Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei haluu tehdä hyvää ruokaa ja jos isän kaa haluttaisiin
02.11.2017 |
Se oikeen aina muka vitsailee olevansa kokki kolmonen ja surkee kokki mutta suuttuu jos kukaan yrittää sitä neuvoa ruoan laitossa. Mä oon jo 17v kohta muutan pois kotoota. Haluisin ennen sitä oppii ees jotain ruokii tekeen. Köksän tunneilla näkee jotain ruokii mut siellä kaverit ja kaikki säätö häirittee. Tunneilla porukka tekee osissa ne reseptit tyyliin yks porukka kuorii jotain perunoita, toinen tekee kastikkeen ja kolmas jälkiruokaan koristeet. Jotenki jää se kokonaiskuva hämäräks et miten koko ruoka oikeesti tehään alusta loppuun.
Oon äitiltä yrittäny pyytää aineksia joihinki köksän kirjan resepteihin mut se sanoo mun muka vaan sotkevan ja hän tahtoo tehdä ruuan. Äiti tekee tyyliin aina vaan jotain kahta tai kolmee samaa ruokaa. Suuttuu hirveesti jos mä tai isä yhtään sanotaan et taas tätä samaa ettei meille maistu. Makaroonijauhelihaa ja riisiä ja kanaa. Joskus perunaa ja jauhelihaa. Pelottaa et mihin suuntaan terveys menee näin yksipuolisilla ruuilla. Äiti kokee sitä syytettävän ku oon sanonut ton. Sit se huutaa takas et meillä ei sentää syödä mitään roskaruokaa vaan hän tekee ite ruoan. Oikeesti joku roskaruokakin olis kivaa vaihteluu ja ehkä terveellisempääkin monipuolisuuden takia.
Isänkin se häätää keittiöstä heti pois jos se yrittää vaiks jotain pihvejä ja perunoita tehdä. Sit äiti tulee ja polttaa ne pihvit. En tiiä osaisko isä sen paremmin ku ei se se saa ees kokeilla niinku en mäkään. Oikeesti, miten opin tekemään ruokaa etten kuole nälkää yksin muuttaessa? Onko vaarallista syödä joka päivä melkeen samaa ruokaa? En osais ite varmaan tehdä ees noita äidin perus ruokia ku en oo saanu ikinä kokeilla. Varmaan jäisi makaroonit raaaks ja jauhe liha palaisi.
Kommentit (36)
Kahden teinin äitinä ja nuorten kanssa töitä tehneenä sanoisin ettei kukaan 17-vuotias kirjoita noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääks, tämä voisi melkein olla minun tyttöni. Onneksi oma on vuoden nuorempi. Ymmärrän siis äitiäsi. Sinäkin olet jo iso tyttö, mieti vähän äitiäsikin, samoin isäsi. Ilmeisesti hän on pikkuveljesi kanssa kotona ja isäsi varmaankin on töissä. Äitisi harteilla on koko huushollin pyörittäminen, muonittaminen ja muu huolehtiminen. Siihen vielä näsäviisas teinityttö vinkumaan ruoasta, niin kyllä on jaksaminen kovilla.
Lasten ja osaamattomien miesten kokkaamisessa on monta ongelmaa. Ensinnäkin ne monesti tuhlaavat kalliita aineksia. Laittavat jotain kallista juustoa hirveät määrät ruokiin, eivät tajua halpismerkeillä tulevan ihan samanlaista ruokaa kuin kalliillakin merkeillä. Reseptien mukaan kun tehdään, niin kaikki mahdollinen piiperrys täytyy reseptistä ostaa erikoismausteitakin myöten, joita ei todennäköisesti tulla enää ikinä käyttämään toista kertaa.
