Periytyykö personallisuushäiriöt?
Isälläni asosiaalinen, narsismi ja rajatila personallisuushäiriöt. Osa laitettu diagnoosiksi osa mainitaan lausunnossa piirteinä.
Itse olen ihan hyvä, mutta mietin että jos olenkin oikeasti paha ja vaan näyttelen :-(
Isäni vaikutuspiirissä elin koko lapsuuteni.
Kommentit (7)
Aloin miettimään.. asosiaalinen en ainakaan ole, päinvastoin pienestä virheestä tunnen suurta katumusta, mutta välillä tuntuu että haluaisin olla ilkeä ihminen...salaa naureskelen jollekin tai nautin toisen epäonnistumisest. Toisaalta lapsena olin kamalan empaattinen, ainakin veljeni kohtaan jota isäni sorsi ja minua kehui. Itse en tykänyt siitä vaan säälitti kauheasti. Sitten yritin muuttaa isääni olemalla hyvä. Isän alkoholismi haittasi lapsena eniten. Siihen liitin väkivaltaisuuden.
Ehkä nykypäivänä tuntuu, että minulla on jotain vaativan persoonallisuuden piirteitä ja ehkä riippuvaisen.. sitten myös tietyllä tavalla haen huomiota, mutta en missään valokeilassa halua olla. Tai sitten se on itsetunto kysymys. Olen myös ahdistunut ja huolehdin liikaa asioista...
Mulla taas niin päin, että mun isä on todella reppana, kiltti ja mukava ihminen, mutta alkoholin vietävissä... Ei pärjää elämässä, vaikka älyä on.
En ole pitänyt isääni yhteyttä, joten onko silkkaa sattumaa, että minusta tuli samanlainen? Hän on myös epäsiisti ja selvästi yliherkkä tai itki aina hysteerisesti kun näimme. Sitten äitini kai ajatteli, että parempi ettei nähdä edes. Minä itse olen samanlainen.
Persoonallisuushäiriöt eivät ole synnynnäisiä eivätkä biologisesti periytyviä vaan kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana vakiintuneiksi toiminta- ja ajatusmalleiksi. Sosiaalisesti voivat tietysti periytyä jos lapsi/nuori kasvaa persoonnallisuushäiriöisen aikuisen kanssa ilman tervettä mallia. Mutta ei siis ole mikään automaatio että jos vanhemmalla on persoonallisuushäiriö se tulee olemaan myös hänen lapsillaan.
Aika mielenkiintoista. Voiko persoonallisuus häiriön diagnosoida esim. joku tavis toiselle jonka kanssa ei oikein synkkaa tai joka on ehkä jopa vittumainen ihminen. Mä tunnen silloin aika paljon kyseisen häiriön omaavia.
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista. Voiko persoonallisuus häiriön diagnosoida esim. joku tavis toiselle jonka kanssa ei oikein synkkaa tai joka on ehkä jopa vittumainen ihminen. Mä tunnen silloin aika paljon kyseisen häiriön omaavia.
Voi ja tuntuu olevan muotia määritellä kaikki kusipäät narsisteiksi. Ihminen voi olla ikävä, mutta narsistiksi diagnosoiminen vaatii laaja-alaisen psykiatrisen tutkimuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista. Voiko persoonallisuus häiriön diagnosoida esim. joku tavis toiselle jonka kanssa ei oikein synkkaa tai joka on ehkä jopa vittumainen ihminen. Mä tunnen silloin aika paljon kyseisen häiriön omaavia.
Voi ja tuntuu olevan muotia määritellä kaikki kusipäät narsisteiksi. Ihminen voi olla ikävä, mutta narsistiksi diagnosoiminen vaatii laaja-alaisen psykiatrisen tutkimuksen.
Samoin myös persoonallisuushäiriö. Se ei ole diagnoosi jonka voi lätkäistä noin vaan vaikka olisi kuinka "vaikea" ihminen ja ihmistuntemukseen tarvitaan muutakin kun pari sanaharkkaa.
Samoja mietteitä, mutta ainakin koitan olla niin hyvä ihminen kuin suinkaan voin olla. Sen pitäisi riittää.