Kokemuksia Naistenklinikasta

Suosittelisin miettimään, mitä haluat sairaalalta ja synnytykseltä. Onko kulkuyhteydet ratkaisevin asia?



Kättäri, Naikkari ja Jorvi ovat erilaisia sairaaloita ja tämä kysymyksesi on ikuisuusaihe tälläkin palstalla. Haulla löydät paljon vastauksia samaan kysymykseen. Myös synnytys-puolelta tätä usein kysytään.



Itse laitan nuo sairaalat järjestykessä Kättäri, Jorvi ja Naikkari. Kun kysyit, että onko Naikkari sairaalamainen, niin vastaus on kyllä. Minä halusin kodinomaisemman paikan synnyttää, sillä kolkko kylmyys (teho-osastomeininki, kutn itse aina sanon), ei houkuttanut, vaikka meiltäkin olisi ollut lyhin matka Naikkarille. Kättäri on enemmän perhekeskeinen (perhehuoneita runsaasti), samoin Jorviin on pari vuotta sitten remontoitu perhehuoneita enemmän. Olen nyt 2 kertaa synnyttänyt Kättärillä ja molemmilla kerroilla olemme olleet perhehuonessa ja saaneet hienon alun yhteiselolle vauvan kanssa sekä tukea imetykseen (lisämaitoa ei ole annettu vain tavan vuoksi).



Naikkarilla synnyttäneet usein sanovat näihin kyselyihin, että ei sinne sairaalaan mennä asumaan ja on ihan sama, millaista siellä on. En minäkään ole ollut vauvojeni kanssa kuin 2 yötä sairaalassa, mutta silti on ollut hienoa, että olemme ne saaneet viettää rauhassa perheenä ja olen saanut nukkuakin. NAikkarillahan on vielä isojakin yhteihuoneita (jopa 8 hlöä vauvoineen samassa huoneessa) ja vilinä melkoinen.



Jorvin tunnen näistä huonoiten, mutta kuullut olen pelkkää hyvää.



Ja jos todella haluat tehdä vimpan päälle varman ratkaisun niin menen tutustumaan sairaaloihin. Tunnelma avautuu jo ovesta sisään astuessa.

Synnytyssali+ perhehuone (molemmat uusia) olivat todella viehättäviä ja henkilökunta osaavaa. Synnytin siellä siis keväällä 04, jonka jälkeen on avattu lisää rempattuja perhehuoneita.

Kättärillä olen taas vieraillut useimmiten, niin haikaranpesässä kuin perhehuoneissakin ja tunnelma tosiaan on lämmin ja kodinomainen. Ei uskoisi olevansa sairaalassa.

Minä olin alun perin suunnitellut Kättäriä uudeksi synnytyspaikaksi tälle uudelle tulokkaalle, sillä Tikkurilasta käsin matka oli lyhin ja paikka viihtyisä..mutta. Pelkopolin asiakkaana JOUDUN synnyttämään naikkarilla, mikä ei ole minusta todellakaan mukavaa. Jo käynti äitiyspoliklinikalla ahdisti ihan jumalattomasti. Paikka on todella karu, kylmä ja kolkko- käytäville hukkuu ja ihmiset viipottavat ohitse, kuin olisit heille ilmaa. Ainakin edellisen käynnin lääkärikin oli kylmänoloinen ja vaitelias. Sain muutenkin odottaa (vaikka siis aika oli minulle annettu etukäteen) 3 tuntia turhaan, sillä lääkärit/kätilöt olivat niin kiireisiä.

Olen vieraillut keväällä 04 myös NKL:n lastenosastolla, jossa ystäväni synnytti. Samassa huoneessa oli kaksi muuta äitiä. isä ei yöpynyt sairaalassa. Ja kaikenhuipuksi oli ystäväni+ hänen lapsensa kuolla lääkärin tekemän virhearvion vuoksi. ystävälläni oli lapsivedet tihkuneet pois 3 vuorokautta ennen lapsen syntymää eikä tätä huomattu naikkarilla. Kaiken muun sähläyksen ohessa päädyttiin sitten hätäsectioon, joka tosin sitten hoidettiin asiallisesti, mutta turhaan.



