Oletko kokenut työuupumuksen?

Ai onko se sitä, kun alkaa kädet tärisemään motivaation täydellisen katoamisen mukana, katse lasittuu, pienetkin haasteet tuntuvat ylipääsemättömiltä ja tekisi vaan mieli sulkeutua vessaan katsomaan seinää loppupäiväksi.

En ole vielä tuossa tilanteessa, mutta sinne menossa. T.Ap

No mistä tää työuupumus johtuu? Laske vaatimustasoa ja jos joku marisee sanot, että et ehdi enempään. Voitko antaa osan tehtävistäsi pois? Onko vain liian rankkaa, koska tyhmä pomo tai kollega/kollegat? Jotain vikaa koko organisaatiossa? Vaihda työpaikkaa heti kun mahdollista? Liian vaikeita töitä? Pyydä apua tai kouluttaudu?

Mun aivot eivät toimineet noin kuukauteen. En ollut koneella tai netissä tai meilissä lainkaan moneen viikkoon. Selvisin 6 vkon tauolla töistä. 

Olen kyllä, vuosituhannen vaihteessa. Yritin etsiä apua ja ratkaisua, mutta silloisella paikkakunnalla ei ollut tarjolla muuta kuin lääkitys ja yhtä tyhjän kanssa työvoimaohjaus vai mikä lienee. Sanouduin lopulta irti, lääkitystä en hankkinut, koska se ei olisi ratkaissut yhtäkään ongelmaa. Kärsin taloudellisesti tosi paljon, mutta omaehtoinen lepo sai pään kuntoon ja kohti uusia seikkailuja. Nyt menee ihan ok ja aina kun alkaa otsaa kiristää, palaan mielessäni niihin aikoihin. Yleensä ei tarvi kovin pitkään muistella, kun rauhoittuu mieli kummasti ja osaa ottaa asiat asioina, vain työnä. Elämä on muualla.

En ole, mutta monet tutut ovat.

.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tuossa tilanteessa, mutta sinne menossa. T.Ap

No kannattaa höllätä ajoissa, ennenkuin tähän tilanteeseen joutuu. Itsehän olen mennyt vaan hampaita kiristelemällä ja saikuttamatta koska olen niin helvetin suorituskeskeinen ja tunnollinen enkä tälle luonteelleni mitään voi. Kerran olin päivän tai pari saikulla ja koin siitä epämiellyttävää syyllisyyttä. Minä vain kotona makaamassa, samalla kun työkaverit joutuu painaa duunia.

En, mutta jo työuran alussa huomasin, kuinka raskasta ja kuormittavaa työelämä on. Joskus olen ajatellut, että miten sitä ikinä jaksaa kymmeniä vuosia.

Olen kokenut, olin yhteensä 6 viikkoa saikulla. Tuli totaalinen stoppi jaksamiseen ja oli pakko puhaltaa peli poikki.  Työterveydestä sain apua ja työpisteen sain vaihdettua vähemmän kuormittavaan. Muuten olisin irtisanoutunut. Ja tarkoituksena olisi haketutua uudelleenkoulutukseen tulevaisuudessa.

Olen. Se olisi sinänsä pelottavaa, että sitä ei tajunnut itse. Satuin menemään työmatkalla erään tuttuni luo joka on koulutukseltaan psykologi ja hän näki musta heti, että asiat eivät ole hyvin. Hän se ensimmäiseksi sanoi suoraan että mulla on työuupumus. Ei ollut jostain syystä tullut itselle mieleen, vaikka olinhan todella väsynyt ja tiesin tekeväni hirveästi töitä.

Tilanteeseen työpaikalla liittyi lisäksi laittomuuksia ja kiusaamista. Uupumus johti myös fyysisiin vammoihin kuten oikean käsivarren jännetulehdukseen ja selkävammaan.

Koska huomautin työsuhteeseeni liittyvistä laittomuuksista, työsopimustani ei jatkettu. Se oli helpotus, mutta jouduin kuntoutukseen selän kiputilojen takia ja kesti pari vuotta päästä kuntoon tuon jälkeen. Tosin sairastuin sittemmin autoimmuunisairauteen, joten sekin saattoi puhjeta tuon burnoutin seurauksena, ken tietää.

Kannattaa hakea apua ajoissa ja hoitaa sekä mieli että kroppa kuntoon.

Minulla kesti noin vuoden toipua työuupumuksesta ja vieläkin oireet palaavat ajoittain ja täytyy hidastaa.

Olen kokenut. Menin ulkomaille burn-out klinikalle muutamaksi kuukaudeksi. Maksoi maltaita, mutta siitä oli todella paljon apua, ja nyt olen takaisin työelämässä täysillä. Eikä kukaan uskoisi mitä tapahtui. 

