Lue keskustelun säännöt.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä jos nuori..
05.11.2017 |
Opiskelu on siis mahdotonta, koska stressinsietokyky on laskenut nollille, aikaraja, kokeet, suorittaminen - kaikki ahdistaa joka päivä ja aika loppuu, kun mitään ei saa aikaan jatkuvassa ahdistustilassa. Sama kuvio toistuu vuodesta toiseen, joka toinen kuukausi sairaslomalla, joka toinen väkisin pinnistellään ja taas uupuu niin pahasti että menee ihan kyvyttömäksi hoitaa edes kotitöitä. On kokeiltu amista ja lukiota, en löydä tälle enää muuta sanaa kuin työkyvyttömyys, en ilmeisesti tule koskaan enää parantumaan peruskoulun puolelta jääneistä jäljistä, niistä vuosista kun sairastin anokreksiaa, taistelin koulukiusaajia vastaan ja rehtori haukkui laiskaksi. Sen jälkeen en ole enää voinut opiskella normaalisti, mistään ei tule enää mitään.
Kommentit (2)
Tavoitteiden pilkkominen minimaalisen pieniin osiin! Et voi suorittaa koko tutkintoa kerralla kuukaudessa (saat itsesi vain totaalisen uupuneeksi), vaan se on kuin maraton. Eli omien reaktioiden ja suhtautumistapojen muuttaminen, jolloin osaat tehdä työtä vähemmissä erissä pala kerrallaan. Samalla huolehdit jaksamisesta (sos. suhteet, liikunta, ruoka, uni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen.
Kärvistelin yhden tutkinnon loppuun, jonka jälkeen päätin, etten enää opiskele koska voimani eivät siihen riitä. Ei se työelämä sen parempaa tarjonnut, vaan usein saikuttelu iski kuvioihin kusipäisten kollegojen ja huonon elämäntilanteen takia (väkivaltainen suhde jne.). No, nyt olen taas alkamassa opiskelemaan ja odotan hieman pelokkaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Itsellänikin on surkea stressinsietokyky, mikä laukaiseekin kropan oireilut ja lopulta voimattomuuden. Sosiaaliset tilanteet kuluttavat ja ylimieliset ihmiset ärsyttävät, mutta tämän kanssa on opittava elämään.
Koita opiskella itsellesi mieluinen tutkinto, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin. Ajattele niin, että se on kuitenkin todella lyhyt aika elämästäsi. Muuta kultaista vinkkiä en osaa sanoa, koska itsellenikään ei toimi "tsemppiä!"-jutut. Painotan vielä, että löydä itsellesi helpoimmat keinot jaksamisen suhteen ja opettele elämään stressintäyteisen elämän kanssa.