Nykyajan pinnallisuus

Kokoajan netissä jauhetaan tasa-arvosta ja siitä, että kaikki pitää hyväksyä, se on nykyajan trendi. Nykyajan trendi tuntuu myös olevan merkkivaatehypetys, käytetään naurettavia summia merkkivaatteisiin, maksetaan brändistä ja markkinamiehet hieroo karvaisia käsiään, -taas on yksi koukussa hinnan luomaan laadukkuuteen.

Laatu on hieman keskiverto h&m:ää parempaa, mutta ei niin hyvää, että mikään vaatekappale maksaisi 100e paidasta, etenkään kun ompelijat ei ole korkeapalkkamaista, vaan ihan tavanomaisista Kiinasta ja Intiasta (myös Mini Rodinilla)

Brändi maksaa. Kun aletaan luomaan brändiä mietitään, että halutaanko vaatteelle kallis vai keskihinta, jos halutaan kallista laitetaan hintakin sen mukaan, vaatteet laatu ei siihen liity mitenkään, enää älyttömiin hintoihin mennessä. Brändi haluaa vain luoda kuvaa kalliimpana asusteena ja vaatteena, joka luo ihmiselle tunteet omasta rikkaudesta ja paremmuudesta. Kun esimerkiksi puseron hinta nousee yli 30 euron ei enää puhuta laadusta, vrt. 5e ja 30 e puseroa, voidaan jo hieman panostaa laatuun kalliimmassa, mutta kun vaate menee tuon yli ei enää laadukkuus muutu. Palkkakaan ei sillä ompelijalla ole ainakaan länsimaista tasoa. Kun puhutaan ekologisuudesta, niin paras ekologisuus tulee siitä, että ostat vaatteita paikallisilta toimijoilta tai ompelet itse.

Suomalaisuus on ok, suomessa tehdyt lastenvaatteet ansaitsevatkin hintansa, onhan ompelijan palkkakin ihan eri kuin intiassa. Mutta Mini Rodini ja ekologisuus ei sovi toisiinsa, eikä hinta korreloi laadun kanssa enää siinä vaiheessa, kun sukat maksavat karrikoiden 100e.