Miten te saatte, vai saatteko, sellaiset 8-12v ulos??

Entä sinä itse, viihdytkö itse ulkona iltaisin? Jos viihdyt, niin hyvä, sitten ilmoitat vain lapsille, että lähdette kaikki ulos nyt tunniksi ja jokaisesta narinasta tulee vartti lisää ulkoiluaikaa. Ulkona sitten pidät ilmapiirin mukavana niin, että se ei tunnu rangaistukselta.

Jos taas itse et meinannut ulos mennä, niin lasten sinne käskyttäminen on ikävää.

Vierailija kirjoitti:

En saa omiani enää millään pihalle arki-iltaisin. Ei ne kyllä ulos mene oikein viikonloppuisinkaan kuin hirveän "tappelun" saattelemana. Todella vähän ulkoilevat.

Mitä noille keksii, että innostuisivat lähtemään ulos?? Päivät pitkät vain istuvat sisällä ja lukevat tai leikkivät barbeilla. Ovat siis tyttöjä.

Onko lasten ulkoilut vähentyneet vai onko nuo vain jotain ihme poikkeuksia??

Pakko mennä itse myös, tai pitää olla joku kaveri joka haluaa olla pihalla (tai ei uskalla sanoa vastaan kaverin vanhemmalle). Ulkona pitää olla jotain tekemistä, esim. majan rakennusta tai jotain muuta, pyörällä ajoa tai kävelylenkki jonka aikana jotain mielikuvitusleikkiä... Myös olen kantanut ulos ja heittänyt vaatteet perään kun ei millään ole meinannut irrota sohvasta vaikka muut on menossa ulos, mutta se oli huono päivä, siitä sitten puhuttiin. Selitän että pitää ulkoilla ettei sairastu, no ei se oikein mene läpi. Selitän että tykkäät sitten kuitenkin olla ulkona (tai missä vaan) kunhan menet, vaikka et millään haluaisi lähteä, ja lapsi myöntää että näinhän se on. Selitän että ulkoilun jälkeen on hyvä mieli ja saa paremmin unta. Selitän että lasten pitää totella aikuisia ja arvostaa sitä mitä aikuiset lapsille järjestää, koska muuten aikuiset ei viitsi enää tehdä mitään kun mikään ei kelpaa, ja lapset ei pysty pitämään huolta itsestään.

Lopulta se on kiinni siitä, että minkälaista esimerkkiä aikuiset antaa, se tarttuu lapsiin, niin innostus kuin katkeruuskin, joten peiliin pitää katsoa jos lapset ei ole innoissaan.... Meillä ainakin se oli ihan selvästi sitä että uhmaa ja sitten murjottaa ja sanoo ei kaikkeen ja kiusaa pienempiä tai itkee että häntä kiusataan, koska joku vaivaa. Mutta ulos pitää silti mennä, koska jos ei mene niin kaikki on huonommin, ja ikävää oloa pitää yrittää sanoilla kertoa.

Lopulta tehtiin ihan tarrataulukko, hyvin menneestä päivästä, kun ei ole tarvinnut tapella arkisista asioista (myös muut kuin ulkoilu), saa merkin ja kymmenestä merkistä jonkun pienen jutun (tyyliin uimahallireissun) ja sadasta sitten jonkun vähän isomman. Ei niitä merkkejä joka päivä tullut ja yritin pitää siinä idean että lapsen kanssa puhutaan siitä ja yhdessä päätetään tuleeko merkki vai ei ja jos ei niin miksi ei, ettei seKIN asia mene pilalle sillä että äiti on ikävä.

Ai joo, myös se auttaa että ei ole vaihtoehtoa "leikin sisällä tai pelaan älylaitteella", vaan vaihtoehdot on esim. pestä lattioita sisällä tai haravoida ulkona ja leikkiä ulkona. Mielellään niin, että joka tapauksessa haravoidaan vaikka se vartti, jonka jälkeen pääsee leikkimään. Kas se ulkona leikkiminen tuntuukin ihan kivalta ja lapsen on helpompi keksiä joku tärkeä leikki, kun ilman sitä leikkiä joutuu siivoomaan.

Kaverit tulevat soittamaan ovikelloa ja silloin tulee äkkilähtö. Tosin pojista kysymys.

Meillä on ongelma miten saada pojat ulkoa sisään. Luulen, että asia on aika lapsikohtaista. Omat lapseni ovat olleet niin liikkuvaisia, että pienestä pitäen ulkoilu oli helpompaa kuin vahtia sisällä kirjahyllykiipelyjä yms.

Paikallaan leikkivät lapset sopivat sisälle paremmin. Ulkona taas paikallaan leikkivälle tulee esim. kylmä ja virikkeitä on vähemmän kuin sisällä.