Tuollaisessa kokkaamisessa menee myös ikuisuus aikaa, joten kiireessä arkisin, jolloin pitää pienillekin lapsille saada ruokaa pöytään, ei voi moisia harjoitella. Lisäksi taitamattomat kokkaajat sotkevat miljoona pikkuastiaa ja välinettä, kun eivät osaa yhtään miettiä syntyvän tiskin määrää ja käyttää samoja välineitä ja astioita tai huuhtoa niitä välissä. Luuletko äitisi jaksavan hirveää lisäsotkua keittiössä kaiken muun siivoamisen ja huolehtimisen lisäksi? Kaiken huipuksi kalliit ainekset ja käytetty aika ja sotku menevät vieläpä hukkaan, kun osaamaton kokki polttaa tai muuten pilaa ruoan. Sitä pitäisi sitten kuitenkin kohteliaisuussyistä ylistää ja syödä monta päivää.
Jatka vaan kunnolla koulussa syömistä, ota oppia niillä kotitaloustunneilla, pidä hoksottimet auki ja sitten harjoittelet omassa kodissa tekemään ruokaa. Ja arvosta vähän enemmän äitiäsi. Tällaiset haukkumaketjut on tosi ikävää luettavaa. Teinit on niin kurjan kiittämättömiä monissa muissakin asioissa.
Tässä ainakin vinkki kananmuniin, jotka ovat kovia ja eivät (yleensä) räjähdä:
-Laita kiehumaan reilusti vettä
-Kun vesi kiehuu, laske kananmunat lusikalla todella varoen kattilaan niin, etteivät ne kolahda pohjaan voimalla
-Anna kiehua 10 min (voit ensimmäisillä keittokerroilla kokeilla aikaa ja etsiä minuuttimäärän, josta tykkäät eniten.)
- Kun munat ovat kiehuneet tarpeeksi, kaada kattilasta kiehuva vesi pois ja ota tilalle kylmää vettä. Tämä edesauttaa kuorien irtoamista helposti.
Kananmunan keittämiseenkin on kymmeniä eri ohjeita, mutta tällä onnistun itse aina :D Opiskeluaikoina kananmuna on halpa ja terveellinen lisä ateriaan. Toivottavasti tästä on apua :)
En minäkään osannut omilleni pois muuttaessa tehdä yhtään mitään. Kummasti siinä oppii, kun vaan tekee. Se kannattaa pitää mielessä, että ei ole maailmanloppu, jos ruoka menee pieleen. Itsekseen opetellessa on sekin hyvä puoli, että kukaan ei kurki olan takaa ja anna ohjeita eikä kommentoi lopputulosta.
Omista lapsista toinen halusi opetella vielä kotona ollessaan tekemään ruokaa, toinen ei. Nykyään kumpikin osaa ja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä ja nuorten kanssa töitä tehneenä sanoisin ettei kukaan 17-vuotias kirjoita noin
Voi nyyh ku en jaksanu alkaa vääntämään jotain kirjakieltä niinku jossaki yläasteen esseissä. Mut arvasin kyl et täällä lynkataan kaikki alle 30v ihmiset. :DD
Tolle pitkän viestin valittajalle mä todellaki arvostan mun äitiä. Mut en vaan aina jaksais syödä samaa ruokaa. Ei isäkään jaksais. Miks ees hankkia lapsia jos ei viitti tehdä niille kunnon ruokaa? Äiti vaan aina kehuskelee ettei meillä syödä mitn eineksiä. Mä söisin kiljuen mielummin eineksiä ku aina tota makaroonia ja jauhelihaa. :S Sunki tyttös varmaan söisi innolla valmisruokia jos senki äiti tekee vaan paria samaa ruokaa aina.
