Mies 29v + 3v miettii; kristillisyys ja huomionhaku

Kristillisyys on aika erilaista riippuen siitä puhutaanko katolilaisuudesta, luterilaisuudesta tai vaikka helluntai- tai lestadiolaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kristillisyys on aika erilaista riippuen siitä puhutaanko katolilaisuudesta, luterilaisuudesta tai vaikka helluntai- tai lestadiolaisuudesta.

Lestadiolaisuus on oikeastaan yksi luterilaisuuden äärimmäinen sivuhaara. Suurin osa suomalaisista on luterilaisia ja suurin osa puolalaisista katolisia. Kumpikaan kansa ei sitä omaa kirkkokuntaansa taida hirveästi arkielämässä ajatella. Esim.USA:n katoliset ovat kyllä liberaalimpia kuin Puolan katoliset eli suomalaisten tyyppisiä tapakristittyjä, joilla ei ole vahvoja kantoja mihinkään. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tuli mieleen katsellessa joitakin videoita, joissa seurakunnan työntekijä korostaa omaa ammattiaan tehden samalla jotakin tavallista asiaa kuten vaikka videopelin pelaamista.

Näin kerran videon Italian X-factorista, jossa oli joku nunna laulamassa ja kaikki olivat haltioituneita tämän naisen äänestä ja ilmeisesti myös siitä, että hän oli nunna. Silloin muistan ajatelleeni, että tuossa ei ollut muuta erityistä kuin se, että jostain syystä ihmiset eivät osanneet odottaa nunnan laulavan. Jostain on siis tullut sellainen ajatus, että olisi jotenkin erikoista jos nunna laulaisi ja se on sitten hienoa kun niin tekee.

Tuli sellainen vaikutelma, että noin kristitty voi ikään kuin pelata kaksilla korteilla eli hakea ns.maallista huomiota korostamalla samalla sitä pyhyyden identiteettiä, kun taas ei-tunnustuksellisen ihmisen tekemänä se olisi jotenkin vähemmän hienoa.

Vaikka kristityn elämäntyyli ei enää poikkeaisi mitenkään muista, tuntuu että seurakuntaan liittyy kuitenkin yhä tietynlainen mystiikka, joka saa ihmiset automaattisesti kasaamaan lisäarvoa kirkon työntekijän päälle riippumatta siitä mitä tämä tekee.

Joillain kristillisillä henkilöillä olen huomannut semmoista korostettua rentoutta, että katsokaas kun me uskovaisetkin ollaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, voidaan pelata videopelejä ja vitsailla ja pitää hauskaa hehheh. On kaikenmaailman poppipappia ja hevimessua. On tietysti ihan hyvä, että näyttävät tekevänsä samanlaisia asioita kuin muutkin, mutta joskus se ylikorostettu rentous ja nuorekkuuden hakeminen tuntuu vähän päälleliimatulta ja oudolta. 

X-Factor -esimerkissäsi ihmiset ehkä hämmästyivät siitä, että nunna ylipäätään osallistui tuontyyppiseen kaupallisuutta korostavaan kilpailuun. En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tuli mieleen katsellessa joitakin videoita, joissa seurakunnan työntekijä korostaa omaa ammattiaan tehden samalla jotakin tavallista asiaa kuten vaikka videopelin pelaamista.

Näin kerran videon Italian X-factorista, jossa oli joku nunna laulamassa ja kaikki olivat haltioituneita tämän naisen äänestä ja ilmeisesti myös siitä, että hän oli nunna. Silloin muistan ajatelleeni, että tuossa ei ollut muuta erityistä kuin se, että jostain syystä ihmiset eivät osanneet odottaa nunnan laulavan. Jostain on siis tullut sellainen ajatus, että olisi jotenkin erikoista jos nunna laulaisi ja se on sitten hienoa kun niin tekee.

Tuli sellainen vaikutelma, että noin kristitty voi ikään kuin pelata kaksilla korteilla eli hakea ns.maallista huomiota korostamalla samalla sitä pyhyyden identiteettiä, kun taas ei-tunnustuksellisen ihmisen tekemänä se olisi jotenkin vähemmän hienoa.

Vaikka kristityn elämäntyyli ei enää poikkeaisi mitenkään muista, tuntuu että seurakuntaan liittyy kuitenkin yhä tietynlainen mystiikka, joka saa ihmiset automaattisesti kasaamaan lisäarvoa kirkon työntekijän päälle riippumatta siitä mitä tämä tekee.

