Muita epävakaita?

Mulla oli teininä, nyt 33v:nä oon hyvinkin rauhallinen tapaus, mitä nyt sellanen ikuinen tyhjyyden tunne vaivaa, ja välillä tekis mieli (seka)käyttää päihteitä kun on niin perkuleen tylsää/tyhjää enkä tiedä millä siitä tunteesta pääsis eroon.

Niin toi tyhjyyden tunne... kun haluis olla iloinen ja tyytyväinen esim. jostain yllätyksestä minkä mies keksi mulle, niin kovasti hymyilen ja yritän olla iloinen mutta se tuntuu jotenkin pakotetulta. :( haluisin niin kovasti tuntea voimakkaasti onnellisuutta muutenkin kuin silleen että "tänään mä oon maailman paras työntekijä, voin tehdä mitä vaan". Haluisin niin kovasti olla yllättäen luonnollisesti iloinen, mutta välillä siinä vaan taustalla kalvaa sellainen kylmä tyhjyys. Kuin olis kaksi ääntä, eka sanoo että ole onnellinen/iloinen ja toinen sanoo perään että ei tää edes tunnu miltään, toikin tunne on pakotettu, oikeesti ei tunnu miltään.

Minullakin lievää epävakautta, joka ilmeni teininä pahasti ailahtelevana mielialana. Nykyään aikuisena minuakin vaivaa alituinen tyhjyyden tunne, mikä on pidemmän päälle todella kammottava ja raastava tunne. 

Tunnetila ja tunneilmaisuharjoituksista olen saanut hieman lievitystä tähän. 

Mulla näkyy mielialanvaihteluina ja nekin tosi rajuja edelleen, vaikkakin vähentyneet. Suutun jostain sekunnissa, heitän tavaroita ja syytän miestä kaikesta. Sitten itken kun en ymmärrä, mulla on olematon olo enkä käsitä mitä tapahtuu. Suutun myös jostain normaalista keskustelusta, kun mulle tulee olo etten ymmärrä, en tiedä miltä musta tuntuu ja on epätodellinen olo. Siksi tulee viha ja itku. Oikeesti tuntuu monesti että oon aikuinen ihminen joka käyttäytyy kuin pieni taapero. En tunnista omia tai muiden tunteita. Mies ei saisi olla surullinen tai pettynyt, en joko siedä tällaisia tunteita tai tunnista niitä, tai sitten syytän että hän on vihainen vaikka olisi ihan normaali. Mies on tosi rauhallinen ja tasapainoinen ihminen luonteeltaan, ei varmaan muuten kestäisi näin sekavaa ihmistä. Vaikkei tämä helppoa olekaan :( tosi rankkaa on olla ottamassa aina kaikki paska vastaan, ja sitten pitäisi vielä olla suuttumatta tai surematta. Toinen mun ääripää on sitten se, että en pysty näyttämään mitään tunteita kellekään ulkopuolisille. Vanhempien tai naapureiden edessä ei saa ikinä kinastella, julkisilla paikoilla oon tyyliin pakokauhun vallassa jos mies ärtyy muhun. Ei ei ei, kukaan ei saa tietää että musta tuntuu muulta kuin hyvältä. :( mutta tää on sellanen että siitä ei pääse eroon kun vaan itseään työstämällä, vaikka vuosiahan siihen menee.

Vuosien terapian jälkeen vähän helpottanut. Mäkin suutun sekunneissa, raivoan, tulee itsetuhoinen olo, sitten kova itku jostain tosi syvältä...munkin mies rauhallinen ja nykyään ymmärtäväinenkin. Mulla selvisi terapiassa lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö. Helpompi ymmärtää itseään, kun tajuaa, että aina tällaiseen oloon on syynsä. Me ei olla pahoja, vaan usein meille on tehty pahaa, vaikkei edes muistettaisi sitä enää...Tärkeimmäksi asiaksi olen huomannut itselleni armollisena olemisen ja myötätunnon. Mukava lukea muista kaltaisistani, tuntuu vertaistuelta : )

Mustakin tuntuu hyvältä lukea teistä muista! Oon ollut erilaisissa ryhmissä mutta niissä on käsitelty muita mt-asioita eikä puhtaasti epävakaasta. Itelläni taustalla useampi narsisti lapsuusessani. Selittää paljon sitä miksi tunteet on vaikea asia enkä osaa luottaa muiden tunteisiini. Mutta uskon että on myös epävakaita joilla ei ole ns. selittävää tekijää.

Vaikeinta tällä hetkellä on olla aika hyvinkin tietoinen omista vääristyneistä tavoistani, ja silti tehdä niin. Tuntuu tosi väärältä omaa rakasta kumppania kohtaan kun hän joutuu kestämään niin paljon turhasta ja syyttömänä. Osaan jälkikäteen purkaa hyvin mitä ja miksi teen, ja pyydän anteeksi, eihän se silti kivalta tunnu kenestäkään. :(

Ihana kuulla että sanoit ettei me olla pahoja! Joskus itsestäni tuntuu kyllä siltä, etenkin kun pelkään että olen kuin narsisti-isäpuoleni... Mutta yritän aina muistuttaa että toisin kuin hän, minä tiedän tehneeni väärin ja yritän tehdä töitä oman ja muiden hyvinvoinnin eteen.

Vaikka tää on vaikeaa niin musta meillä on positiivinen tulevaisuus! Oikealla avulla monia ongelmia voi helpottaa, ja aina joku päivä huomaa että hei, onpas mennyt taas paremmin! Ja monilla ikä jo itsestään helpottaa, kyllä tää tästä.