Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntaisesta kertominen?
05.11.2017 |
Olen keski-ikäinen nainen ja minulla todettiin juuri kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kärsin hypomanioista ja ajoittaisista masennusjaksoista. Minulla on perhe ja teen hoitotyötä. Miten olette diagnoosianne käsitelleet? Oletteko sen kanssa kuinka avoimia? Mietin asian kertomisen järkevyyttä mm. Työkavereille ja lasten kavereiden vanhemmille, naapureille jne. Lähisuku tietää, samoin lapset. Miten teihin on suhtauduttu?
Itse olen avoimuuden kannalla mutta työyhteisön suhtautuminen jännittää. Toki en asioistamme pitkin kaupunkia huutele mutta mietin, että onko asia syytä pitää tarkoituksella vain omana tietona..
Itse olen sairauteni kanssa sinut. Helpottunutkin.
Kommentit (5)
Nostan :)
Te jotka olette kertoneet. Miten on suhtautuminen muuttunut?
Miten selitätte mahdolliset saikut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertonut kellekään ja mies ei edes ymmärtäisi koko juttua. Ihan turhaa puhua ja mitä sairaslomat muille kuuluu.
Perheen ja lasten on hyvä tietää. Älä kerro töissä tai lasten verkostoissa. Vaikuttaa asenteisiin.
Saikkuja ei tarvi tulla kun huolehdit itsestäsi.
Läheisille ja parhaille ystäville kannattaa kertoa, vaikka he kyllä varmasti sen arvaavatkin. Muita harkitsisin tarkkaan. T. Samis