Menisin siis itse nyt Kättärille, jos voisin, mutta näin tällä kertaa. Ei ole Jorvistakaan pahaa sanottavaa.



sitruska rv 27+1

Olen itse synnyttänyt 2 kertaa Naistenklinikalla ja ehdottomasti menen sinne kolmannenkin kerran, niin tyytyväinen olen ollut palveluun. Kokemusta on kolmelta eri osastolta, yhdellä käynnisteltiin esikoista pari vuorokautta, sitten tietysti itse synnnytysosastolta ja viimeiseksi synnyttäneiden osastolta. Ainakin ne paikat, joissa itse olin, eivät olleet mielestäni " kylmän kolkkoja laitostiloja" , sisustukseen kuuluivat värit, viherkasvit jne. Totta on, etten omaan kotiini samoja tekstiilejä valitsisi, mutta enpä kyllä odottanutkaan mihinkään 5 tähden hotelliin menevänikään:). Henkilökunta on ollut todella ystävällistä, asiantuntevaa ja aina olen saanut apua ja neuvoja pyytäessäni (ja pyytämättäkin). Yksi tylyn puoleinen lastenhoitaja kyllä synnyttäneiden osastolta löytyi, onneksi ei osunut omalle kohdalleni... Toisaalta, nämä henkilökuntajutut ovat niin yksikökohtaisia, yks tykkää täpäkästä hoitajasta/lääkäristä, toinen ei. 8 hengen megahuoneisiin en ole törmännyt, itse olen ollut molemmilla kerroilla 4 hengen huoneessa, joissa ekalla kertaa itseni lisäksi 1 toinen äiti ja tokalla 2 muuta. Lisäksi omalla osastollani oli noiden 4 hengen huoneiden lisäksi vain 2 tai 1 hengen huoneita. Perhehuoneitakin on jonkun verran, itse emme sinne halunneet, kun ekalla kertaa miehen piti kuitenkin huolehtia kotona odottavasta koirasta ja tokalla tietysti myös esikoisesta. Omalla kohdallani sairaalaan valintaan ekalla kerralla vaikutti ehdottomasti Naistenklinikan asiantuntemus, jos jotain olisi käynyt, niin Lastenklinikka on vain käytävän päässä. Erityisesti mielessäni oli Jorvissa synnyttäneen ystäväni kokemus, synnytyksen jälkeisenä yönä lapsi vietiin ambulanssilla Lastenklinikalla ja keisarinleikkauksella synnyttänyt ystäväni joutui itse jäämään Jorviin, kauas lapsesta. Mutta nämä on tosiaan henk.koht. juttuja, itse olen kuullut kaikista kolmesta sairaalasta sekä hyvää että pahaa.

Synnytin tyttömme, yllätyskeskosen, syksyllä 2003 NKL:lla. Ehdottomasti valitsisin saman uudelleen. Ruuhkaa oli, mutta niin oli sinä syksynä Kättärilläkin.



Kätilö, kätilöopiskelija ja lääkäri olivat ihan huippuja, ja yhteistyö LKL:n kanssa sujui saumattomasti. Kivunlievitykseen löytyi useita ei-lääkinnällisiä konsteja, mutta epiduraalinkin sai kerjäämättä. Sisustukseen en juuri kiinnittänyt huomiota. Tunnelma oli muutenkin vähän matalalla, kun vauva oli LKL:lla, mutta sinne pääsi mukavasti tunnelia pitkin. Sos. työntekijä tuli synnytyksen jälkeen kertomaan käytännön asioista ja oli paikalla, jos halusi jutella.



Kättäristä jäi vähän huono maku, toisaalta tyttömme oli siellä lastenosastolla, joten ei ole ihan sama. Imetysmyönteisyys ei tuntunut koskevan meitä ollenkaan, hoitajia ei välillä näkynyt missään, informaatio ei kulkenut jne. Perhehuoneet oli tarkoitettu normisynnyttäjille, ei keskosten/ sairaiden vauvojen vanhemmille. Yhden yön sain säälistä, poikkeusjärjestelyin, yöpyä osastolla. Isä ei tietenkään saanut.