Olen kokenut. Irtisanouduin, ja tajusin oikeastaan tilanteen vasta pitkän aikaa irtisanoutumisen jälkeen. Ei olisi kuitenkaan itseluottamus riittänyt hakemaan sairauslomaa, joten jossittelu on turhaa.

Olen kokenut. Sunnuntait meni aina valtavassa ahdistuksessa ja välillä itkettikin. Lopulta tajusin hakea työterveydestä apua kun eräs vastoinkäyminen sai työmaalla hyperventiloimaan. Taisin saada 3 viikkoa sairaslomaa, jonka jälkeen pari viikkoa töissä ja sen jälkeen pitkälle talvilomalle. Sairasloma olisi saanut olla kyllä pitempikin mutta en oikein kehdannut pitempää pyytää. Pitkään tämän jälkeen oma ammatillinen itsetunto oli kyllä aika maissa, varsinkin kun sitä seurasi muutaman kuukauden työttömyysjakso. Päädyin sitten vaihtamaan alaa enkä tällä hetkellä kadu ollenkaan. Noin vuosi sitten vanhassa työpaikassa aloin näkemään samankaltaisia oireita ja vaihdoin samantien työpaikkaa, oli hyvä ratkaisu. Nykyisessä työpaikassa vaatimukset ja työtahti ovat kohtuullisia ja työntekijöistä välitetään (kyseessä isohko perheyritys) ja moni työntekijä onkin jo eläkeiän ylittänyt mutta tahtoo silti jatkaa töitään kyseisen firman palveluksessa. 

Mun tapauksessa oli jotenkin ironista, että minut ajettiin burn-outiin työpaikalla, jonka asiantuntija-alaan kuului mm. työelämähyvinvointi, työnohjaus ja työuupumuksen estäminen.

Olen ollut, n. kaksi vuotta sitten. Nelisen vuotta tein ihan liikaa töitä, liukumia oli yli 200h ja siihen lisäksi muita terveysongelmia niin ensin alkoi muisti pätkiä ja lopulta miltei kaaduin saappaat jalassa. Hävettti tunnustaa että en jaksa enkä pysty. Lopulta menin työterveyteen ja pillahdin itkuun lääkärissä. Nelisen viikkoa olin sairaslomalla jossa aluksi en voinut tehdä kotonakaan juuri mitään. Se oli hassu tunne kun järki sanoi että ei mitään hätää mutta aivot löi vain jarrua. Vähitellen helpotti ja kyllä pelotti pirusti mennä töihin mutta en tiedä olisinko mennyt enää jos olisin ollut pidempään sairaslomalla.

Toista vuotta olin yhä samassa työpaikassa ja tunsin että hommat kaatuvat taas päälle. Työhaastatteluun valmistautuessani en muistanut miten kirjoitetaan kysymysmerkki niin se oli aika vahva signaali että ei taas ihan täysillä mennä. Vaihdoin työpaikkaa, palkka putosi mutta en ole katunut. Nyt menee hyvin vaikka teenkin ehkä vähän liikaa.. Masennus on vielä ajoittainen seuralainen mutta sen mörön kanssa alkaa oppia elämään.

Joku viisas on sanonut että työuupumus on tunnollisten ja ahkerien tauti ja kyllä minä siitä itseni tunnistan. Mutta iso osa siinä on huonoilla managereilla jotka eivät tunnusta ongelmia vaikka ne olisivat ihan siinä edessä. Lopputuloksena samasta tiimistä suurin osa oli vuorotellen saikulla työuupumuksen takia.

Ja se on paskapuhetta sanoa että otat vain itseäs niskasta kiinni. Kokeilkaapa ensin.

T. IT-alan DI, nelikymppinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut, n. kaksi vuotta sitten. Nelisen vuotta tein ihan liikaa töitä, liukumia oli yli 200h ja siihen lisäksi muita terveysongelmia niin ensin alkoi muisti pätkiä ja lopulta miltei kaaduin saappaat jalassa. Hävettti tunnustaa että en jaksa enkä pysty. Lopulta menin työterveyteen ja pillahdin itkuun lääkärissä. Nelisen viikkoa olin sairaslomalla jossa aluksi en voinut tehdä kotonakaan juuri mitään. Se oli hassu tunne kun järki sanoi että ei mitään hätää mutta aivot löi vain jarrua. Vähitellen helpotti ja kyllä pelotti pirusti mennä töihin mutta en tiedä olisinko mennyt enää jos olisin ollut pidempään sairaslomalla.