Oon kans vähän huolissani mun pikkuveljestä. Se on 2v. Syökö sekin vielä tota samaa makaroonijauhelihaa, kanaa ja riisiä ennenku muuttaa omaan kotiin? En tajuu miksei äiti haluu ees kokeilla uusia ruokia. Ravintolassaki se ottaa aina sen saman pizzan kinkku, ananas, sipuli, paprika, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule meille kokkaamaan, autan mielelläni. :D Odotan jo innolla sitä kun mun tulevat teinit alkaa kokeilla keittiössä. :)
Kuulostaa wanhojen ihmisten touhulta mutta kansalaisopistoissa on kokkauskursseja ja fiksun hintaisiakin vielä. Voisi olla sulle hyvä homma. Tuo on tärkeintä että intoa riittää opetella, opit kyllä yrityksen ja erehdyksen kautta. Äitisi asennetta en ymmärrä. Sun asenne sen sijaan on mainio.
Äidilläsi viiraa päästä. Jos pikkuveljesi on noin nuori, melkein ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. Varmaan monet päihdeongelmaiset tms. Vanhemmatkin pystyvät parempaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainakin vinkki kananmuniin, jotka ovat kovia ja eivät (yleensä) räjähdä:
-Laita kiehumaan reilusti vettä
-Kun vesi kiehuu, laske kananmunat lusikalla todella varoen kattilaan niin, etteivät ne kolahda pohjaan voimalla
-Anna kiehua 10 min (voit ensimmäisillä keittokerroilla kokeilla aikaa ja etsiä minuuttimäärän, josta tykkäät eniten.)
- Kun munat ovat kiehuneet tarpeeksi, kaada kattilasta kiehuva vesi pois ja ota tilalle kylmää vettä. Tämä edesauttaa kuorien irtoamista helposti.
Kananmunan keittämiseenkin on kymmeniä eri ohjeita, mutta tällä onnistun itse aina :D Opiskeluaikoina kananmuna on halpa ja terveellinen lisä ateriaan. Toivottavasti tästä on apua :)
Kananmunaan nuppineulalla päähän reikä ennen keittämistä, laitetaan kylmään veteen ja kun vesi kiehuu, lasketaan siitä aika.
En minäkään kotona asuessa ollut innostunut tekemään ruokaa, vaikka sitä kyllä sai halutessaan tehdä. Tein lähinnä niitä kotitaloustunnilla annettuja tehtäviä ja ruokia. Kyllä sitä vaan sitten oppi ruokaa ajan kanssa laittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootkohan vähän nuorempi ku sanot olevas?
Ihmettelen vaan kun yleensä 17v ollaan jo yli puolen välin toisenasteen opintoja, jolloin se ”köksä” on jääny jo yläasteella pois!
Vierailija kirjoitti:
Kääks, tämä voisi melkein olla minun tyttöni. Onneksi oma on vuoden nuorempi. Ymmärrän siis äitiäsi. Sinäkin olet jo iso tyttö, mieti vähän äitiäsikin, samoin isäsi. Ilmeisesti hän on pikkuveljesi kanssa kotona ja isäsi varmaankin on töissä. Äitisi harteilla on koko huushollin pyörittäminen, muonittaminen ja muu huolehtiminen. Siihen vielä näsäviisas teinityttö vinkumaan ruoasta, niin kyllä on jaksaminen kovilla.
Lasten ja osaamattomien miesten kokkaamisessa on monta ongelmaa. Ensinnäkin ne monesti tuhlaavat kalliita aineksia. Laittavat jotain kallista juustoa hirveät määrät ruokiin, eivät tajua halpismerkeillä tulevan ihan samanlaista ruokaa kuin kalliillakin merkeillä. Reseptien mukaan kun tehdään, niin kaikki mahdollinen piiperrys täytyy reseptistä ostaa erikoismausteitakin myöten, joita ei todennäköisesti tulla enää ikinä käyttämään toista kertaa.
