Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täysin lääpällään mieheen jota en edes tunne, mutta jonka tapaan päivittäin.
lääpällään
24.11.2017 |
Miksi???! Miksi ihmisen pitää ihastua näin? Koen jopa ehkä saavani vastakaikua, mutta siitä en luonnollisesti voi olla yhtään varma.
Ja molemmat tahoillaan naimisissa, kirsikkana kakun päälle :(
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä!
Haluan häntä aivan kauheasti, ihan fyysisesti sattuu, kun ei saa koskettaa.
Näin hänestä untakin viimeksi viime yönä.
En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. En ole uskaltanut kysyä, enkä mennä juttelemaan muutenkaan, kun kumpikin on varattuja. Olisi kamalaa, jos se olisikin yksipuolista.
Tämä on jatkunut jo tosi pitkään.
Itsellä myös tuppaa menemään päivät ja illat haaveillessa. Mietin myös kuinka pitkään tälläinen yksipuolinen ihastus voi jatkua...
Ennen odotti viikonloppuja, nyt odottaa maanantaita että näkee toisen. Melkeinpä säälittävää mutta minkäs tunteilleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä!
Haluan häntä aivan kauheasti, ihan fyysisesti sattuu, kun ei saa koskettaa.
Näin hänestä untakin viimeksi viime yönä.
En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. En ole uskaltanut kysyä, enkä mennä juttelemaan muutenkaan, kun kumpikin on varattuja. Olisi kamalaa, jos se olisikin yksipuolista.
Tämä on jatkunut jo tosi pitkään.Itsellä myös tuppaa menemään päivät ja illat haaveillessa. Mietin myös kuinka pitkään tälläinen yksipuolinen ihastus voi jatkua...
Ennen odotti viikonloppuja, nyt odottaa maanantaita että näkee toisen. Melkeinpä säälittävää mutta minkäs tunteilleen voi.
Vuosi samanlaista takana. Kai tämä joskus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä!
Haluan häntä aivan kauheasti, ihan fyysisesti sattuu, kun ei saa koskettaa.
Näin hänestä untakin viimeksi viime yönä.
En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. En ole uskaltanut kysyä, enkä mennä juttelemaan muutenkaan, kun kumpikin on varattuja. Olisi kamalaa, jos se olisikin yksipuolista.
Tämä on jatkunut jo tosi pitkään.Itsellä myös tuppaa menemään päivät ja illat haaveillessa. Mietin myös kuinka pitkään tälläinen yksipuolinen ihastus voi jatkua...
Ennen odotti viikonloppuja, nyt odottaa maanantaita että näkee toisen. Melkeinpä säälittävää mutta minkäs tunteilleen voi.
Sama tosiaan :) Minäkin odotan maanantaita. Voi kunpa viikonloppu menisi nopeasti...
No, ette te oikeasti ole "lääpällänne" kehenkään, vaan te olette lääpällänne lääpälläänoloon. Siis siihen tunteeseen!
Ette tunne tyyppiä ollenkaan, joten tuo on silkkaa ohutta yläpilveä.
Miettikää, mikä funktio tuolla teille on. Eli mitä alitajuista tarvetta se palvelee, että olette ihastuneita.
Sitä kautta tunteesta on mahdollista päästä eroon, kun tajuaa, että sen kohde voisi olla melkein kuka tahansa.
Todennäköisesti arkenne on vähän tylsää ja monotonista ja kaipaatte siihen vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa. Ehkä kaipaatte myös flirtin tuomaa pönkitystä itsetuntoonne.
Noita on mahdollista hankkia muutoinkin kuin pitämällä silmäpeliä muiden miesten kanssa. Varmaan toivoisitte oman puolisonnekin toimivan moraalisemmin vastaavassa tilanteessa?
Hankkikaa lapsenvahti ja kahdenkeskistä aikaa oman siippanne kanssa. Vähän enemmän vipinää vällyjen alla. Vaikka kiva lomareissu tai uusi harrastus. Tätä rataa, miettikää itse, mikä toisi elämäänne "turvallisempaa" vaihtelua ja romantiikkaa kuin luisuminen sivusuhteeseen ja avioliiton rikkomiseen.
Ja ei, en paheksu, olen ollut samassa jamassa pariin otteeseen itsekin. Siksi olenkin miettinyt asiaa perusteellisesti ja tajunnut, että nuo tunteet tulevat sisäisestä tarpeesta, ei meitä kukaan ULKOAPÄIN "pakota" olemaan ihastunut muihin miehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin odotan maanantaita.
Töissä on yksi älykäs kiva mies joka osoitti mielenkiintoa pikkujouluissa. Tuli ihan puun takaa, on nuorempi ja luulin että on varattu mutta onkin eronnut jo vuosia sitten.
En usko että asia etenee mihinkään mutta töihin on kiva mennä.
Ovatko nämä miehet teitä varakkaampia? Ihastun aina itseäni rikkaampiin miehiin, en tiedä miksi.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ette te oikeasti ole "lääpällänne" kehenkään, vaan te olette lääpällänne lääpälläänoloon. Siis siihen tunteeseen!
