Mahdottomia vailla?

Olen ollut avoliitossa aivan liian monta kertaa. Aina on joku vika jossain ja elämä alkaa tuntua painajaiselta sen toisen ihmisen kanssa, yksinkään ei pidemmän päälle ole hyvä olla, suurin haaveeni olisi vain löytää kumppani jonka kanssa elää ja rakastaa ja elää yhdessä yhteistä elämää. Tiedän, että se on mahdollista, mutta en ymmärrä, miksi minun kohdallani tätä ei vaan tapahdu. Minulla on huono itsetunto, mutta tiedän olevani ihan hyvännäköinen ja luonteeltanikin sellainen että ei pitäisi olla näin vaikeaa. On minulla mies nytkin, mutta se petti, pitkään, enkä tiedä pystynkö ikinä antamaan anteeksi. Yritän mutta ei oikein enää riitä usko. Vaikka se ei enää sitä teksikään, niin en oikeen edes tajua miksi jäin, koska ei sitä sontaa saa pois meidän välistä millään koskaan mitenkään. Miksi se on niin saatanan vaikeeta, vaikka ymprillä on paljon pariskuntia jotka pysyy yhdessä vuodesta toiseen ja perustaa perheitä ja kaikkea, mistä minäkin haaveilin. En tiedä viitsiikö enää edes haaveilla. Ja tätä kirjoittaessa tulikin mieleen, että onko onnellisia kissanaisia linjoilla? En pidä kissoista, mutta alkaa tuntua vaihtoehdolta :D