Tuollaisessa kokkaamisessa menee myös ikuisuus aikaa, joten kiireessä arkisin, jolloin pitää pienillekin lapsille saada ruokaa pöytään, ei voi moisia harjoitella. Lisäksi taitamattomat kokkaajat sotkevat miljoona pikkuastiaa ja välinettä, kun eivät osaa yhtään miettiä syntyvän tiskin määrää ja käyttää samoja välineitä ja astioita tai huuhtoa niitä välissä. Luuletko äitisi jaksavan hirveää lisäsotkua keittiössä kaiken muun siivoamisen ja huolehtimisen lisäksi? Kaiken huipuksi kalliit ainekset ja käytetty aika ja sotku menevät vieläpä hukkaan, kun osaamaton kokki polttaa tai muuten pilaa ruoan. Sitä pitäisi sitten kuitenkin kohteliaisuussyistä ylistää ja syödä monta päivää.
Jatka vaan kunnolla koulussa syömistä, ota oppia niillä kotitaloustunneilla, pidä hoksottimet auki ja sitten harjoittelet omassa kodissa tekemään ruokaa. Ja arvosta vähän enemmän äitiäsi. Tällaiset haukkumaketjut on tosi ikävää luettavaa. Teinit on niin kurjan kiittämättömiä monissa muissakin asioissa.
Asutko porvoossa vai mitä vi##ua toi oli oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitalous loppuu ysiluokalla, joten oletko kenties trolli vai vain jäännyt luokalle pari kertaa?
Ruoanlaitto ei ole rakettitiedettä. Älä stressaa. Kun saat laittaa ruokaa rauhassa, opit varmasti. Parhaat kokit ja leipurit tekevät ensin koepaistoksen nähdäkseen, miten ruoka onnistuu ja oppiakseen, miten on viisasta toimia.
Harmi, jos äitisi on oikeasti tuollainen. Kuulostaa uskomattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella oli koulussa kotitaloutta vaan puol vuotta. Ei siellä kovin kummoisia ehtinyt oppia, taisivat lähinnä leipoa siellä (mikä oli sinänsä hyvä, koska me ei koskaan kotona leivota). Mutta meillä ruuanlaitto on ollut aina sellaista perheen yhteistä puuhaa (meillä on vaan yksi lapsi). Tai jos mies ei ole kotona, niin kokkaan tytön kanssa kahdestaan. Osittain laiskuuttani, osittain koska yksin kokkaaminen on tylsää, mutta osittain myös siksi, että tyttökin oppisi.
Erityisesti teini-ikä tahtoo olla sellainen, että nuori majailee vain omassa huoneessaan eikä häntä paljon näy. Silloin nuo yhteiset ruuanlaittohetket on niitä, jolloin teinin kanssa tulee juteltua siinä ruuanlaiton lomassa. Tietty syödään myös yhdessä, mutta siinä nyt ei kauan nokka tuhise eikä kauhean pitkiä keskusteluja ehdi käydä. Samalla on tullut vähän yhdessäkin opeteltua sitä ruuanlaittoa ja myös sitä, että voi vähän oikoa ja soveltaa. Jos reseptissä lukee, että pilko sitruunaruohon varret, niin tytön kanssa me laitetaan sitruunajuohotahnaa. Tai jos lukee jotain limenlehdistä, niin truutataan limemehua. Ihan hyvää tulee niinkin. Mutta mies on näissä kohdissa tarkempi ja tekee just niin kuin reseptissä käsketään - ja ne miehen tekemät ruuat on kyllä parempia.
Opiskelija joutuu miettimään vähän ajankäyttöäkin. Jos vaan pystyy syömään samaa ruokaa useampana päivänä, niin voi olla ihan fiksua opetella tekemään isompia annoksia jotain uuniruokia tai keittoja. Monet työssäkäyvätkin tekevät tätä, että pitävät sunnuntaina kunnon kokkaussession ja tekevät eri ruokia valmiiksi. Sitten viikolla kun tulee töistä kotiin, on ihanaa kun on valmista ruokaa joka tarvii vaan lämmittää. Tämäkin puoli kannattaa pitää mielessä kun miettii sitä opiskeluajan ruokahuoltoa.