Meillä koululaiset harrastavat niin paljon, ettei omatoimiseen ulkoiluun arjessa ole aikaa. 4xviikossa treenit + viikonloppuisin pelit päälle. Toinen lisäksi ratsastaa kerran viikossa ja toisella kaksi kerhomuotoista liikuntaharrastusta koulussa lisäksi. Liikkuvat siis enemmän kuin tarpeeksi. Kulkevat itse harrastuksiin, joten vähän happeakin siinä saavat. Asutaan kylläkin kaupungissa, mutta on meillä vielä koirakin, jota saavat toki myös ulkoiluttaa. Poika käy välillä kavereiden kanssa potkimassa palloa läheisen koulun pihalla (jos on aikaa!), tyttö ei kyllä huonolla säällä ulkoile. Mutta ei kyllä ole aikaa, eikä tarvettakaan.

Miten ne saa sisälle?

Meillä ei ainakaan voi laittaa lapsia päineen ulos. Asumme sellaisella alueella, jossa ei saa tähän aikaan vuodesta edes kävellä nurmikolla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ongelma miten saada pojat ulkoa sisään. Luulen, että asia on aika lapsikohtaista. Omat lapseni ovat olleet niin liikkuvaisia, että pienestä pitäen ulkoilu oli helpompaa kuin vahtia sisällä kirjahyllykiipelyjä yms.

Paikallaan leikkivät lapset sopivat sisälle paremmin. Ulkona taas paikallaan leikkivälle tulee esim. kylmä ja virikkeitä on vähemmän kuin sisällä.

Taas näkee miten aikuiset eivät ole koskaan tyytyväisiä. Omat porukatkin ensin valittivat miten oon aina kotona pelaamassa enkä käy missään ja myöhemmin miten en ole koskaan kotona

Kuka aikuinenkaan haluaa marraskuussa ulkoilla? En minä ainakaan, siksi en vaadi lapsiltakaan. Vien ne mieluummin vaikka uimaan tai johonkin muuhun sisäliikuntapaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ongelma miten saada pojat ulkoa sisään. Luulen, että asia on aika lapsikohtaista. Omat lapseni ovat olleet niin liikkuvaisia, että pienestä pitäen ulkoilu oli helpompaa kuin vahtia sisällä kirjahyllykiipelyjä yms.

Paikallaan leikkivät lapset sopivat sisälle paremmin. Ulkona taas paikallaan leikkivälle tulee esim. kylmä ja virikkeitä on vähemmän kuin sisällä.

Meillä myös 11 vuotias poika viihtyy pihalla kavereiden kanssa tosi hyvin. Useimmilla kavereilla, niin kuin meilläkin, on kiva iso piha ja ulkona paljon tekemistä, joten pojat ovat ulkona vaikka vaatteet olisivat ihan läpimärät. :)

Meillä sama ongelma. Esimerkillä ei vaikutusta. Itse olen innokas ulkoilija ja olisin vaikka joka päivä ulkona lapsen kanssa, mutta melkein väkisin joutuu hänet viemään ulos. Yritän innostaa ehdottamalla erilaisia kivoja pelejä ja leikkejä ulkona, meillä on myös uimaranta ja talvella pulkkamäet sun muut, mutta ei, ei kiinnosta yhtään. Tablettia tai pelejä ei anneta kuin vasta illalla. Ei voi olla niistäkään kiinni. Viikonloppuisin suorastaan kärsin, kun ulos pääseminen on niin hirveän vaikeaa. Saa houkutella tuntitolkulla ja lopuksi viedä väkisin tappelun kanssa. Sama loma-aikoina. Myös erilaisiin tapahtumiin yritetään osallistua ja niillä innostaa, leikkipuistoilla ja kaikella mahdollisilla asioilla, mitä lähiympäristöstä löytyy. Mutta ei. Ja molemmat vanhemmat on tässä täysillä mukana. Olen aina aavistellut, että meille tämä on joskin syystä hyvin paljon haastavampaa kuin muille. Monien lapset lähtevät mielellään ulos jopa ilman vanhempiaan. En voisi ikinä kuvitellakaan vastaavaa tapahtuvan meillä. Tuttavien lapset kyselevät, että saako mennä ulos? Minä en kuule tuota varmaan ikinä.

Öö. Mitä tuolla vesisateella on pimeässä tekemistä?

Käyn lasten kanssa kirjastossa, ulkoiluttavat koiraa, kävellään kaupalle, haravoidaan pihaa (jostain syystä tykkäävät haravoimisesta, ehkä koska maksan siitä vähän palkkaakin) ja käydään viikonloppuisin lähimetsistä etsimässä sieniä. Täällä meidän lähiössä on onneksi vielä rakentamattomia alueita ja suo.

Kyllä ne lähtee ulos ihan omaehtoisesti, jos on lunta sen verran, että pulkkamäki on käyttökunnossa. Tai voi luistella.