Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri, jonka vastaus kaikkeen pieneenkin turhautumiseen on "odotas kun sinulla on lapsia"
15.11.2017 |
Hän tietää hyvin, että minulla ei ole lapsia, joten tämä on vakiovastaus jos erehdyn valittamaan/vinoilemaan/huokaisemaan/pohtimaan yhtään mitään vähänkään haasteellista tai negatiivista.
Rahasta tiukkaa ennen palkkapäivää: "Voi kuule, ei mitään siihen verrattuna paljonko lapsiin menee rahaa."
Väsyttää ja/tai on nukkunut huonosti: "sehän on luksusta, jos saa tunnin yhteen putkeen nukuttua, kun ei ole lapsia valvottamassa!"
Vapaapäivälle on putkahtanut hirveästi ohjelmaa: "Sullahan on aikaa vaikka mihin, kun ei tarvi kuskata muksuja kuuteen eri harrastukseen joka päivä"
Ei keksi mitä ruokaa laittaisi kotona "voi kun olisikin varaa miettiä tuollaisia, meillä pelkkään maitoon ja jauhelihaan menee tuhottomasti rahaa".
Ei houkuta mennä kotiin kun tietää että pitää siivota kämppä: "Hah, odotas kun siellä on x määrä lapsia jotka sotkee sitä mukaan kun saa jotain siistiksi"
jne.
Mitä tuohon edes pitäisi vastata, varsinkin kun tämä henkilö on todellakin lapsensa halunnut, ja puheidensa perusteella haaveilee vielä ihan suurperheestä?
Kommentit (22)
No älä sitten hänen lähellään valita pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niitä ihmisiä joiden mielestä omat onnistumiset ja vastoinkäymiset on aina suurempia kuin muiden. Sano että "eikö lasten saamisen pitänyt kasvattaa ihmistä henkisesti?"
Vierailija kirjoitti:
Se on niitä ihmisiä joiden mielestä omat onnistumiset ja vastoinkäymiset on aina suurempia kuin muiden. Sano että "eikö lasten saamisen pitänyt kasvattaa ihmistä henkisesti?"
Ei se varmaan tarkota että jaksais kuunnella valitusta siitä kun kynsi katkesi.
Vierailija kirjoitti:
No toi on vaan totta.
No jos oikeasti lapset tekee elämän kaikista osa-alueista niin haastavaa, että se on syytä mainita joka mutkassa, niin olisiko ne syytä jättää hankkimatta?
Onhan negatiivinen asenne ja elää kaiken, myös muiden asiat, lasten kautta.
Rasittava pirttihirmu.
Voisko hänelle sanoa, että pakkoko se on niitä lapsia hankkia, jos on niin raskasta ja ilotonta elämä heidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niitä ihmisiä joiden mielestä omat onnistumiset ja vastoinkäymiset on aina suurempia kuin muiden. Sano että "eikö lasten saamisen pitänyt kasvattaa ihmistä henkisesti?"
Ei se varmaan tarkota että jaksais kuunnella valitusta siitä kun kynsi katkesi.
Taisi löytyä se ap:n kollega: lapsettomien kaikki ongelmat on mallia kynsi katkesi, koska vain lapsien kanssa on OIKEITA ongelmia.
Vastenmielinen uhriutuja-äiti jolla valtava tarve saada julki omat vaikeutensa koska kokee uhriutumisen ihailtavaksi ja hakee sillä itselleen itsetunnon pönkitystä. Onneksi en ole samalla työpaikalla kanssasi mutta jos olisin niin sanoisin hänelle että odotas kunhan olet menettänyt lapsesi liikenneonnetomuudessa kuten minä, sitten ei enää nuo pienet paina, tosin ei mulla kyllä painanut ennen onnettomuuttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää. Kuinka muka hän oikeasti voisi kurkistaa pääsi sisälle, että millainen rankkuus sieltä löytyy jollain objektiivisella asteikolla. Kyllähän sinulla, kuten kenellä tahansa lapsettomalla, voisi olla vaikka jokin näkymätön sairaus, joka vetäisi sinut "tasoihin" hänen kanssaan. Eikä tuollaiselle m*lkulle ihmiselle sellaisesta välttämättä kerrottaisikaan.
