Think positive?

Oletteko koskaan kohdanneet tilanteita, joissa tuntuu, että positiivinen suhtautuminen johonkin asiaan tai tilanteeseen koetaan lähes tuomittavana?

Enkä tarkoita nyt tilannetta, että menet naureskelemaan jonkun hautajaisiin, tyyliin "hah hah, jo oli tuonkin korkea aika heittää veivinsä". Se ei ole positiivisuutta, se on veemäisyyttä.

Lähinnä tarkoitan esimerkiksi sitä, että jos itse olet hankalassa tilanteessa, mutta näet siinä jotakin positiivista, niin puoliso/vanhemmat/kaverit/sukulaiset/täysin vieraat kyseenalaistavat, että kuinka voit ajatella noin?

Minä olen törmännyt sellaiseen, mutta kai tuo pää on sen verran paksu, etten näe tarpeelliseksi muuttaa elämänkatsomustani sen takia, mitä toiset ajattelevat.

Tässä maassa positiivisuutta ei ole mielestäni liikaa.

Yksi mies ei voi asiaa paljon muuttaa, mutta jotakin pienen pientä voi yrittää:

https://katsojansilma.blogspot.fi/2017/10/moikka-ihmiset-miten-teilla-m…

Tämä on vaatimaton ensimmäinen askeleeni positiivisuuden lisäämiseksi.

Käykää lukemassa, ja kommentoikaa mielellään myös!