Olen taaperon unilelu, miten siitä eroon?
Vinkkejä kiitos! Meillä mennyt yöt ihan mahdottomaksi. Jos ja kun taapero herää yöllä omasta sängystä, ei nukahda kuin mun viereen uudelleen (eikä illalla muutenkaan). Hipelöi ja hivelee mua, edes selkää en voi hänelle kääntää ilman hirveää huutoa.
Miten eroon unileluna olemisesta? Alan olla aika väsynyt, kun en saa nukuttua. Oon yrittäny antaa oikeaa unilelua, ei kiinnosta.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kanna takaisin omaan sänkyynsä?
Nukkuu pinnasängyssä, eikä yöllä herättyään enää sinne suostu jäämään. Herää 2-4 aikaan ja loppuyö on hipelöintiä ja kitinää. Mun täytyy olla kasvot häntä kohti, jos käännän selän, rupeaa huutamaan. Ja viimeistään 7 kokonaan herää.
Onko toinen vanhempi kuvioissa? Tekeekö lapsi samaa myös hänelle? Voisiko hän huolehtia vähän aikaa lapsen nukkumisesta?
Niin tai näin, ei tuosta vaan täysin ilman huutoa pääse. Tuon ikäisen kanssa ei voi neuvotella, mutta ei sille voi kaikessa antaa periksikään. Rauhallinen asteittainen vieroittaminen, aluksi tyydytään vaikka siihen että lapsi sietää selän kääntämisen. Huutoa kestää sen aikaa kun kestää, tuskin viikkotolkulla, ei ainakaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen vanhempi kuvioissa? Tekeekö lapsi samaa myös hänelle? Voisiko hän huolehtia vähän aikaa lapsen nukkumisesta?
Niin tai näin, ei tuosta vaan täysin ilman huutoa pääse. Tuon ikäisen kanssa ei voi neuvotella, mutta ei sille voi kaikessa antaa periksikään. Rauhallinen asteittainen vieroittaminen, aluksi tyydytään vaikka siihen että lapsi sietää selän kääntämisen. Huutoa kestää sen aikaa kun kestää, tuskin viikkotolkulla, ei ainakaan ikuisesti.
Ei oo toista vanhempaa. Eräs yö tässä sen tein, että käänsin kyljen huudosta huolimatta (kun omat paikat oli vaan niin puutunu). No, sehän johti siihen, että poitsu heräsi kokonaan aikansa huudettuaan ja oli pirteänä valveilla klo 4-6.30. Ja nukku sit melkein kahdeksaan. Mut siitä huolimattako jatkan niin? Tämä on esikoinen, enkä tiedä miten toimia.
Jos et ole yh niin laitat miehen nukuttamaan tai viemään yöllä omaan sänkyyn. Et anna periksi vaikka huutaisi jos itse viet. Sanot vain että nyt nukutaan ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toinen vanhempi kuvioissa? Tekeekö lapsi samaa myös hänelle? Voisiko hän huolehtia vähän aikaa lapsen nukkumisesta?
Niin tai näin, ei tuosta vaan täysin ilman huutoa pääse. Tuon ikäisen kanssa ei voi neuvotella, mutta ei sille voi kaikessa antaa periksikään. Rauhallinen asteittainen vieroittaminen, aluksi tyydytään vaikka siihen että lapsi sietää selän kääntämisen. Huutoa kestää sen aikaa kun kestää, tuskin viikkotolkulla, ei ainakaan ikuisesti.
Ei oo toista vanhempaa. Eräs yö tässä sen tein, että käänsin kyljen huudosta huolimatta (kun omat paikat oli vaan niin puutunu). No, sehän johti siihen, että poitsu heräsi kokonaan aikansa huudettuaan ja oli pirteänä valveilla klo 4-6.30. Ja nukku sit melkein kahdeksaan. Mut siitä huolimattako jatkan niin? Tämä on esikoinen, enkä tiedä miten toimia.
Anna palaa vaan. Ei haittaa vaikka huutaa, kunhan ei vaadi lapselta liian isoa muutosta kerralla ja on myötätuntoinen lasta kohtaan (voi lohduttaa ja rauhoitella vaikka ei antaisikaan periksi). Tunnen useamman tapauksen, jossa taaperoa on vieroitettu esim. yöimetyksestä ja vanhemmat ovat järkyttyneet siitä miten hirveätä huutoa ovat saaneet aikaan - ja sitten yllättyneet, kun lapsi tästä huolimatta oppi ja rauhoittui vain muutaman yön jälkeen.
Kanna takaisin omaan sänkyynsä?