Lue keskustelun säännöt.
Aki Louhuniemen melko tunnettu sotilas
Kommentit (4)
Ei sitä minusta kannata käydä katsomassa kenenkään sellaisen , joka on jo kuullut ne sen käsikirjoituksen samat repliikit niistä kahdesta aiemmasta elokuvaversiosta.
Sitä ei mielestäni kannata käydä katsomassa siksikään, että tarinan- palvonta on sen kirjan kohdalla jo muutenkin mennyt (...ja jo aikaa sitten mennyt) ns. 'överiksi' ja aika pahasti jo.
Hahmoihin suhtaudutaan tunteenomaisesti, niitä jopa 'rakastetaan', niihin peilataan omaa tyyppiä, niitä pidetään vertauskuvana jollekin esim. sosiaaliselle persoonallisuustyypille jne. jne.
Ihan siis niinkuin se olisi joku 'raamattu', tai kansallinen pyhimystarina , tai joku 'suomalaisen yleisviisauden käsikirja ' tai aforismien ehtymätön kultakaivos...
Joidenkin mielestä jopa humoristiikkaakin sisältävä (tarkoittikohan sitä Rokka-hahmon esittämää 'lahtaushuumoria'?)
Sanon ihan suoraan oman rehellisen mielipiteeni :
Olen tuskin mihinkään muuhun kirjaan niin tympääntynyt, kuin siihen.
En koe sen pakkosyötölle alistumista minään 'isänmaallisena velvollisuutena', tai 'kunniavelkana menneille sukupolville'.
Objektiivisuuteen pyrkien verrattuna muihin pasifismin klassikkoteoksiin maailmankirjallisuudessa, sitä ei millään puolueettomalla kriteerillä voi edes pitää niihin kuuluvana.
Eric Maria Remarquen 'Länsirintamalta ei mitään uutta'- elokuvassa ei ollut mitään 'aika velikultia', tai "ylen sankia priha"- kihittelyjä (vaikka sielläkin varmaan jotain saksan murretta puhuttiin)
Siellä oli vain tarkoituksetonta tuhoa ja traagisia ja turhia nuorten ihmisten kuolemia.
Se on mielestäni ehkä maailman paras sodanvastainen kirja, joka ei sadan vuoden takaisista ajoistakaan kertoessaan ole menettänyt mitään lukijan puhuttelevuudestaan ja puhuttelee lukijaansa (tai elokuvan katsojaa) aivan tämän kansallisuudesta riippumatta.
Näin universaalisesti ei Väinö Linnan romaanista todellakaan voida sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pro-pax kirjoitti:
Ei sitä minusta kannata käydä katsomassa kenenkään sellaisen , joka on jo kuullut ne sen käsikirjoituksen samat repliikit niistä kahdesta aiemmasta elokuvaversiosta.
Sitä ei mielestäni kannata käydä katsomassa siksikään, että tarinan- palvonta on sen kirjan kohdalla jo muutenkin mennyt (...ja jo aikaa sitten mennyt) ns. 'överiksi' ja aika pahasti jo.
Hahmoihin suhtaudutaan tunteenomaisesti, niitä jopa 'rakastetaan', niihin peilataan omaa tyyppiä, niitä pidetään vertauskuvana jollekin esim. sosiaaliselle persoonallisuustyypille jne. jne.
Ihan siis niinkuin se olisi joku 'raamattu', tai kansallinen pyhimystarina , tai joku 'suomalaisen yleisviisauden käsikirja ' tai aforismien ehtymätön kultakaivos...
Joidenkin mielestä jopa humoristiikkaakin sisältävä (tarkoittikohan sitä Rokka-hahmon esittämää 'lahtaushuumoria'?)
Sanon ihan suoraan oman rehellisen mielipiteeni :
Olen tuskin mihinkään muuhun kirjaan niin tympääntynyt, kuin siihen.
En koe sen pakkosyötölle alistumista minään 'isänmaallisena velvollisuutena', tai 'kunniavelkana menneille sukupolville'.
Objektiivisuuteen pyrkien verrattuna muihin pasifismin klassikkoteoksiin maailmankirjallisuudessa, sitä ei millään puolueettomalla kriteerillä voi edes pitää niihin kuuluvana.
Eric Maria Remarquen 'Länsirintamalta ei mitään uutta'- elokuvassa ei ollut mitään 'aika velikultia', tai "ylen sankia priha"- kihittelyjä (vaikka sielläkin varmaan jotain saksan murretta puhuttiin)
Siellä oli vain tarkoituksetonta tuhoa ja traagisia ja turhia nuorten ihmisten kuolemia.
Se on mielestäni ehkä maailman paras sodanvastainen kirja, joka ei sadan vuoden takaisista ajoistakaan kertoessaan ole menettänyt mitään lukijan puhuttelevuudestaan ja puhuttelee lukijaansa (tai elokuvan katsojaa) aivan tämän kansallisuudesta riippumatta.
Näin universaalisesti ei Väinö Linnan romaanista todellakaan voida sanoa.
Tuntemattoman sotilaat eivät ole enää tuntemattomia, vaan lähinnä kansallissankareiden statuksessa. Linna epäonnistui.
Olen lukenut kirjan ja nähnyt/ katsonut/ joutunut katsomaan edellisiä versioita ehkä toistakymmentä kertaa vuosikymmenien mittaan. Siksi jään odottamaan 101 v itsenäisyyspåivån ja seuraavien tv-esityksiä.
En ole vielä nähnyt, mutta en malttaisi jättää menemättä. Pakkohan se on nähdä kun siitä niin paljon puhutaan, kuuluuhan se jo melkein yleissivistykseen nähdä se, eikä siitäkään haittaa ole että se on saanut aika hyviä arvosteluja.