Paha on mennä toista neuvomaan, ihmiset arvostavat niin eri asioita. Mutta tässä kuitenkin omat kokemukseni.

Olkoon ehkä sairaalamainen mutta minä kuulun niihin jotka eivät tuijota verhojen väriä ja muuta sellaista. Luotan että osaaminen on huippua eikä mahdollisten ongelmien ilmetessä jäädä jahkailemaan.

On Naistenklinikkakin hieman kodinomaisempi nykyään kuin mitä se oli yhdeksän vuotta sitten kun esikoiseni syntyi.



Jorvia voisin kokeilla,mutta Kättäriä en koskaan.Sieltä on niin huonot kokemukset keskenmenon hoidosta.

Hei! valitsin esikoista odottaessani naistenklinikan ja olin erittäin tyytyväinen. olimme perhehuoneessa ,joita sillä osastolla oli 6 tai 7. Olimme koko perhe sairaalassa 3 vrk, ja saimme hyvää opastusta vauvan hoitoon, josta meillä ei ollut kokemusta. myös synnytys oli ihan huippukokemus ihanan kätilön kanssa. menen ehdottomasti uudelleen.

epiduraalia tarjottiin jo kun ilmestyin synnytysosastolle, sain itse päättää koska sen oikesati haluan ottaa.

alunperin valitsin naikkarin siksi, että siellä on huippuosaaminen, ja jos jotain menisi pieleen, niin apu lähellä (mm. lastenklinikka). sairaalan läheisyys oli toinen kriteeri (jos emme olisikaan saaneet perhehuonetta, ei miehellä olisi ollut pitkä matka jne.).

itselleni kodinomaisuus ei ollut tärkeää, vaan se, että voin luottaa olevani ensisynnyttäjänä osaavissa käsissä. ja jos tota puhutaan, sairaalassa oloaika meni niin siivillä, ettei siinä ehtinyt paljoa miettiä, kuinka kivannäköistä tai kodikasta siellä oli.

Tiesitkö, että voit valita meneväsi vaikka Porvooseen tai TAmmisaareen tai Hyvinkäälle?



Sinä voit valita koko HUS:n alueelta synnytyssairaalasi. Jos haluat jotain kodinomaisempaa, epävirallisempaa, lämminhenkistä tms. valitse toki Tammisaaren sairaala eli Länsi-Uudenmaan sairaala.

En halunnut mitään kodinomaisuutta tai pehmeitä kivunlievitysmuotoja. Lisäksi raskausaikana tapahtui sellaista, että mieluusti menin paikkaan, jossa vauvojen teho-osasto oli lähellä ja osaaminen varmasti huipputasoa. NKL oli tullut muutenkin tutuksi, sillä ravasin siellä seurantaultrissa jo raskausaikana.



Kätilö synnytyksessä oli hieno, vaikkakin kiireinen. Epiduraali annettiin sellaisessa vaiheessa, että loppusynnytys oli täysin kivuton.



Koska lapsi syntyi keskosena, hän oli vastasyntyneiden valvontaosastolla hoidossa reilun viikon. Itse olin osastolla muutaman päivän neljän hengen huoneessa, jossa ystävystyin yhden, toisen tuoreen äidin kanssa.



Hoitajat olivat äitien osastolla kiireisiä, mutta eipä se haitannut. Ulkoisiin puitteisiin en kiinnittänyt mitään huomiota. En tullut kaivanneeksi kukkatapetteja. :-) Vastasyntyneiden osastolla hoitajat olivat mahtavia.



Naikkarilta vauva siirrettiin Kättärille, jossa hän oli toisen viikon. Sieltäkin oli hyviä kokemuksia.



Jos toisen kerran synnytän, taidan valita Naikkarin, vaikka Jorvi olisikin lähimpänä kotiamme.



