Vertaistukea kaivataan! Eksällä uusi

Miksi erositte?

Jos hän on nyt onnellisessa uudessa suhteessa, niin hän ei ehkä halua ikävöivää exää roikkumaan eikä varmasti uusi kumppanikaan tätä halua.

Ei! Älkää olko ystäviä!

Vihaa vaikka aikasi, hyväksy ero ja löydä uusi tasapaino ja jatka matkaa.

Jotkut ihmissuhteet eivät voi olla ystävyyttä. Jotkut ihmissuhteet pitää katkaista ja sitten aikojen päästä niitä voi muistella, mutta ne eivät kehity enää, eikä aika kulje taaksepäin.

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi erositte?

Halusimme eri asioita. Hän esimerkiksi olisi halunnut lapsia mahdollisimman pian, minä en ole varma milloin olisin valmis, jos ikinä. En halua olla toisen unelman tiellä. Itse olisin halunnut esim. matkustella enemmän.

Toisaalta olin ollut tyytymätön seksielämään jo pidemmän aikaa (tuntui ettei hän halunnut minua, eikä välittänyt tarpeistani ja toiveistani). Pahiten vaivasi se, että hän ei oikein halunnut puhua ongelmasta, tai se ei ollut ongelma hänelle. Olin miettinyt eron mahdollisuutta jo jonkin aikaa. Mutta silti olisin halunnut vielä yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Olen pahoillani että sinulle kävi noin.

Tiedän järjen tasolla, että pitäisi vaan päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta en vaan osaa. Olisi helpompaa jos voisin vihata eksääni.

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Olen pahoillani että sinulle kävi noin.

Tiedän järjen tasolla, että pitäisi vaan päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta en vaan osaa. Olisi helpompaa jos voisin vihata eksääni.

Kiitos!

Hei, jos tarttet vertaistukea voisit mennä eroseminaariin.

Mä huomasin nopeasti, että ystävien kanssa oli vaarallista puhua mua niin syvästi haavoittaneesta asiasta.

Ei ne jaksa, eikä kestä. Joku itse aiemmin eronnut pelkää vajoavansa taas omaan tuskaansa, ja on siksi tyly.

Jos tarttet, niin ammattiapua.

Toivon sulle kaikkea hyvää!

Olen ehkä sitten jotenkin läheisriippuvainen tai muuten vaan ripustautuva. Minulla oli vain kaksi läheistä ihmistä, joille kerroin asioitani, paras ystäväni ja eksä. Nyt on sitten vain yksi.

Tuntuu etten oikein osaa olla parisuhteessa mutten näköjään erotakaan.

Miten te muut olette selvinneet?

Kyllä se ajan kanssa helpottaa, kun oikeasti löydät jonkun uuden :) ryhdistäydy ja ala deittailemaan. Helposti unohtuu yksi exä.

Vierailija kirjoitti:

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Olen pahoillani että sinulle kävi noin.

Tiedän järjen tasolla, että pitäisi vaan päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta en vaan osaa. Olisi helpompaa jos voisin vihata eksääni.

Kiitos!

Hei, jos tarttet vertaistukea voisit mennä eroseminaariin.

Mä huomasin nopeasti, että ystävien kanssa oli vaarallista puhua mua niin syvästi haavoittaneesta asiasta.

Ei ne jaksa, eikä kestä. Joku itse aiemmin eronnut pelkää vajoavansa taas omaan tuskaansa, ja on siksi tyly.

Jos tarttet, niin ammattiapua.

Toivon sulle kaikkea hyvää!

Kiitos! Viestisi oikeasti antavat lohtua. :)

Varmaan totta tuo, että ystävät eivät aina jaksa tai ymmärrä. Olen kavereilleni vain maininnut erosta, en sen enempää avautunut. Läheisin ystäväni ei ole ikinä seurustellut, ja tuntuu ettei hän oikein tajua kuinka rikki olen. Mutta hänen kanssaan voin ainakin yrittää unohtaa kaiken ahdistavan vähäksi aikaa.

Mitä noissa eroseminaareissa tapahtuu?

