Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla skitsofrenia vai jotain muuta ??!!
21.10.2017 |
Hermot, keinot ja järki meinaa lähteä tässä parisuhteessa, joten olisiko kellään mitään ajatuksia jaettavaksi? Kaikki otetaan vastaan erittäin kiitollisena.
Mies siis käyttänyt päihteitä vuosikausia, joskus vähemmän ja joskus enemmän, enimmäkseen alkoholia. Töissä on kuitenkin aina käynyt, harrastanut, ollut sosiaalinen, mulle hyvä puoliso ja ystävä. Pari vuotta sitten sairastui masennukseen, ahdistukseen, ajoittaisiin harhaluuloihin ja epäluonnollisiin pelkoihin & jäi pois töistä kuntoutuseläkkeelle. Pikkuhiljaa elämä on mennyt siihen pisteeseen ettei halua tehdä mitään eikä puhua, lähinnä nukkuu, syö tai tuijottaa apaattisena tv:tä. Johonkin lähteminen on monen päivän PROJEKTI tai ylipäätään puhuminen jostain arkipäiväisesti asiasta on usein mahdotonta & tuntuu, että mieheni tarvitsisi enemmän henkilökohtaista avustajaa elämäänsä kuin minua. Luonnollisesti mitään hellyyttä, seksiä tms. ei ole lainkaan.
Apu, jota on saanut on masennuslääkitysta, sähköhoitoa ja neuroleptejä, mutta mikään ei tunnu sopivan vaan saa pään eri tavalla sekaisin. Osastollakin vain nukkuu, syö ja tuijottaa tv.tä. Lähinnä nykyisin on lamaantunut ja "kylmä". Aivojen tt-kuva on normaali ja fyysinen terveys aika kehno ( ylipainoa ja huono kunto ), mutta vakaa. Avohoitoon silti lähetetään välillä ennenkuin ehtii kissaa sanoa & pahimmillaan on ollut saman päivän aikana uudestaan psykoottinen.
Niin ja asumuserosta puhuminen on nykyään ihan mahdotonta, koska seurauksena on aina totaalinen romahdus & sekoaminen. Tällöin pelkään ihan konkreettisesti, että tapahtuu jotain väkivaltaista peruuttamatonta. Yksin avioeron hakeminen on toki mahdollista, mutta meillä pieni velkainen "maatila", johon kummankaan ei ole taloudellisesti helppoa yksin jäädä ja myynnin kanssa jäädään tappiolle aika rankasti. Omia lapsia ei onneksi ole, mutta eläimistä en ole valmis luopumaan.
Olen käynyt psykologilla itse juttelemassa, mutta en koe siitä hyötyväni, koska arki on vaan liian painostavaa eikä joku tunnin juttelu liikauta asioita mihinkään suuntaan. Töissä käyn, vaikka sekin on ainoastaan kuormittavaa ja epämiellyttävää, joten harrastukset pitää mut järjissäni & kotieläimet työn touhussa kotona. En enää tiedä mistä hakisin apua, koska sosiaalinen verkosto ei mitenkään häävi ja taloudellinen tilanne huono, tunnen siis olevani aika yksin ja avuton tässä tilanteessa.
Kommentit (6)
Myyntitappion ottaminen ja pidät muutaman tärkeimmän eläimen. Nythän hoidat eläimet muutenkin yksin.
Jos työllistyt eläintenne avulla, irtiotto on tehtävä tänä vuonna. Saat vielä lomittajakn avuksi eron aikaan, ensi vuonna tuskin saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistele muutto etukäteen salaa ja sitten vaan lähdet.
Voi ap. Elämäntilanteesi kuulostaa todella raskaalta. Olen ollut vähän samantapaisessa tilanteessa, sillä meillä oli yhteinen koti, muttei yhteistä omaisuutta tai lemmikkejä. Uuvuin pahasti epävirallisena omaishoitajana ja ero oli väistämätön. Jouduin etsimään itselleni uuden asunnon, sillä mies ei olisi kyennyt hoitamaan muuttoa. Mies ei lopulta olisikaan halunnut erota ja teki kaikista varotoimista huolimatta pian itsemurhan. Se oli elämäni kovin kriisi, mutta tiedän, että lähtö oli minulle ainoa vaihtoehto.
Neuvoni sinulle ap on, että teet kaiken mitä tehdä täytyy hyvinvointisi eteen. Jos sinusta tuntuu, että vain ero voi enää helpottaa tilannettasi, kannustan sinua asettamaan itsesi etusijalle. Itse aikoinaan eroa miettiessä tuskailin sitä, että lopullisen dg:n puuttuessa ennusteesta ei voinut sanoa mitään, joten minun oli toimittava sen hetkisen tilanteen pohjalta. Eron voi myös ottaa miehen kanssa puheeksi ammattilaisen läsnäollessa. Jos pelkäät itseesi kohdistuvaa väkivaltaa, huolehdi turvallisuudestasi. Voimia ap! <3
Sinun pitää huolehtia myös itsestäsi. Sinä olet tärkein. Käy keskustelemassa ja pyydä myös muuta apua. Kaikki mahdolliset tahot jotka voivat auttaa elämäsi järjestelyssä kannattaa ottaa huomioon. En ole ollut samassa tilanteessa, mutta sairaan perheenjäsenen asioita hoitaessani olen niellyt ylpeyteni ja jokaiselle taholle jonka kanssa olen asioinut ilmoittanut asian tyyliin, " en tiedä mitä tehdä, en tiedä mistä lähteä liikkeelle, tarvitsen apua".
Voiei, voimia ihan kauheesti!!