ei, se ei tosiaan ollut äitini. Hän ymmärsi lapsettoman sen saman tuskan, mitä vain sinkkutaloudet voivat ymmärtää. Se kaikenlainen höösääminen vain perheellisten lasten ympärillä on äärimmäisen loukkaavaa ja kun nämä mamsellit eivät edes yritä peittää sitä häpeämätöntä yhden lapsen ylitse muiden suosimista - niin onhan se aika säälittävää. Ei tule ikävä. Tosin tätä yhtä sukulaista on ikävä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni siten, että kahta nuorempaa sisarusta juhlittiin aina opiskeluiden päätyttyä. Minua ei koskaan vanhimpana tai itse kustansin juhlani. Kun sitten menestyin parhaiten elämässä ja sain lapset luonnollisesti ensimmäisenä niin kyllähän isovanhemmat lapsenlapsiaan hehkuttivat. Siis minun talossani ja minun maksamillani jouluherkuilla oli sisaruksetkin kylässä. Voi miten säälittävä elämä jos vanhemmilleen on kateellinen siitä, että nauttivat suvun jatkumisesta ja lapsenlapsistaan. .
Niin, itsehän et kuulosta yhtään katkeralta kun sisaruksiasi on suosittu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sisaruksista nuorin ja täytin loppuvuodesta 18 kun ekan kerran vanhemmat päättivät että jatkossa lahjoja vain lapsenlapsille koska aikuisten kesken turha vaihtaa lahjoja. Asuin silloin vielä kotona ja siihen asti joululahjoja oli ostettu meille lapsille sekä lapsenlapsille. Minä olin silloin meistä ainut lapseton ja ainut joka asui vielä lapsuudenkodissa. Myönnän että vähän tai siis ihan reippaastikin sieppasi aattona kun en saanut ensimmäistäkään pakettia. En kokenut itseäni sinä jouluna vielä ihan aikuiseksi joten olin ostanut vanhemmilleni sekä kotona perheineen käyneille sisaruksillekin paketit.
Olen surullinen puolestasi. Vamhemmat toimivat väärin sinua kohtaan.
Minulle on näin suomenruotsalaisena aivan vieras ajatus se, että aikuisille ei osteta lahjoja. Kuulostaa todella surulliselta tavalta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.
Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.
Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.
Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.
Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.
Itse muistan, että se odottaminen ja jännitys oli melkein parempaa kuin lahjojen saaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.
Ketjun luettuani en taas ole lainkaan hämmästynyt sinun näkemyksestäsi. Jokaisella- tai ainakin suurimmalla osalla - on tarve tulla rakastetuksi ja tuntea olevansa tärkeä. Lahjojen antaminen ja saaminen on siihen erinomainen väline. Ei lahjakateus ole varsinaisesti kateutta, vaan ulkopuoliseksi jäämisen tunnetta. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla kyse on lähinnä siitä, että saa edes jotain, ei siitä että pitää saada jotain tiettyjä asioita tai ylipäänä paljon.
Ei oo meidän lapset joulun perinteistä aikataulua muuttaneet, eikä myöskään sisarusten lapset.
Meillä lahjat on avattu jo lapsuudenkodissa alkuruoan ja pääruoan välissä, n. klo 17. Se odottaminen ja jännitys kuuluivat oleellisena osana jouluaattoon.
Aikataulu on muovautunut sellaiseksi, että vaikka ollaan vaan oman perheen kesken, niin mennään samalla hyväksi havaitulla kaavalla.
Jos olis perinteenä käydä illalla haudoilla, niin varmaan tehtäis, lapset mukana.
Kun siskollani ei ollut lapsia mutta meillä oli, annoimme siskolle lahjan tai pari. Kun lapset tulivat mukaan kuvioon molemmille ollaan porukalla sovittu että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja.
Toisin kuin monilla näköjään, meillä vaihdetaan lahjoja myös aikuisten kesken. Tämä ilahduttaa myös ihan suvun vanhimpia jäseniä, vaikka joulun tunnelman tekijä se ei ole. Ajatuksella toiselle annettu lahja ilahduttaa saajaansa, tietää että juuri häntä on lämmöllä ajateltu. Usein itsetehtyä, kirjoja joita voi kierrättää ym.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.
Tuo että aikuiselle ruoka ja tunnelma on keskiössä, on vähän kuin kutsuisi sen aikuisen showillalliselle, jossa se lasten lahjariemu on ruuan lisäksi ainoa ohjelmanumero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmästynyt tästä, miten aikuiset kadehtivat lapsia ja odottavat vanhemmilta joulujärjestelyjen lisäksi lahjoja. Mutta ehkä olen tällainen tunnekylmä äiti, joka on kasvanut ilman äidinrakkautta sitten. On vaikea tavoittaa sitä pakettienkaipuuta ja huomion tarvetta. Itse en odota kenenkään ostavan lapsilleni lahjoja, mutta aikuisille en niitä osta. Ruoka ja tunnelma on keskiössä aikuisille. Monen vuoden aikuisten joulufantasioiden kanssa vääntämisestä sain tarpeekseni ja aatto vietetään omalla porukalla ilman kiukutteluja, murjotuksia ja pettymyksiä. Parempi viettää oman näköinen joulu yksin/valitsemassaan seurassa, kun mennä pahoittamaan mielensä ja mököttämään muille.
Ketjun luettuani en taas ole lainkaan hämmästynyt sinun näkemyksestäsi. Jokaisella- tai ainakin suurimmalla osalla - on tarve tulla rakastetuksi ja tuntea olevansa tärkeä. Lahjojen antaminen ja saaminen on siihen erinomainen väline. Ei lahjakateus ole varsinaisesti kateutta, vaan ulkopuoliseksi jäämisen tunnetta. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla kyse on lähinnä siitä, että saa edes jotain, ei siitä että pitää saada jotain tiettyjä asioita tai ylipäänä paljon.
Aikuisten kesken se voi tutnua turhalta, että ostetaan toisillemme samanlaiset suklaalevyt, mutta jotain mieltä lämmittävää siinä silti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.
Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.
Jännä ajatus, itse juuri mietin keskustelun tiimoilta, että lastenkin on hyvä oppia odottamaan eikä kaikkea tarvitse saada heti. Itse muistan lapsuuteni jouluista juuri jännittävänä joulupukin odottamisen, en kärsimyksenä :D Siinä rauhassa katseltiin ohjelmat ja koristeltiin kuusi, vietettiin mummon kanssa aikaa, ihan pienestä pitäen ja pukki tuli alkuillasta.
Itse muistan, että se odottaminen ja jännitys oli melkein parempaa kuin lahjojen saaminen.
Ilmeisesti et saanut kovin kummoisia lahjoja.
Alue: Aihe vapaa
Ei saman verran, vaan edes jotain.