Miksi äitini vastustaa kaikkea nykyään :/ ?

Laulat sille vaan "Älä droppaa mun tunnelmaa..."

...

Vierailija kirjoitti:

Olen innoissani tekemässä pizzaa, jossa on tonnikalaa. Hän jaksaa joka kerta muistuttaa että tonnikalat ovat kuolemassa sukupuuttoon ja että minä olen kamala, kun edesautan sitä omalla toiminnallani. Joo, tiedän, mutta se olkoon minun paheeni, sallittakoon se minulle.

Kun minä innostun tilaamaan netistä jotain niin hän sanoo, että enkö minä ymmärrä kuinka riskaabelia touhua on levitellä henkilötietojaan. Joo, tiedän mutta tilaan vain luotettavista verkkokaupoista.

Kun minä selaan nettiä älypuhelimellani hän sanoo että eipä tee hyvää niskalle eikä selälle.

Kun minä intoilen kynsilakkani väristä hän sanoo että kauheita myrkkyjä ovat.

Miksi äitini ei ymmärrä että minä nautin näistä asioista? Tuntuu aina niin kurjalta, kun toinen latistaa fiilikseni aina kun iloitsen jostain tämänkaltaisista jutuista.

Miksi aikuista ihmistä kiinnostaa pätkääkään mitä mieltä äiti on jostain asiasta? 

Joka asiaan vastaan vänkääminen oli mummulla dementian ensi oireita, vasta sen jälkeen tuli muistiongelmat..

Äitit on vähän semmosia.

Ikävä sanoa, mutta oikeassahan mammasi on.

Voit tehdä myös maailmaa pelastavia tai vähemmän tuhoavia valintoja ilman, että oikeasti tarvitsee tinkiä mistään.

Eettisesti kestävää pitsaa voi laittaa ja kosmetiikkafirmojen taustoista kannattaa myös kiinnostua.

Alkava muistisairaus, voisiko oireilla kiukkuisuutena, kaiken vastustamisena ja negatiivisuutena?

Up

Äitisi on vaan fiksumpi kuin sinä.

Tonnikalat kuolevat sukupuuttoon ja banaanit loppuvat maailmasta. Ja silti niitä on kaupassa sopuhintaan...

Minun äitini natkutti tukastani. Sanoin pari kertaa kauniisti, että asia ei ole hänen. Lakkiaisjuhlani alkaessa hän alkoi taas marista siitä. Se on ainoa kerta, kun olen varhaisen murrosikäni jälkeen sanonut hänelle suorastaan rumasti. Mutta se auttoi. Napina loppui. Eikä se nyt kuitenkaan välejämme huonontanut.

Olen kahden kahden ja kolmenkympin välillä olevan tytärten äiti.  He käyvät usein luonani, ovat silloin tällöin yötäkin, ja muistelenpa tässä aikani kuluksi, mistä kaikesta olen "jäkättänyt".

- Ette tilaa Kiinasta mitään, ei voi taata, ettei niissä ole käytetty lapsityövoimaa.

- Ettekö voisi laittaa tullessanne kenkiä kenkätelineeseen,

- Miksi ihmeessä teidän pitää aina ottaa uusi kuppi, kun juotte teetä, mehua tai vettä.

- Älkää laittako sitä kuumaa teekuppia siihen pöydälle, pöydän pinta menee pilalle.

- Miten ihmeessä käsipyyhkeet tippuvat (allaolevan korin päälle), omissa kämpissännekään teillä on pyyhkeet naulassa.

- Miksi helekutissa pitää jättää keittiön kaapinovet selälleen, minä joudun niitä sitten sulkemaan!

- Risteyksissä täytyy ryhmittyä!!! (autossa).

- Ajat ihan liian kovaa liikenneympyrässä!!!

 - Kenelle sinä oikein koko ajan naputtelet (lapsi on netissä).

 - Pitää sanoa, jos vessapaperi loppuu vessasta!

 - Hiuslakkoja ja harjoja ei jätetä "piirongin päälle"

 - Miten ihmeessä ihminen voi meikata noin pitkään?

 - Lamppu pitää sammuttaa, jos ei ole enää huoneessa! (sähkönsäästö, tosin jo ekologisista syistä)

- Sohvatyynyt pitää laittaa paikalleen!

- Viekää ne kuppinne pois olohuoneesta.

 - Miten ihmeessä ihminen voi olla ilman hanskoja tässä kelissä?

- Miten eteisen matto on aina vinossa, kun jompikumpi teistä tulee käymään?

- Älä nyt tilaa noin kallista laukkua! Älä sitten itke kun rahat loppuu!

- Älä laula noin kovaa, hermot ei kestä! 

- Takki ei taaskaan ole naulakossa. Onko se pakko jättää tuolille???

- Älä paukuta sitä ovea! Ihminen voi laittaa oven ihan nätisti kiinni!

- Älä pidä sitä jääkaapin ovea noin pitkään auki.

- Älä nukahda siihen sohvaan, mene nyt nukkumaan oikeaan sänkyyn (jos ovat yötä). 

-Jne

Mutta silti ne rakastaa minua, ja minä rakastan niitä. Ja meillä on ihan hulvattoman hauskaa ja tuemme toisiamme. Ei ne ikinä opi, mutta minä sen ymmärrän.

Minä olen äiti. Äidit nyt vaan jankuttaa. Se on rakkautta, konkreettisesti ihan ensisilmäyksellä. 

Äitit tahtoo ohjailla lapsiaan hamaan tappiin. Ainakin jotkut. Minäkin yli 40 vee ja edelleen äitini kertoo kuinka pitää pukeutua, miten hoitaa lapsia ja miten minun pitäisi toimia. Annan mennä toisesta korvasta ulos, vaikka tietysti se vähän ärsyttää.

Äitisi on kyllä oikeassa noissa asioissa, mutta sehän ei ollut tämän jutun pointti.

Huolestuisin sitten jos käytös on muuttunut rajusti yhtäkkiä. Oma äitini on ollut aina tällainen.

Ai kun jäi ahdistamaan. Siis kahden- ja kolmenkympin välillä... Nolo...