Sairaaloilla on varmasti vähän erilainen maine. Lopulta nämä taitavat olla kuitenkin todella subjektiivisia käsityksiä. Jos hakee oikein pehmeitä arvoja, kukkatapettaja ja kiireettömyyttä, NKL ei ole ehkä oikea valinta. Tosin tilanne varmasti vaihtelee. Kun itse olin, vauvoja syntyi ruuhkaksi asti. :-)

Synnytin 04 NKL:lla ja mielestäni sairaala oli ensisijaisesti " tehokas" laitos. Synnytyssalissa kahlittiin piuhoihin ja antureihin. Minut suostuteltiin ottamaan epiduraali liian aikaisin (auki vasta 3cm, synnytys pysähtyi 12 tunniksi). Synnytyksen jälkeinen vuoto arvioitiin aivan väärin (hb laski 80, sitä ei oltaisi mitattu ilman pyyntöäni). Jouduin itse pyytämään tipan synnytyksen jälkeen, koska olo oli niin huono vuodon jälkeen. Huono olo laitettiin väsymyksen piikkiin. Vauvani hikoili runsaasti kesäkuumalla paksuissa kapaloissa ja siitähän lääkäri sai päähänsä hänellä olevan aivovaurion. Pää ultrattiin ja mitään ongelmia ei löytynyt:) Minä vain ehdin huolestua... Onneksi olen hoitoalalla, joten osasin vaatia hoitoa. Tosin pyysin, että miestäni ohjattaisiin vauvan hoidossa, koska oma oloni oli niin huono. Kukaan ei tullut auttamaan ja minä nojailin seinään ja yritin pysyä pystyssä ja samalla kerroin miehelleni miten vaipat vaihdetaan. Olisin halunnut jutella synnytyksestäni, mutta sain vain kopiot synnytyksen kulusta jne.



Vauvoja hoidettiin vauvalassa kuin tehtaassa. Sidottiin tiukkoihin kapaloihin ja nostettiin seisaalleen nojaamaan sängyn päätyihin. Sitten kahdelle vauvalle yhtä aikaa maitoa pulloista. Röyhtäyttää ei ehditty, joten vauvat puklasivat helposti. Ei missään voi olla niin kiire, ettei lasta ehditä sylissä syöttämään ja röyhtäyttämään. Olen nähnyt aika monen sairaalan lapsivuodeosastoja ja en ole koskaan kohdannut moista ilmiötä. Harmitti vain, että osastolla samaan aikaan oleva nuori ulkomaalainen äiti alkoi hoitamaan lastaan samalla tavalla. Vauva " seisoi" kopassaan kapalossaan, kun äiti ruokaili. Maassa maan tavalla... Mitenkähän vauvan jalat kestää moisen pitemmän päälle?



En vaadi sairaalalta kauniita kukkatapetteja. En viihtyisyyttä. Voin olla samassa huoneessa neljän muun äidin kanssa. Mutta haluan, että minua ja lastani hoidetaan lämmöllä ja ammattitaidolla.



Tunnen muutaman kätilön, jotka työskentelevät NKL:lla. He ovat mukavia ja ammattitaitoisia. Mutta ei riitä, että muutama kätilö yrittää hoitaa asiat hyvin. Koko sairaalanväen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja osaston käytäntöjä muuttaa ihmisystävällisimmäksi. Harmi, että vanhat tavat ovat piintyneet niin syvälle ja tarttuvat taas uusiin hoitajiin.



Tämä oli vain minun kokemukseni NKL:sta. Toivottavasti muut ovat saaneet parempaa hoitoa.



t. mm

... ja olimme palveluun _erittäin_ tyytyväisiä! Puitteet nyt eivät ehkä ole kauhian kauniit, mutta henkilökunta piti meistä todella hyvää huolta. Meillä kävi kyllä todella hyvä tuurikin: pääsimme (ilmeisesti ainoaan) ammeelliseen synnytyshuoneeseen ja saimme vielä perhehuoneenkin. En tietysti tiedä millaista olisi sitten ollut tavallisella osastolla.



Mutta suosittelen kyllä naikkaria todella lämpimästi - meidän neidin elämä alkoi siellä turvallisesti osaavissa ja hyvissä käsissä!



Suhni & Tilli (3 vrk)