Toista vuotta olin yhä samassa työpaikassa ja tunsin että hommat kaatuvat taas päälle. Työhaastatteluun valmistautuessani en muistanut miten kirjoitetaan kysymysmerkki niin se oli aika vahva signaali että ei taas ihan täysillä mennä. Vaihdoin työpaikkaa, palkka putosi mutta en ole katunut. Nyt menee hyvin vaikka teenkin ehkä vähän liikaa.. Masennus on vielä ajoittainen seuralainen mutta sen mörön kanssa alkaa oppia elämään.

Joku viisas on sanonut että työuupumus on tunnollisten ja ahkerien tauti ja kyllä minä siitä itseni tunnistan. Mutta iso osa siinä on huonoilla managereilla jotka eivät tunnusta ongelmia vaikka ne olisivat ihan siinä edessä. Lopputuloksena samasta tiimistä suurin osa oli vuorotellen saikulla työuupumuksen takia.

Ja se on paskapuhetta sanoa että otat vain itseäs niskasta kiinni. Kokeilkaapa ensin.

T. IT-alan DI, nelikymppinen mies.

Samoin, näen että johtamiskulttuurissa on syy. Vaikka lain mukaan esimies on velvollinen valvomaan työntekijöiden työhyvinvointia niin ajetaan ihmiset uupumukseen.

Kuten teillä, munkin työpaikalla oli selkeitä merkkejä, joita ei vain haluttu huomioida. Meillä oli 7 hengen tiimi, jossa kaksi ihmistä oli usein pitkällä sairaslomilla, toisella työhön liittyviä vaivoja. Sitten minä, jonka ylityötunnit olivat huimat, eikä esimies pyynnöstänikään puuttunut niihin. Tiimiin palkattiin uusi työntekijä -- tämä työntekijä ei kestänyt kuin 3 kk ja irtisanoutui. Myös kolme tiimin jäsentä oli valittanut esimiehestä.

Tämäkään ei aiheuttanut minkäänlaista värinää johtajissa. Mun tulkinta on että tilanne oli täysin tiedossa, eikä siihen vaan haluttu puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut, n. kaksi vuotta sitten. Nelisen vuotta tein ihan liikaa töitä, liukumia oli yli 200h ja siihen lisäksi muita terveysongelmia niin ensin alkoi muisti pätkiä ja lopulta miltei kaaduin saappaat jalassa. Hävettti tunnustaa että en jaksa enkä pysty. Lopulta menin työterveyteen ja pillahdin itkuun lääkärissä. Nelisen viikkoa olin sairaslomalla jossa aluksi en voinut tehdä kotonakaan juuri mitään. Se oli hassu tunne kun järki sanoi että ei mitään hätää mutta aivot löi vain jarrua. Vähitellen helpotti ja kyllä pelotti pirusti mennä töihin mutta en tiedä olisinko mennyt enää jos olisin ollut pidempään sairaslomalla.

Toista vuotta olin yhä samassa työpaikassa ja tunsin että hommat kaatuvat taas päälle. Työhaastatteluun valmistautuessani en muistanut miten kirjoitetaan kysymysmerkki niin se oli aika vahva signaali että ei taas ihan täysillä mennä. Vaihdoin työpaikkaa, palkka putosi mutta en ole katunut. Nyt menee hyvin vaikka teenkin ehkä vähän liikaa.. Masennus on vielä ajoittainen seuralainen mutta sen mörön kanssa alkaa oppia elämään.

Joku viisas on sanonut että työuupumus on tunnollisten ja ahkerien tauti ja kyllä minä siitä itseni tunnistan. Mutta iso osa siinä on huonoilla managereilla jotka eivät tunnusta ongelmia vaikka ne olisivat ihan siinä edessä. Lopputuloksena samasta tiimistä suurin osa oli vuorotellen saikulla työuupumuksen takia.

Ja se on paskapuhetta sanoa että otat vain itseäs niskasta kiinni. Kokeilkaapa ensin.

T. IT-alan DI, nelikymppinen mies.

Kokeiltu on IT-alalla. Niin kauan jaksoi painaa kunnes vastaan tuli huono päällikkö. Toimistolla oli lähes bileet, kun parkkipaikalla ei ollut tiettyjä autoja. Siitä voi päätellä jotain. Onneksi on muita hommia.

Olen ollut työuupumuksen vuoksi s-lomalla vuoden. Diagnoosi tosin oli vakava masennus. Oudompi luulisi, että kokemuksesta oppisi. Puupää kun olen, en oppinut. Sisäisiä vaatimuksia on vaikea nujertaa.