Olen ihan liian vanha olemaan perheetön sinkku jolla ei ole mitään

Jos haluat koulutuksen, niin hanki. Mene vaikka iltalukioon, jos et ole käynyt lukiota? Sitten suoritat jonkun järkevän alan tutkinnon ja jos olet vieläkin sinkku niin muuta ulkomaille valmistumisen jälkeen. Toinen vaihtoehto on lojua yksinäisen im-yksiössäsi.

Itse en halua perhettä, joten se ei ole minulle ongelma. Miksi minun täytyisi elää jonkun sosiaalisen tai yhteiskunnallisen normin mukaan? En ole mikään lammas, vaan ajattelen omilla aivoillani. Ryhmäpaine ei saa minua pyörtämään päätäni omaan elämääni liittyvissä päätöksissä. Uran voi hankkia ns. myöhemmälläkin iällä, tiedän ihmisiä jotka ovat keski-ikäisinä kouluttautuneet ja saaneet töitä. Uran suhteen voi tehdä valintoja, harva tietää parikymppisenä unelma-ammattiaan. 

Kukaan ei ole luuseri minkään ulkoisen ja pinnallisen tai materialistisen/status-asian perusteella. On sairasta kapitalistista kilpailuyhteiskunnan luomaa aivopesua saada ihmiset ajattelemaan, että he ovat ihmisinä jotenkin vähemmän arvokkaita jos eivät sovi johonkin tiettyyn yhteiskunnan hyväksymään muottiin tai normiin. Jokainen itse päättää mikä on itselle parhaaksi, ja mitä elämältään haluaa. Kannattaa asettaa itselle realistisia, omiin toiveisiin, haluihin ja ideoihin soveltuvia tavoitteita ja alkaa toteuttamaan niitä askel askeleelta. Ottaa sen vaikkapa sellaisena itsensä kehittämisprojektina. Muita ihmisiä ja heidän oikkujaan sekä mielipiteitään ei tässä asiassa kannata kuunnella ollenkaan. Niillä ei ole minkäänlaista merkitystä eikä niille tule antaa minkäänlaista painoarvoa. Yhteiskunta määrittelee meidän arvomme sen mukaan, kuinka hyödyllisiä ja produktiivisia me olemme, mutta näiden seikkojen ei tulisi antaa lannistaa omaa käsitystäsi sinusta ihmisenä, koska muiden asettamilla odotuksilla ja paineilla ei rakenneta onnellista ja tasapainoista elämää. Moni rakentaa kivat kulissit, mutta ovat todellisuudessa elämäänsä todella tyytymättömiä.

Koskaan ei voi olla liian vanha olemaan perheetön sinkku, jolla ei ole mitään.

Oletko vasten omaa tahtoasi perheetön, kouluttamaton sinkku? Jos olet, niin olisiko sinun mahdollista tehdä jotain edes osalle noista asioista tai edes yrittää tehdä niille jotain?  Voit opiskella? Voit tapailla puolisoehdokkaita?

Aiemmat kommentoijat toivat esiin tärkeän asian: älä ainakaan ympäristön käsitysten (käsitys esim. onnistuneesta ihmiselämästä) takia harmittele asiaa.

Jumalan silmissä kenenkään ihmisen elämä ei ole niin "surkeaa", etteikö sillä olisi tarkoitusta.

Itse olen 32-vuotias sinkkumies. Ei ole lapsia, eikä tule. Eikä tule akkakaan. Eikä kissaa eikä koiraa. Tai IKEAn huonekaluja. 30-vuotiaana oli pakko lähteä siivojaksi, kun en työllistynyt oman alan töihin, vaikka ammatti on opiskeltu. 

Kyllähän sukulaiset , tädit ym. huomauttelee että; "Eikös tuossa iässä pitäis ruveta perhettä perustamaan ja milloinkas meinaat lähteä opiskelemaan."

EVVK joku kliseitä täynnä oleva geneerinen elämä!

LOL, tervetuloa miesten maailmaan.

^ Hienoa GeneerinenElämä! Noin sitä pitää. :)

Ihmiselämän tärkeimmät asiat: työ ja perhe. Kaikki muu on ihan pientä, täysin toissijaista. Voi että tympii! Niin h-vetin tylsää. Mutta tekee minusta todella yksinäisen ihmisen, jota muut pitävät outona.