Jotkut kuvittelevat että joulu- yms. avustukset ovat automaattisesti tuleva etuus

Vai onko köyhyys vain äärimmäisen subjektiivinen kokemus?

Kun istutaan uutuutta kiiltelevillä nahkasohvilla, siistejä ja hyväkuntoisia vaatteita on moneen lähtöön ja jokapäiväisessä leivässä saa seurakunnalta viikottaista apua ja sitä pääsee hakemaan omalla autolla mikä ei ole rupinen nissani, onko silloin todellakin niin heikossa asemassa että pitää olla avustuspalstoilla anelemassa vaikka perheen aikuiset työttömiä ovatkin?