miten voin mennä mt-ongelmiin hakemaan apua jos ne tiedot näkyvät kaikille tahoille??

Kyllä samaa tietokantaa käyttää nykyään sekä julkinen että yksityinen puoli, ikävä kyllä. Mutta tietääkö joku, vanheneeko ne diagnoosit koskaan? Vai onko mulla tosiaan leima otsassa loppuelämän?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samaa tietokantaa käyttää nykyään sekä julkinen että yksityinen puoli, ikävä kyllä. Mutta tietääkö joku, vanheneeko ne diagnoosit koskaan? Vai onko mulla tosiaan leima otsassa loppuelämän?

Mihin ne vanhenisi, kun jokainen lääkäri vielä toistaa sen ikivanhan diagnoosin jokaisessa epikriisissä (vai mikä se nyt on) joka käynnin jälkeen. _Joka_ikisen_ lääkärikäyntini sepustus alkaa sanoilla: "Masennuksen sairastanut potilas tulee vastaanotolle..." Oli kyse ihan mistä tahansa vaivasta, mihin masennus ei liittyisi millään tavalla.

Niinpä. varasin pidemmän ajan julkisen puolen lääkäriin, läheinen vakavasti sairas ja halusin masennuslääkereseptin (aiemmin ollut masennusta ja hyvä kokemus lääkkeestä), ja oli pitkittynyt selkäkipu joka haittasi jo pahasti.

Käynnillä lääkäri ei edes tutkinut selkää kun aika meni sairashistoriani penkomiseen ja siihen että lääkäri halusi välttämättä tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Olin niin järkyttynyt etten edes uskaltanut enää vaatia selän tutkimista, sain siihen kyllä panadol reseptin (!). Selkä nyt 6kk jälkeen edelleen kipeä, kerran kävin tuossa välissä uudestaan lääkärissä joka teki selväksi että tuo masennus voi oirehtia myös fyysisesti! Taas poistuin ilman mitään tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. varasin pidemmän ajan julkisen puolen lääkäriin, läheinen vakavasti sairas ja halusin masennuslääkereseptin (aiemmin ollut masennusta ja hyvä kokemus lääkkeestä), ja oli pitkittynyt selkäkipu joka haittasi jo pahasti.

Käynnillä lääkäri ei edes tutkinut selkää kun aika meni sairashistoriani penkomiseen ja siihen että lääkäri halusi välttämättä tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Olin niin järkyttynyt etten edes uskaltanut enää vaatia selän tutkimista, sain siihen kyllä panadol reseptin (!). Selkä nyt 6kk jälkeen edelleen kipeä, kerran kävin tuossa välissä uudestaan lääkärissä joka teki selväksi että tuo masennus voi oirehtia myös fyysisesti! Taas poistuin ilman mitään tutkimusta.

Todella törkeetä! Vähän samanlaisia kokemuksia itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. varasin pidemmän ajan julkisen puolen lääkäriin, läheinen vakavasti sairas ja halusin masennuslääkereseptin (aiemmin ollut masennusta ja hyvä kokemus lääkkeestä), ja oli pitkittynyt selkäkipu joka haittasi jo pahasti.

Käynnillä lääkäri ei edes tutkinut selkää kun aika meni sairashistoriani penkomiseen ja siihen että lääkäri halusi välttämättä tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Olin niin järkyttynyt etten edes uskaltanut enää vaatia selän tutkimista, sain siihen kyllä panadol reseptin (!). Selkä nyt 6kk jälkeen edelleen kipeä, kerran kävin tuossa välissä uudestaan lääkärissä joka teki selväksi että tuo masennus voi oirehtia myös fyysisesti! Taas poistuin ilman mitään tutkimusta.

.

Järkyttävää. Kahta kauheammin mietin uskallanko hakea apua vaikka sitä kipeästi tarvitsisin

En ymmärrä näitä kokemuksia. Itsellä kaksisuuntainen ja aina on kohdeltu asiallisesti. Lastensuojeluilmoituksissa ei ole mitään pelättävää, jos asiat on kunnossa. Eikä ole mikään automaatio, että sellainen tehdään vanhemman hakiessa itselleen apua. Musta ei ole tehty edes pakkohoitoon vietäessä, koska toinen vanhempi on pystynyt lapset hoitamaan. Ilmeisesti paljon itsestäkin kiinni ja siitä, millaisen vaikutelman antaa. Palstakeskusteluissa kannattaa muistaa, että vain pieni osa perheistä, joista lasu tehdään, itse ymmärtää sen tarvetta. Ei niitä oikeasti tehtailla huvin vuoksi ja ihmisten kiusaksi. Varmaan useammin jää tekemättä kun olisi tarve, kuin että turhaan tehtäisiin.

