Kuulostaa surulliselta jos lapsi kutsuu vanhempiaan etunimeltä
mahtaako olla etäinen suhde.
Meidän lapset ei edes muista meidän etunimiä.
Kommentit (10)
Oon aina miettiny että mistä johtuu tuo että mustalaiskulttuurissa vanhempiaan puhutellaan etunimellä, eikä isänä tai äitinä.
Jep, lapsena se on toki outoa! Itse kutsun isääni etunimellä, koska mieheni tekee niin myös... Se sitten on vaan tarttunut. Äitiä minulla ei enää olekaan.
Meillä veljen ja siskonpojat kutsuvat minuakin äidiksi:D Aina se sama "äiti, äiti eikun siis täti".
Vierailija kirjoitti:
Oon aina miettiny että mistä johtuu tuo että mustalaiskulttuurissa vanhempiaan puhutellaan etunimellä, eikä isänä tai äitinä.
Äidiksi tai isäksi kutsuminen viittaa välillisesti lapsen tekotapaan eli osoittaa että vahemmat on olleet "sillai".
Meillä molemmat nyt aikuiset lapsemme ovat kutsuneet meitä etunimillä. En tiedä mistä se on tullut. Meillä on hyvin tiiviit ja lämpimät välit ja halailemme paljon. Ehkä sitten oltu enempi kaverivanhempia kuin auktoriteettivanhempia.
Ehkä lapset ovat oppineet sen vanhemmiltaan, jos vanhemmatkin kutsuvat toisiaan etunimillä. Tuskin se rakkauteen vaikuttaa, yhtä täynnä lämpöä ne lausutut etunimetkin voivat olla kuin sanat äiti ja isä.
Toki, jos vanhemmat haluavat ottaa etäisyyttä lapseen ja pitää muodolliset välit ja kieltävät kutsumasta isäksi ja äidiksi, niin silloin on aika outoa ja suorastaan hyytävää.
Kun lapseni oli pieni niin kutsui mua etunimellä usein. Se tuntui hassulta. Nykyään kutsuu ihan äidiksi, etunimellä puhutteluvaihe meni ohi.
Mulla ottaa aina korvaan, jos etenkin pieni lapsi kutsuu vanhempiaan etunimellä, eikä isäksi tai äidiksi tms. Kieltämättä sitä miettii, ettei ole lämmin suhde.
Koululaiset ja teinit voivat tuommoista tehdä ihan piruuttaankin jo, etenkin kun tietää, että se häiritsee vanhempaa tai isovanhempaa. Sellaista rakkaudella kiusottelua. :)