Lue keskustelun säännöt.
Olen hyvin yksinäinen. Kelle kertoa "salaisuudet?
30.10.2017 |
Ennen olin avoin ja minulla oli paljon ystäviä. On minulla nykäänkin muutama kaveri mutta sydänystävää ei ole. Yksi ihminen pitää minua sellaisena mutta en luota häneen. Kertoilee joskus liikaa asioita.
Toisaalta uutta ystävää en uskaltaisi kuormittaa huolillani ja jutuillani. Tuntuu raskaalta kun ei ketään kelle puhua tai kysyä aitoa mielipidettä.
Joskus se tuntuu ihan fyysisenä ahdistuksena.
Missä voisin keskustella mieltä painavassa asiassa? Onko joku mielenterveystoimisto ainoa paikka? En kuitenkaan tarvitse apua. Tarvitsen ystävän.
Kommentit (8)
Oon oppinu tukahduttamaan tämän kertomisen tarpeen kun ei ole ainuttakaan ystävää. Pyörittelen asioita mielessäni paljonkin. Voihan näille palstoille avautua nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä helpottaa päiväkirjan pitäminen. Niitä löytyy sekä sähköisinä (saa lukkoon salasanalla) että ihan perus kirjaversioina. Pärjäile! <3
Hommaa (ulkolainen) kirjekaveri tai nettituttu. Tosin jatkuvaa vuodatusta ei sekään varmaan jaksa lukea.
Vanhainkodit haluavat ihmisiä seurustelemaan vanhusten kanssa. Sieltä löytyy monta ikämammaa, jotka voivat mielihyvin kuunnella murheitasi. Tarkistat vain ensin, että kuulolaitteessa on kunnon patterit.
Toinen hyvä vaihtoehto on, jos olet mies, kaikenlaiset sijaisisäpälvelut. Isättömille lapsille on "kummi-isä" -järjestöjä. Lapset ovat hyviä kuuntelijoita, kunhan ostat heille jäätelöä tai muuta ruokaa, niin eivät puhu itse.
Tunnistan ongelman, mutta en osaa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs salaisuuksia ne sellaiset on joita voi lörpötellä sinne tänne miten sattuu? Ole kuin mies, ja vie salaisuudet hautaan (sitten aikanaan, vuosikymmenien päästä).
Minäkin mietin, mitä sellaiset salaisuudet ovat, joihin aikuinen ihminen tarvitsee jonkun ystävän? Aikuisena kun yleensä ongelmissaan selvittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja niistä valitsee sen, mikä itselle tuntuu sopivimmalta. Jos huolesi liittyvät terveyteesi, niistä voi keskustella lääkärin, terveydenhoitajan, psykologin tai terapeutin kanssa. Vaihtoehtoisesti - jos kerran ei tarvitse mitään apua - voi etsiä huoleen liittyvän vertaistukiryhmän ja kysyä mielipiteitä sieltä. Joskus jo muiden kokemusten lukeminen riittää oman päätöksen tekemiseen. Jos huoli liittyy ihmissuhteisiin, on yleensä järkevintä puhua asiasta sen ihmisen kanssa, jota huoli koskee. Jos taas huoli liittyy alaikäiseen lapseen, niin neuvolan, kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin tai perheneuvolan kanssa. Jos huoli liittyy toimeentuloon, niin asiasta voi keskustella sosiaalityöntekijän kanssa. Jos kertyneisiin velkoihin, ota yhteys oman kuntasi velkaneuvojaan. Tai tilanteen mukaan jopa pankkiin. Jos taas kaipaat asiaan vaan jonkun mielipidettä, keskustelupalstoilla voi jutella mistä vaan ja anonyyminä, jolloin ei tarvita edes mitään salaisuusaspektia.
<3