Itse trollaisin jotain kamalaa, kuten että aina voi antaa lapset adoptioon, jos ei enää nappaa. Nimittäin olen juurikin monisairas näkymättömästi ja suoraan sanottuna vihaan ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä muiden voimavarojen määrän, vaikka eivät oikeasti tiedä.
Onko meillä sama työkaveri...
Mä käänsin sen niin, että aloin oikein ääneen nautiskelemaan niistä asioista mistä hän valitti.
"Hitto kun pitää viedä lapsi heti töiden jälkeen tennistunnille ja siellä menee taas iltaan asti." - Ihanaa, että voin mennä vaan suoraan kotiin ja nauttia vaikka kahvit kaikessa rauhassa, käydä sen jälkeen lenkillä.
"Pienempi taas valvotti koko yön." - Oi, mä nukuin kuin tukki kahdeksan tuntia.
"Koko viikonloppu menee lapsen harrastuksissa." - Minä ajattelin käydä lauantaina leffassa ja sunnuntaina jossain brunssilla, sen jälkeen kierrellä vähän kauppoja ja käydä vaikka jumpassa.
jne.
Vittuiluahan se on mutta jos mulla ei voi olla elämässä todellisia ongelmia ilman lapsia niin nautitaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko meillä sama työkaveri...
Mä käänsin sen niin, että aloin oikein ääneen nautiskelemaan niistä asioista mistä hän valitti.
"Hitto kun pitää viedä lapsi heti töiden jälkeen tennistunnille ja siellä menee taas iltaan asti." - Ihanaa, että voin mennä vaan suoraan kotiin ja nauttia vaikka kahvit kaikessa rauhassa, käydä sen jälkeen lenkillä.
"Pienempi taas valvotti koko yön." - Oi, mä nukuin kuin tukki kahdeksan tuntia.
"Koko viikonloppu menee lapsen harrastuksissa." - Minä ajattelin käydä lauantaina leffassa ja sunnuntaina jossain brunssilla, sen jälkeen kierrellä vähän kauppoja ja käydä vaikka jumpassa.
jne.
Vittuiluahan se on mutta jos mulla ei voi olla elämässä todellisia ongelmia ilman lapsia niin nautitaan sitten.
Aika hyvä muuten, paitsi etten kehtaa vittuilla takaisin kun kyseessä on lähiesimies. (ja kyllä, se esimiehen vastuukin on kuulemma paljon rankempaa kun on niitä lapsia) -ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinulla, kuten kenellä tahansa lapsettomalla, voisi olla vaikka jokin näkymätön sairaus, joka vetäisi sinut "tasoihin" hänen kanssaan.
Eli lapsettoman elämä ei voi olla raskasta tai ongelmallista (ihan kuin tämä nyt edes olisi herrajeesus joku kilpailu) ilman, että hänellä on sairaus. Pelkät arjen kuopat ja mutkat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin toi on ärsyttävää, vaikka itelläni on lapsia. Joidenkin asiat tuntuu vain aina olevan tärkeämpiä ja ongelmat suurempia kuin muilla. Ja elämäntilanne ainoa oikea. Yritä jaksaa!