Ette tunne tyyppiä ollenkaan, joten tuo on silkkaa ohutta yläpilveä.
Miettikää, mikä funktio tuolla teille on. Eli mitä alitajuista tarvetta se palvelee, että olette ihastuneita.
Sitä kautta tunteesta on mahdollista päästä eroon, kun tajuaa, että sen kohde voisi olla melkein kuka tahansa.
Todennäköisesti arkenne on vähän tylsää ja monotonista ja kaipaatte siihen vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa. Ehkä kaipaatte myös flirtin tuomaa pönkitystä itsetuntoonne.
Noita on mahdollista hankkia muutoinkin kuin pitämällä silmäpeliä muiden miesten kanssa. Varmaan toivoisitte oman puolisonnekin toimivan moraalisemmin vastaavassa tilanteessa?
Hankkikaa lapsenvahti ja kahdenkeskistä aikaa oman siippanne kanssa. Vähän enemmän vipinää vällyjen alla. Vaikka kiva lomareissu tai uusi harrastus. Tätä rataa, miettikää itse, mikä toisi elämäänne "turvallisempaa" vaihtelua ja romantiikkaa kuin luisuminen sivusuhteeseen ja avioliiton rikkomiseen.
Ja ei, en paheksu, olen ollut samassa jamassa pariin otteeseen itsekin. Siksi olenkin miettinyt asiaa perusteellisesti ja tajunnut, että nuo tunteet tulevat sisäisestä tarpeesta, ei meitä kukaan ULKOAPÄIN "pakota" olemaan ihastunut muihin miehiin!
Mä kyllä valitettavasti haluan juuri sitä kyseistä miestä. Ei tarvitse tuntea häntä sitä varten, että tietää himoitsevansa häntä. Olen kokenut tällaista kemiaa todella harvoihin miehiin koko elämäni aikana, joten "lääpälläänolon kohteena" ei todellakaan voisi olla kuka vain. Siinä on kyse puhtaadta fyysisestä himosta. Sinulle ihastuminen ehkä on erilainen, henkisempi kokemus ja liittyy miehen persoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä miehet teitä varakkaampia? Ihastun aina itseäni rikkaampiin miehiin, en tiedä miksi.
N26
Huomattavasti köyhempi ja alemmin koulutettu kuin minä. Minä ihastun akateemisena aina duunareihin, vastakohdat vetävät puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä miehet teitä varakkaampia? Ihastun aina itseäni rikkaampiin miehiin, en tiedä miksi.
N26
Tai no oikeasti olen lompakkoloismies.
Vierailija kirjoitti:
No, ette te oikeasti ole "lääpällänne" kehenkään, vaan te olette lääpällänne lääpälläänoloon. Siis siihen tunteeseen!
Ette tunne tyyppiä ollenkaan, joten tuo on silkkaa ohutta yläpilveä.
Miettikää, mikä funktio tuolla teille on. Eli mitä alitajuista tarvetta se palvelee, että olette ihastuneita.
Sitä kautta tunteesta on mahdollista päästä eroon, kun tajuaa, että sen kohde voisi olla melkein kuka tahansa.
Todennäköisesti arkenne on vähän tylsää ja monotonista ja kaipaatte siihen vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa. Ehkä kaipaatte myös flirtin tuomaa pönkitystä itsetuntoonne.
Noita on mahdollista hankkia muutoinkin kuin pitämällä silmäpeliä muiden miesten kanssa. Varmaan toivoisitte oman puolisonnekin toimivan moraalisemmin vastaavassa tilanteessa?
Hankkikaa lapsenvahti ja kahdenkeskistä aikaa oman siippanne kanssa. Vähän enemmän vipinää vällyjen alla. Vaikka kiva lomareissu tai uusi harrastus. Tätä rataa, miettikää itse, mikä toisi elämäänne "turvallisempaa" vaihtelua ja romantiikkaa kuin luisuminen sivusuhteeseen ja avioliiton rikkomiseen.
Ja ei, en paheksu, olen ollut samassa jamassa pariin otteeseen itsekin. Siksi olenkin miettinyt asiaa perusteellisesti ja tajunnut, että nuo tunteet tulevat sisäisestä tarpeesta, ei meitä kukaan ULKOAPÄIN "pakota" olemaan ihastunut muihin miehiin!
Puhut kyllä p*kaa. Ihmiset on eri syistä ihastuksissaan ja yleensä on joku syy mikä vetoaa + hirveä kemia. Ihan turha yritää vesittää sitä tunnetta olemattomaksi , sillä se on olemassa eikä sitä tunne ketä tahansa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ette te oikeasti ole "lääpällänne" kehenkään, vaan te olette lääpällänne lääpälläänoloon. Siis siihen tunteeseen!
Ette tunne tyyppiä ollenkaan, joten tuo on silkkaa ohutta yläpilveä.
Miettikää, mikä funktio tuolla teille on. Eli mitä alitajuista tarvetta se palvelee, että olette ihastuneita.
Sitä kautta tunteesta on mahdollista päästä eroon, kun tajuaa, että sen kohde voisi olla melkein kuka tahansa.