Ap:n ankeuttajaäidin kokkauksissa mietityttää se, onko siellä mitään kasviksia tarjolla? Niitä pitäisi olla joka aterialla ja reilusti. Meidän perheessä ei mitään riisiä ja perunaa harrasteta, vaan meillä on aina lihan/kalan/kanan kanssa joku kasvislisuke. Se voi olla salaattia tai uunijuureksia tai vaikka parsakaalimuusia. Jos ap:n äiti ei muuten päästä ruuanlaittoon sekaantumaan, niin vaatisin ainakin saada tehdä jotain kasvislisuketta sen äidin tekemän harmaan mössön kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli koulussa kotitaloutta vaan puol vuotta. Ei siellä kovin kummoisia ehtinyt oppia, taisivat lähinnä leipoa siellä (mikä oli sinänsä hyvä, koska me ei koskaan kotona leivota). Mutta meillä ruuanlaitto on ollut aina sellaista perheen yhteistä puuhaa (meillä on vaan yksi lapsi). Tai jos mies ei ole kotona, niin kokkaan tytön kanssa kahdestaan. Osittain laiskuuttani, osittain koska yksin kokkaaminen on tylsää, mutta osittain myös siksi, että tyttökin oppisi.
Erityisesti teini-ikä tahtoo olla sellainen, että nuori majailee vain omassa huoneessaan eikä häntä paljon näy. Silloin nuo yhteiset ruuanlaittohetket on niitä, jolloin teinin kanssa tulee juteltua siinä ruuanlaiton lomassa. Tietty syödään myös yhdessä, mutta siinä nyt ei kauan nokka tuhise eikä kauhean pitkiä keskusteluja ehdi käydä. Samalla on tullut vähän yhdessäkin opeteltua sitä ruuanlaittoa ja myös sitä, että voi vähän oikoa ja soveltaa. Jos reseptissä lukee, että pilko sitruunaruohon varret, niin tytön kanssa me laitetaan sitruunajuohotahnaa. Tai jos lukee jotain limenlehdistä, niin truutataan limemehua. Ihan hyvää tulee niinkin. Mutta mies on näissä kohdissa tarkempi ja tekee just niin kuin reseptissä käsketään - ja ne miehen tekemät ruuat on kyllä parempia.
Opiskelija joutuu miettimään vähän ajankäyttöäkin. Jos vaan pystyy syömään samaa ruokaa useampana päivänä, niin voi olla ihan fiksua opetella tekemään isompia annoksia jotain uuniruokia tai keittoja. Monet työssäkäyvätkin tekevät tätä, että pitävät sunnuntaina kunnon kokkaussession ja tekevät eri ruokia valmiiksi. Sitten viikolla kun tulee töistä kotiin, on ihanaa kun on valmista ruokaa joka tarvii vaan lämmittää. Tämäkin puoli kannattaa pitää mielessä kun miettii sitä opiskeluajan ruokahuoltoa.
Ap:n ankeuttajaäidin kokkauksissa mietityttää se, onko siellä mitään kasviksia tarjolla? Niitä pitäisi olla joka aterialla ja reilusti. Meidän perheessä ei mitään riisiä ja perunaa harrasteta, vaan meillä on aina lihan/kalan/kanan kanssa joku kasvislisuke. Se voi olla salaattia tai uunijuureksia tai vaikka parsakaalimuusia. Jos ap:n äiti ei muuten päästä ruuanlaittoon sekaantumaan, niin vaatisin ainakin saada tehdä jotain kasvislisuketta sen äidin tekemän harmaan mössön kaveriksi.
Taidat olla aikamoinen ruokanatsi. Lapsesi kun muuttavat omilleen, niin syövät varmasti hampurilaisia ja pitsoja joita ei omassa lapsuudenkodissa tarjottu. Niin kävi minulle.
Ihan käsittämätön äiti ja tekee karhunpalveluksen sekä miehelleen että lapselle. Kyllä tuon ikäisen pitäisi päästä jo harjoittelemaan ruuanlaittoa! Äidillä on selkeästi jotain ongelmia itsensä kanssa. Voisin jollain tavalla ymmärtää (mutten kuitenkaan hyväksyä) jos äiti olisi loistava ruuanlaittaja, mutta kun ei edes ole! Eikä selkeästi ruuanlaitto tunnu kiinnostavan häntäkään, miksei anna sitten muiden laittaa?