Mene yksityiselle, mutta pienemmälle palveluntarjoajalle, he eivät kirjaa kantaan (ainakaan vielä). Ei missään nimessä julkiselle, koska sinne kerrottu / sieltä saatu dg pysyy mukana aina ja ikuisesti. Myös isot yksityiset ovat kannassa, esim. Mehiläinen ja Terveytalo, mutta eivät julkisen puolen lääkärit juuri heidän kirjauksiaan lue (ei aikaa, ei välttämättä osaamistakaan riittävästi kys. ohjelmien käyttöön yhtä aikaa vastaanotolla). Arpapeliä silti. Googlaa netistä siis paikkakuntasi psykiatreja ja psykoterapeuttaja ja mene pienelle yksityiselle! Niissä ei ole näitä murheita, eikä niitä tietoja takautuvasti kantaan kirjata, vaikka kys. palveluntarjoaja myöhemmin Kantaan liittyisikin. E-resepti toki näkyy kaikkialla, eikä muunlaisia nykyisin olekaan paitsi hätätapauksissa. Kannattaa valita myös paikka, jossa ei ole respahlökuntaa ym. ylimääräisiä tietojasi lukemassa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kokemuksia. Itsellä kaksisuuntainen ja aina on kohdeltu asiallisesti. Lastensuojeluilmoituksissa ei ole mitään pelättävää, jos asiat on kunnossa. Eikä ole mikään automaatio, että sellainen tehdään vanhemman hakiessa itselleen apua. Musta ei ole tehty edes pakkohoitoon vietäessä, koska toinen vanhempi on pystynyt lapset hoitamaan. Ilmeisesti paljon itsestäkin kiinni ja siitä, millaisen vaikutelman antaa. Palstakeskusteluissa kannattaa muistaa, että vain pieni osa perheistä, joista lasu tehdään, itse ymmärtää sen tarvetta. Ei niitä oikeasti tehtailla huvin vuoksi ja ihmisten kiusaksi. Varmaan useammin jää tekemättä kun olisi tarve, kuin että turhaan tehtäisiin.

Kyllä, riippuu varmasti tosi paljo paikkakunnasta myös.

yksi aiempi vastaaja

Mielenterveystyö on keski ikäisten rouvien paitattelua varten ei niitä potilaita varten ja se kyllä näkyy todellakin kaikessa. Nämä ämmät läpättävät kaikkien asioita vaikka minne. Pysytelkää kaukana sillä näillä teidoilla kyykytetään.

Oikeat mt-ongelmat näkyvät jo ulkoisesta olemuksesta joten se ja sama. Joku muotimasennus tms. diagnoosi ei kiinnosta ketään, eikä vaikuta mihinkään. Mihin diagnoosia tarvitset ap ylipäänsä? Saat jotain ssri-mömmöjä ainoastaan. Ja terapiaan voit mennä ilman diagnoosiakin, jos lompakko antaa periksi. Ihme ilmiö, että ihmiset hakemalla hakevat diagnooseja itsekuvansa rakentamiseksi.

Eihän ne tiedot kaikille näy.

Kanta.fi kautta voit itse valita mihin kaikkialle.

Ei ne lääkärit välitä että sinulla on mielenterveysongelmia jos valitat kipeää korvaa, vaan hoitavat asian omana vaivana, ei mielisairautena..

Vaan tarvittaessa tuo tieto on erittäin tärkeä olla "näkyvissä", esim lääkityksiä annettaessa, jotkut lääkeet ei sovi keskenään, joitakin taas ei voida suositella jos niissä on esim. joku psykoosi riski jonka voi esim. masennus laukaista....

Lisäksi jos olet raskaana nämä tiedot ovat tärkeitä, synnytyksenjälkeiseen masennukseen on suurempi riski, raskauden aikainen lääkitys on suunniteltava tarkasti ja periytyvyyttä voi olla, jolloin nämä tiedot on myös lapsesi kannalta tärkeitä.

Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ja sinunkaan ei asiaa tarvitse kertoa muille jos et itse halua.

Mä olen ainakin tyytyväinen, että uskalsin pitkän kärsimisen jälkeen hakea apua - ja ihan julkiselta puolelta. En vaan jaksa välittää tuosta leimautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia ? En halua huonoa kohtelua myöhemnin tai ettei minua oteta vakavasti sen takia kun haluan apua henkiseen hyvinvointiin :(

Saat ikuisen leiman

Vierailija kirjoitti:

Oikeat mt-ongelmat näkyvät jo ulkoisesta olemuksesta joten se ja sama. Joku muotimasennus tms. diagnoosi ei kiinnosta ketään, eikä vaikuta mihinkään. Mihin diagnoosia tarvitset ap ylipäänsä? Saat jotain ssri-mömmöjä ainoastaan. Ja terapiaan voit mennä ilman diagnoosiakin, jos lompakko antaa periksi. Ihme ilmiö, että ihmiset hakemalla hakevat diagnooseja itsekuvansa rakentamiseksi.

Anteeksi vain, mutta mt-ongelmat ei todellakaan näy aina ulkoisesta olemuksesta. Tiesitkö myös, että mt-ongelmia on muitakin sorttia kuin masennus, ja sekään ei välttämättä ihmisestä näy ulospäin. 

Hirveää.

Ls oli perässäni kun sain vauvan. Täysin aiheetta. Helppo arvata olivatko lukeneet tietojani vuosikymmenen takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. varasin pidemmän ajan julkisen puolen lääkäriin, läheinen vakavasti sairas ja halusin masennuslääkereseptin (aiemmin ollut masennusta ja hyvä kokemus lääkkeestä), ja oli pitkittynyt selkäkipu joka haittasi jo pahasti.

Käynnillä lääkäri ei edes tutkinut selkää kun aika meni sairashistoriani penkomiseen ja siihen että lääkäri halusi välttämättä tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Olin niin järkyttynyt etten edes uskaltanut enää vaatia selän tutkimista, sain siihen kyllä panadol reseptin (!). Selkä nyt 6kk jälkeen edelleen kipeä, kerran kävin tuossa välissä uudestaan lääkärissä joka teki selväksi että tuo masennus voi oirehtia myös fyysisesti! Taas poistuin ilman mitään tutkimusta.

Todella törkeetä! Vähän samanlaisia kokemuksia itsellä.

Ja tuo selkäkipu haittaa enemmän arjessa/lastenhoidossa kuin masennukseni johon itse ymmärsin hakea apua ajoissa ja jonka kanssa pärjään lääkityksen kanssa kun käyn keskustelemassa. Vieläkö uskallan varata aikaa lääkäriin jos kohdalle osuu taas sellainen joka ei asialle mitään tee koska vikahan on korvieni välissä...

Ei mulla oo ainakaan mitenkään ikinä vaikuttanu mt-diagnoosit muuhun hoitoon. Oon ollut nuorena psyk. osastollakin. Ihan normaalisti on lääkärit suhtautuneet jos oon menny muiden kuin mt-ongelmien takia käymään. En väitä etteikö joillekin ois koitunu ongelmia mut ei se mitenkään selviö ole. Siks ei oo ikinä tullu mieleenkään et varmuuden vuoks jättäisin hakeutumatta hoitoon peläten et se joskus johonkin vaikuttais.

Ei ketään kiinnosta. Oikeasti. Tuntuu, että potilaista yli 50%:lla on PSYK-lehtiä sairauskertomuksessaan. Vähintään on käyty psyk sh:n juttusilla keskustelemassa jostain elämäntilannekriisistä. Ei oikeasti millään tavalla pomppaa silmään/herätä huomiota.

Olen itse mt-työntekijä ja sairastanut masennuksen. En ole mitenkään leimaantunut vaan kohtelu on aina ollut asiallista. Kannassa voi itse määrittää mitkä merkinnät näkyvät. Itse en ole rajannut mitään pois. Varmaan tosiaan puolella on mt-merkintöjä, eikä kiireinen henkilökunta ole niistä kiinnostunut.