Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko himohamstraajia ja/tai erityisen sotkuisen kodin omistavia tyyppejä?
29.10.2017 |
Tuli vain mieleen kun erään tuttavan talo näyttää vain täyttyvän ja täyttyvän. Vähän on jalansijaa siellä ja täällä kun tavaraa on lattiasta kattoon. Asia ei tietenkään kuulu muille mutta alkaa tuntua tosi pahalta.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen. Mulla on ADHD ja se tekee tosi vaikeaa saada aikaiseksi mitään siivoushommia.
Minulla erityisen sotkuinen ja välinpitämätön sisko. Pöydällä lojuu käytettyjä astioita päivätolkulla, samoin roskia, banaaninkuoria, jugurttipurkkeja etc. On ihan sama millä etäisyydellä tiskipöytä ja roskakori on, ei vaan saa niitä siivottua pois vaikka huomauttaisit tai jopa pyytäisit montakin kertaa.
Ei osaa siivota muitakaan jälkiään ja jättää itsestäänselviäkin asioita tekemättä. Esim. ottaa jotain pois pakkauksesta, mutta jättää pakkauksen siihen missä sen avasikin. Siis oikeasti asioita mitkä pitäisi olla normaalille ihmiselle päivänselviä.
Sama vaatteiden kanssa. Ei esim. laita vaatteita henkariin, koska se takki on helpompi napata mukaan jostain nurkasta lojumasta. Siisteys ja järjestys on ihan se ja sama, ei mitään väliä millään.
Todella raivostuttavaa ja jouduin yli vuoden jakamaan asunnon siskoni kanssa. Itse tykkään perussiististä kodista ja tavarat on kiva pitää järjestyksessä, joten sanomattakin selvää että muutaman kerran menetin hermoni tuohon touhuun ihan täysin. Alkoi jo tuntemaan itsensäkin tyhmäksi kun joutui jatkuvasti huomauttamaan jostain roskan laittamisesta roskiin... Ei ikinä enää.
Mä olen itse eikä ole mitään diagnoosia.
Entinen kämppis (minulle ennestään tuntematon, asuimme opiskelijasolussa) oli todella epäsiisti ja sotkuinen. Jos hänen huoneensa ovi oli raollaan, siellä näkyi kaikenlaista epämääräistä roinaa ja sieltä leijaili outo haju. Keittiö oli erittäin epäsiisti: likaisia astioita, homeisia mukeja, jääkaapissa ties mitä epämääräistä sotkua ym. Jos tiskasin omat astiani ja siivosin keittiön kohtalaiseen kuntoon, kämppiksen saavuttua kotiin ei mennyt kuin vähän aikaa, kun keittiö oli taas kuin pommin jäljiltä. En koskaan nähnyt hänen tiskaavan kunnolla - hän huljutti astioita vähän aikaa juoksevan hanan alla ja pyöräytti vähän harjalla. Hänen keittiötarvikkeensa tuntuivat olevan omituisen tahman peitossa.
Hänellä saattoi olla hamstraustaipumusta. Keittiön pöydälle kertyi ties mitä paperipinoja, ja kerran hän toi kotiin kadulta löytämänsä rapaisen pyöränrenkaan (sen pinna- ja metalliosan siis), kun se oli muka "niin kaunis".
Kämppis kävi suihkussa lähes päivittäin, mutta hänen henkilökohtaisessa hygieniassaan oli parantamisen varaa, koska hän haiskahti hielle. En nähnyt hänen pesevän vaatteitaan koskaan. Erityisen inhottavaa oli, kun toisinaan vessanpöntön reunus oli hänen jäljiltään kuukautisveritahrojen peitossa.
Minä ja toinen kämppis yritimme yhtä sun toista. Huomautimme hienovaraisesti siivoamisesta, otimme yhteyttä opiskelija-asuntolan toimistoon jne., mutta mikään ei muuttunut. Sotkuinen kämppis ei muuttanut tapojaan. En tiedä mikä häntä vaivasi, mutta jotain mielenterveysongelmia hänellä kai oli. Välillä tuntui menevän lujaa, ja puheet olivat sekavia. Jossain vaiheessa hän lähti pariksi viikoksi äitinsä luokse ja palasi takaisin rauhallisempana. Liekö sitten ollut jotain maanisuutta, jonka äiti huomasi ja joka laitettiin lääkityksellä kuntoon.
Se oli turhauttavaa aikaa. Oli helpotus, kun sotkukämppis muutti pois. Nyt noista tapahtumista on yli kymmenen vuotta, ja nyt vanhempana en kyllä enää alistuisi tuollaiseen. Vaatisin kovempia toimenpiteitä ja kertoisin vaikka asuntolan toimistolle, että teidän asukkaanne ei ole ihan kunnossa.