Joillain kristillisillä henkilöillä olen huomannut semmoista korostettua rentoutta, että katsokaas kun me uskovaisetkin ollaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, voidaan pelata videopelejä ja vitsailla ja pitää hauskaa hehheh. On kaikenmaailman poppipappia ja hevimessua. On tietysti ihan hyvä, että näyttävät tekevänsä samanlaisia asioita kuin muutkin, mutta joskus se ylikorostettu rentous ja nuorekkuuden hakeminen tuntuu vähän päälleliimatulta ja oudolta. 

X-Factor -esimerkissäsi ihmiset ehkä hämmästyivät siitä, että nunna ylipäätään osallistui tuontyyppiseen kaupallisuutta korostavaan kilpailuun. En tiedä. 

Minä taas ajattelin, että se nunna-asussa laulamaan tuleminen oli sinänsä tarpeetonta, mutta toimi kiristysvälineenä saada tuomarit arvostamaan esitystä, varsinkin kun Italia on vielä Suomea konservatiivisempi maa ja siellä tuollainen on sitten vähän radikaalimpaa. Kiristystä on myös nämä "veljeni kuoli" itkijät, jotka tulevat nyyhkytarinoineen esiintymään eri lauluohjelmiin, vaikka niissä on muuten kyse eri asioista. 

Tällä kertaa luulen ymmärtäväni hamsterimiehen pointin. Aina kun tapaan esim. papin, niin ajattelen hänen olevan jotenkin empaattisempi ja ”parempi ihminen” kuin me muut olemme. Myönnän, että minulle on ennakkoluuloja ja kaikenlaista odotuksia muitakin ammattiryhmiä kohtaan.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tuli mieleen katsellessa joitakin videoita, joissa seurakunnan työntekijä korostaa omaa ammattiaan tehden samalla jotakin tavallista asiaa kuten vaikka videopelin pelaamista.

Näin kerran videon Italian X-factorista, jossa oli joku nunna laulamassa ja kaikki olivat haltioituneita tämän naisen äänestä ja ilmeisesti myös siitä, että hän oli nunna. Silloin muistan ajatelleeni, että tuossa ei ollut muuta erityistä kuin se, että jostain syystä ihmiset eivät osanneet odottaa nunnan laulavan. Jostain on siis tullut sellainen ajatus, että olisi jotenkin erikoista jos nunna laulaisi ja se on sitten hienoa kun niin tekee.

Tuli sellainen vaikutelma, että noin kristitty voi ikään kuin pelata kaksilla korteilla eli hakea ns.maallista huomiota korostamalla samalla sitä pyhyyden identiteettiä, kun taas ei-tunnustuksellisen ihmisen tekemänä se olisi jotenkin vähemmän hienoa.

Vaikka kristityn elämäntyyli ei enää poikkeaisi mitenkään muista, tuntuu että seurakuntaan liittyy kuitenkin yhä tietynlainen mystiikka, joka saa ihmiset automaattisesti kasaamaan lisäarvoa kirkon työntekijän päälle riippumatta siitä mitä tämä tekee.

Joillain kristillisillä henkilöillä olen huomannut semmoista korostettua rentoutta, että katsokaas kun me uskovaisetkin ollaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, voidaan pelata videopelejä ja vitsailla ja pitää hauskaa hehheh. On kaikenmaailman poppipappia ja hevimessua. On tietysti ihan hyvä, että näyttävät tekevänsä samanlaisia asioita kuin muutkin, mutta joskus se ylikorostettu rentous ja nuorekkuuden hakeminen tuntuu vähän päälleliimatulta ja oudolta. 

X-Factor -esimerkissäsi ihmiset ehkä hämmästyivät siitä, että nunna ylipäätään osallistui tuontyyppiseen kaupallisuutta korostavaan kilpailuun. En tiedä. 

Minä taas ajattelin, että se nunna-asussa laulamaan tuleminen oli sinänsä tarpeetonta, mutta toimi kiristysvälineenä saada tuomarit arvostamaan esitystä, varsinkin kun Italia on vielä Suomea konservatiivisempi maa ja siellä tuollainen on sitten vähän radikaalimpaa. Kiristystä on myös nämä "veljeni kuoli" itkijät, jotka tulevat nyyhkytarinoineen esiintymään eri lauluohjelmiin, vaikka niissä on muuten kyse eri asioista. 

Olet varmaan oikeassa. Huomiotahan siellä haetaan, myös muilla kuin musiikillisilla ansioilla.