Eniten tällaisissa ihmisissä ihmetyttää, että millaista kommenttia he oikein noihin juttuihinsa odottavat, kun tuntuu, että sanoo niin tai näin niin toinen loukkaantuu. Jos on samaa mieltä, että lapset ovat rankkoja ja rajaavat elämää, niin toinen poksahtaa kuinka lapseton ei tiedä aiheesta mitään "ja sitäpaitsi minun lapset ei rajoita mitään, voin tehdä ihan just kaikkea mitä lapsetonkin!". Jos kysyy hyväntahtoisesti, että ei kai ne niin pahoja ole tai vihjaa että lapset kasvaa eikä mikään rankka vaihe kestä ikuisesti, niin on "vähättelevä kusipää". Ylipäätään tuosta ei voi jatkaa keskustelua mihinkään, vaan toinen ilmeisesti olettaa, että pidät pääsi kiinni ja annat toisen vähätellä maan rakoon kaiken elämänkokemuksesi (jota sinulla selvästi on kaikilla saroilla vähemmän kun ei ole niitä lapsia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vain yksi lapsi,enkä koskaan valita hänen kanssaan olemisesta tai muustakaan mutta osalla kun on enemmän lapsia tulee tätä tekstiä että helppohan sinun on tehdä niin ja noin kun on vaan yksi lapsi. Helppohan sinun on kasvattaa ja olla läsnä kun on vaan yksi lapsi. Kyllä minä nautin elämästä yhden lapsen kanssa, meillä on mukavaa ja arkikin on kivaa.
Mää varmaan huokaisisin jotain tyyliin "niin... kaikkia meitähän ei ole noilla lapsilahjoilla siunattu *nyyh*. onhan tässä jo x määrä vuosia yritetty, mutta kun.. mielellänihän minä nämä minun "kynnenkatkeamisongelmat" vaihtaisin unettomiin koliikkiöihin, mutta kun se ei ole vain minun halusta kiinni vaan taustalla on vähän isompia asioita ja ongelmia, niin koitan nyt keskittyä tähän tämänhetkiseen elämään". Ihan vaan siks, että joku tollainen valittaja tajuais, että toi tollanen vertailu on tyhmää ja meillä kaikilla on ristimme kannettavana.
"Mä olen kyllä aina osannut huolehtia ehkäisystä" on minun vakiovastaukseni.
Jeeeepp. Ja väsymystähän ei saa valittaa, jos ei ole lapsia, eihän lapseton voi ymmärtää mitään siitä, kun on OIKEASTI väsynyt..
Minulla oli yhdessä vaiheessa tosi rankka aikakausi ja olin aivan lopussa. Töissä piti tehdä pitkää päivää, parisuhde meni poikki ja kaikki stressasi niin paljon, ettei saanut kunnolla nukutuksi. Aloin olla aivan puhki ja erehdyin mainitsemaan asiasta lapselliselle "ystävälleni". Hän tokaisi vain: " Et mitenkään voi olla väsynyt, koska sinulla ei ole lapsia. Et voi valittaa, koska et tiedä mitä on olla oikeasti väsynyt. Katsotaan sitten, kun sinullakin on lapsi ja oikeasti syytä valittaa siitä, että on ihan loppu." Siinä kohtaa purskahdin itkuun, se kommentti oli viimeinen niitti. Ikinä ei pyytänyt anteeksi, vaan jatkoi samalla linjalla.
On entinen ystävä se.
Mitä jos vastaisit kaikkeen, että odotas kun sinulla on enemmän lapsia.
Että mä vihaan tuollaisia ihmisiä. Kuulin itsekin tuota ennen kuin sain lapsen. Nyt olen pitänyt visusti huolta, etten IKINÄ sano vastaavaa kenellekään.
Lisäksi todella monet ”odotapas, kun sinulla on lapsi”-jutut ovat osoittautuneet ihan shaibaksi omalla kohdallani. Esim. matkustaminen, ravintolassa tai leffassa käynti ei ole sen vaikeampaa kuin ennen lasta. Joo, minulla on kiltti lapsi ja hyvä tukiverkosto, mutta kyrsii silti, että lapsettomia peloitellaan ja myös vähätellään ihan kuin perheellistyminen pysäyttäisi koko maailman ja tekisi ihmisestä jonkun puolijumalan.
No toi on vaan totta.