Ruuanlaitto ei ole mitään rakettitiedettä, mutta on se myös oma taitonsa joka vaatii harjaantumista. Mutta alkuun pääsee hyvinkin yksinkertaisesti. Mun tyttö oppi ensimmäisenä tekemään tonnikalapastaa ja sen jälkeen siskonmakkarakeittoa (valmiista keittojuureksista). Tää joskus ehkä 2.-3-luokkalaisena. Tohon siskonmakkarakeittoon tulee neljä ainesta: vesi, lihaliemikuutio, siskonmakkarat ja keittojuurekset (pakastealtaasta). Maailman yksinkertaisin tehdä ja silti ihan käypänen arkiruoka. Tonnikalapastakin oli vain sellainen, että sotkettiin paistinpannulla tonnikalaa ja valmista pastakastiketta. Jauheliha käy yhtä lailla, se vain pitää paistaa ensin.
Itse kun olin nuorena äärilaiska ja epävarma kokki, niin käytin paljon puolivalmisteita. Niitä ainespusseja, joissa lukee italianpata, meksikonpata ja mitä niitä on. Paista jauheliha, lisää vesi ja sotke ainekset ja keitä jonkun aikaa. Niistä saa ihan kelvollisia kun heittää pari pussia hernemaissipaprikaa sekaan. Ne voi toimia turvana kun on vähän epävarma itsestään. Riisin ja kanan kanssa on kaiken maailman valmiskastikkeita. Niitäkin voi käyttää, ennen kuin opettelee tekemään alusta asti.
Edelleen olen laiska kokki, mutta sen verran olen nirsoontunut ettei nuo puolivalmisteet enää maistu. Olen siis opetellut näkemään sen verran vaivaa, että saan syödäkseni jotain mikä ei maistu niin teolliselta. Minusta on tullut ennakkoluulottomampi siinä mielessä, että luotan saavani jotain syömiskelpoista kunhan käytän hyviä raaka-aineita. Heittelen paistinpannulle mitä kaapista löytyy ja truuttailen mausteita sekaan. Riippuu vähän mausteista, tuleeko enempi intialaista, thai-tyylistä vai välimerellistä. Mutta noilla valmiilla mausteseoksilla saa aika kelvollista ruokaa vaikka olisi tällainen laiska kokki, joka ei jaksa väkertää tuoreiden yrttien ja pakastettujen limenlehtien kanssa.
Se äiti pitäisi saada pois tyrannisoimasta keittiötä! On kyllä ihan ok, että perheenä yhdessä laitetaan ruokaa, mutta nyt tuo näyttää menevän äidin sanelemilla ehdoilla eikä hänestä tunnu olevan edes pääkokiksi. Meillä mies on pääkokki, koska on jaksanut opetella lihankäsittelyn ja jaksaa panostaa reseptin seuraamiseen ja mausteisiin. Yhdessä kun laitetaan ruokaa, niin minulle jää kaikenlaiset kuorimiset ja pilkkomiset ja muut avustavat tehtävät. Se on ihan mukavaa yhteistä puuhastelua. Sitten kun kokkaan itse, teen pienemmällä vaivalla ja rennommalla otteella - eikä ne ruuatkaan ole niin hyviä kuin miehen tekemät, mutta kelpaavat minulle ja lapselle (ja joskus miehellekin).
Ap:n tilanne on siinä mielessä hyvä, että hänellä häämöttää vapaus ja hän pääsee pian kokkailemaan oman maun mukaan. Perheen isästä olen enemmän huolissani. Jos hän ei opi pitämään puoliaan, hänellä on edessään vielä vuosikymmenet tylsää ja yksipuolista arkiruokaa.