Harvoin se ero ystävinä onnistuu, varsinkaan jos toisella on tunteita ja kaipausta. Se on vain erotuskan siirtämistä ja toiseen takertumista. MInusta jo tuo että olette soitelleet, sinähän olet yrittänyt ylläpitää suhdetta ja saada hänet takaisin jos rehellisiä ollaan.  Ei ex ole sinulle mitään velkaa, hullua ajatellakin että hänen pitäisi sinulle raportoida uusista ihmissuhteista. Ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä että suhde päättyi, lakata odottamasta exältä yhtään mitään ja surra surut pois ja aloittaa uusi suunta. Ei ole tervettä jäädä tiseen kiinni "ystävänä". Ystävyys tulee jos on tullakseen, mutta suoraan erosta se on itsepetosta, eli valhetta. Ensin on käsiteltävä tunteet kunnolla. Ja aika harvoin kai sitä mitään syytä on exän kanssa olla ystävä. 

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Olen pahoillani että sinulle kävi noin.

Tiedän järjen tasolla, että pitäisi vaan päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta en vaan osaa. Olisi helpompaa jos voisin vihata eksääni.

Kiitos!

Hei, jos tarttet vertaistukea voisit mennä eroseminaariin.

Mä huomasin nopeasti, että ystävien kanssa oli vaarallista puhua mua niin syvästi haavoittaneesta asiasta.

Ei ne jaksa, eikä kestä. Joku itse aiemmin eronnut pelkää vajoavansa taas omaan tuskaansa, ja on siksi tyly.

Jos tarttet, niin ammattiapua.

Toivon sulle kaikkea hyvää!

Kiitos! Viestisi oikeasti antavat lohtua. :)

Varmaan totta tuo, että ystävät eivät aina jaksa tai ymmärrä. Olen kavereilleni vain maininnut erosta, en sen enempää avautunut. Läheisin ystäväni ei ole ikinä seurustellut, ja tuntuu ettei hän oikein tajua kuinka rikki olen. Mutta hänen kanssaan voin ainakin yrittää unohtaa kaiken ahdistavan vähäksi aikaa.

Mitä noissa eroseminaareissa tapahtuu?

Hauska kuulla. En olekaan aikoihin tuntenut olevani hyödyksi.

Googlaa Suomalainen eroseminaari.

Vertaistuki on verratonta. Tosin itse menin ihan rikkinäisenä alkuvaiheessa seminaariin, joten se oli hirveän raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullu eksä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulle toi vaan tapahtui paljon nopeammin. Siis parissa vk.ssa. Oli aika vaikeaa purkaa eroa, sain tehdä kaikki käytännön työt yksin.

Siinä oli uusi mustasukkainen nainen esittämässä käsityksiään kaikesta ja kaikista.

Exän mielialat vaihteli kuin mielisairaalla.

Se hehkutti mulle uutta rakkauttaan kuin olisin ollut sen äiti. Siis todellakin tyhmä mies. Tai ilkeä.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa. Sun täytyy vaan hyväksyä ero. Muuta neuvoa ei ole.

Olen pahoillani että sinulle kävi noin.

Tiedän järjen tasolla, että pitäisi vaan päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta en vaan osaa. Olisi helpompaa jos voisin vihata eksääni.

Kiitos!

Hei, jos tarttet vertaistukea voisit mennä eroseminaariin.

Mä huomasin nopeasti, että ystävien kanssa oli vaarallista puhua mua niin syvästi haavoittaneesta asiasta.

Ei ne jaksa, eikä kestä. Joku itse aiemmin eronnut pelkää vajoavansa taas omaan tuskaansa, ja on siksi tyly.

Jos tarttet, niin ammattiapua.

Toivon sulle kaikkea hyvää!

Kiitos! Viestisi oikeasti antavat lohtua. :)

Varmaan totta tuo, että ystävät eivät aina jaksa tai ymmärrä. Olen kavereilleni vain maininnut erosta, en sen enempää avautunut. Läheisin ystäväni ei ole ikinä seurustellut, ja tuntuu ettei hän oikein tajua kuinka rikki olen. Mutta hänen kanssaan voin ainakin yrittää unohtaa kaiken ahdistavan vähäksi aikaa.

Mitä noissa eroseminaareissa tapahtuu?

Hauska kuulla. En olekaan aikoihin tuntenut olevani hyödyksi.

Googlaa Suomalainen eroseminaari.

Vertaistuki on verratonta. Tosin itse menin ihan rikkinäisenä alkuvaiheessa seminaariin, joten se oli hirveän raskasta.

Pitää juu googletella. Tuntuu että itselläni meni tämä eron hyväksymisprosessi takapakkia nyt, kun sain kuulla eksän suhteesta. Seminaarista voisi olla hyötyä, jos voimat vaan riittävät.