Tuleeko kukaan muu surulliseksi ennakkoluuloisesta toisten haukkumisesta? Esim maalaiset vs. helsinkilaiset, lesbot vs. heterot, kotiaidit vs. tyossakayvat jne. Mina tulen.

Olen aina ollut jostain syystä vähän heikompien puolella, itsekin arvoiltani vähemmistönä. Vaikka homoutta ja lesboutta en kannatakaan, en silti lähde heitä ' sormella osoittelemaan' .

En kyllä itse pidä maahanmuuttajista, mutta yritän kertoa kantani asiallisesti.

Minua surettaa siis lähinnä nähdä, miten paljon pahantahtoisia ihmisiä on.

avarakatseisemmaksi muutu. On oikeasti surullista miten maailma nähdään niin mustavalkoisena... Eniten minua surettaa ihmisten ahdasmielisyys ja tiukkapipoisuus asioissa, koska se usein kohdistuu moneen tärkeäänkin asiaan. Samaa mieltä ei tarvitse olla ja mielipiteitä saa olla - on myös hyvä kun tietää mitä omalta elämältään tahtoo, mutta se että on niin pieni ihminen, että muita sitten pitää haukkua kun tekevät elämässään toisin...

Jokaisella on kyllä oikeus mielipiteseen, mutta on törkeää ilmaista sitä haukkumalla muita. Usein myös se ennakkoluuloinen haukkuja ei tunne läheisesti yhtään homoa/lesboa, ei itse ole asunut Helsingissä/maalla (tai ainakaan monipuolisesti), ei välttämättä ole omia hyviä kokemuksia kotiäitiydestä tai työurasta, ei tunne maahanmuuttajia, ei ole omia lapsia tai omat lapset ovat ilkeitä.



Mua aina jotenkin loukkaa suunnattomasti, jos joku haukkuu Helsinkiä, sen perusteella, että on a) nähnyt sitä vain mediassa b) käynyt vain steissillä/Lintsillä/Itiksessä/Jakomäen betonilähiössä. Koska Helsinki on niin paljon muutakin. Syntymäpaikkani on siis Helsinki ja Helsinki on mulle hyvin rakas kaupunki. Silti, olen asunut paljon kehä3:sen ulkopuolella ja maaseudullakin, kuin myös suurimmissakin kaupungeissa kuin Helsinki. Enkä kuitenkaan hauku maalaisia. En vain ymmärrä, miksi Kajaanilainen ihminen saa olla kotiseuturakas, mutta helsinkiläinen ei saisi olla.



Esim perheiden tavat ovat hyvin erilaisia, kuten ihmisetkin. Jos Pirkon 3v Kalle huutaa jokaisella kauppareissulla karkkihyllyjen kohdalla ja saa raivareita, niin Ritvan 3v Arvi osaa olla ihan rauhassa ja käyttäytyä. Kun Ismon maalaisperheessä tehdään 100% kotiruokaa (metsästetty hirvi, kalastettu kala, navetan maidot, omien kanojen kananmunat, perunamaan perunat), niin Danielin kaupunkilaisperheessä syödään paljon ravintoloissa ja eineksiä. Marketan lapsilla on omat huoneet, Irmelin lapsilla yhteinen huone lapsilla.



Aikuisten ihmisten pitäisi oppia ymmärtämään, ettei se maailma ole mustavalkoinen. Ettei kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia kuin itse on. Ihmiset ja heidän tarpeensa on kovin erilaisia. Mun mielestä on rikkautta kun on erilaisia ihmsiä; heteroa, homoa, kaupunkilaista, maalaista, rikasta, köyhää, lapsia, vanhuksia, urheilijoita, missejä, kaupankassoja, opettaja, kotiäitejä, koti-isiä, lyhyttä ihmistä, lihavaa ihmistä, tummaihoista, valkoihoista, muslimia, ortodoksia ja ihan mitä vain.



Ennakkoluulot, mustavalkoinen ajattelu, suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys, rasismi, rasistinen, tiukkapipoisuus, haukkuminen, nimittely, kiusaaminen. Negatiivisia sanoja.



Hyväksytään ihmiset sellaisenaan kuin he ovat. Kukaan ei ole täydellinen, meissä kaikissa on jotain huonoa. Jokaisessa ihmisessä on myös ihan varmasti paljon hyvää, oli se ihminen minkalainen tahansa.



Tehdään maailma paremmaksi, pienillä teoilla. Pienistä pisaroista se suurikin järvi syntyy. Hyväksytään muut ihmiset ja heidän tapansa (kun se laillisesti sopivaa vain on).