Todennäköisesti arkenne on vähän tylsää ja monotonista ja kaipaatte siihen vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa. Ehkä kaipaatte myös flirtin tuomaa pönkitystä itsetuntoonne.
Noita on mahdollista hankkia muutoinkin kuin pitämällä silmäpeliä muiden miesten kanssa. Varmaan toivoisitte oman puolisonnekin toimivan moraalisemmin vastaavassa tilanteessa?
Hankkikaa lapsenvahti ja kahdenkeskistä aikaa oman siippanne kanssa. Vähän enemmän vipinää vällyjen alla. Vaikka kiva lomareissu tai uusi harrastus. Tätä rataa, miettikää itse, mikä toisi elämäänne "turvallisempaa" vaihtelua ja romantiikkaa kuin luisuminen sivusuhteeseen ja avioliiton rikkomiseen.
Ja ei, en paheksu, olen ollut samassa jamassa pariin otteeseen itsekin. Siksi olenkin miettinyt asiaa perusteellisesti ja tajunnut, että nuo tunteet tulevat sisäisestä tarpeesta, ei meitä kukaan ULKOAPÄIN "pakota" olemaan ihastunut muihin miehiin!
Heh, olisikin noin yksinkertaista! Meillä miehen kanssa todella hyvä suhde, lapset lähes täysi-ikäisiä ja vällyissä on vipinää useamman kerran viikossa.
En edes uskalla haaveilla tuosta toisesta missään intiimissä mielessä. Tunne häntä kohtaa on tyystin "korkeammalla" tasolla. Ei mitään teini-iän hihitys ihastumista, vaan jotain syvältä sielusta kumpuavaa tuskaa erossa olosta ja sydämen laulua vieressä viettämisestä.
Sellainen tunne näkemisen jälkeen, että keho olisi vuorattu paksuun pumpuliin, ja koko olemus hymyilee.
En osaa tuon paremmin selittää. En todellakaan ole tilannut tätä, eikä tälle ole mitään todellista tarvetta. Elämä vaan pettää joskus näin.
T: se vuoden tunteissa vellonut
Vierailija kirjoitti:
No, ette te oikeasti ole "lääpällänne" kehenkään, vaan te olette lääpällänne lääpälläänoloon. Siis siihen tunteeseen!
Ette tunne tyyppiä ollenkaan, joten tuo on silkkaa ohutta yläpilveä.
Miettikää, mikä funktio tuolla teille on. Eli mitä alitajuista tarvetta se palvelee, että olette ihastuneita.
Sitä kautta tunteesta on mahdollista päästä eroon, kun tajuaa, että sen kohde voisi olla melkein kuka tahansa.
Todennäköisesti arkenne on vähän tylsää ja monotonista ja kaipaatte siihen vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa. Ehkä kaipaatte myös flirtin tuomaa pönkitystä itsetuntoonne.
Noita on mahdollista hankkia muutoinkin kuin pitämällä silmäpeliä muiden miesten kanssa. Varmaan toivoisitte oman puolisonnekin toimivan moraalisemmin vastaavassa tilanteessa?
Hankkikaa lapsenvahti ja kahdenkeskistä aikaa oman siippanne kanssa. Vähän enemmän vipinää vällyjen alla. Vaikka kiva lomareissu tai uusi harrastus. Tätä rataa, miettikää itse, mikä toisi elämäänne "turvallisempaa" vaihtelua ja romantiikkaa kuin luisuminen sivusuhteeseen ja avioliiton rikkomiseen.
Ja ei, en paheksu, olen ollut samassa jamassa pariin otteeseen itsekin. Siksi olenkin miettinyt asiaa perusteellisesti ja tajunnut, että nuo tunteet tulevat sisäisestä tarpeesta, ei meitä kukaan ULKOAPÄIN "pakota" olemaan ihastunut muihin miehiin!
Oma suhteeni on kuollut. En halua omaa miestäni ja siihen on monia syitä jotka ei oikeastaan ole edes korjattavissa minun mielessäni.
Tämä ihastuksen kohde on hyvin tavallinen mies... mutta jotain siinä katseessa ja äänessä on mikä saa minut veteläksi. Ainakin itse tunnen jotain jännitettä ilmassa ja salaisia katseita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on tyttären päiväkodissa, toisen ryhmän "tätinä" eräs nainen, joka saa minut sekoilemaan sanoissa ja tuijottelemaan liian pitkään. En edes tiedä hänen nimeä, sanotaan vaan huomenet ja moit toisillemme. Ihanan piristävää aamuisin nähdä hänet :)
ja jos olisin sinkku ja olisi uskallusta niin.. Mutta kun ei ja ei, niin näillä mennään.
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä!
Haluan häntä aivan kauheasti, ihan fyysisesti sattuu, kun ei saa koskettaa.
Näin hänestä untakin viimeksi viime yönä.
En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. En ole uskaltanut kysyä, enkä mennä juttelemaan muutenkaan, kun kumpikin on varattuja. Olisi kamalaa, jos se olisikin yksipuolista.
Tämä on jatkunut jo tosi pitkään.