Te, jotka ette mahdu perinteisiin sukupuolirooleihin ja -stereotypioihin. Millaisia olette ja mitä vaikeuksia olette kohdanneet?

En suoraan sanottuna mitään. Valtaosa ihmisistä keskittyvät omiin asioihinsa ja oman elämän elämiseen, eivätkä sen suurempia välitä.

Olen biologisesti nainen, mutta koen itseni enemmän mieheksi. Lapsena 80-luvulla sitä sanottin poikamaisuudeksi, nyt ehkä ei-binääriseksi sukupuoli-identiteetiksi tai jotakin sinnepäin. Näytän naiselta, joten on luontevaa käydä naisten vessoissa ja pukuhuoneissa eikä siitä ole tullut päänvaivaa. Olen myös tottunut naistenväliseen kulttuuriin ja keskustelutapaan ja sopeutunut siihen, vaikka se herättää välillä vierauden tunnetta.

Oikeastaan asiasta ei ole ollut kamalasti haittaa. Monet stereotypiat ärsyttävät ja turhauttavat, mutta auttaa, kun selvittää ja tutustuu niiden syntyhistoriaan.

Sekä miehet että naiset kummeksuvat ajoittain minua ja käytöstäni, mutta se on yleensä ensireaktio. Olen yleisesti kokenut, että ympäristö kunnioittaa minua.

Olen biologisesti nainen, mutta en koe kuuluvani kumpaankaan sukupuoleen. Olen aseksuaali enkä ole harrastanut seksiä vuosiin. Olen saanut kolme lasta muumimukimenetelmällä. Olen naimisissa homomiehen kanssa, joka on lasteni isä.

Vierailija kirjoitti:

Olen biologisesti nainen, mutta en koe kuuluvani kumpaankaan sukupuoleen. Olen aseksuaali enkä ole harrastanut seksiä vuosiin. Olen saanut kolme lasta muumimukimenetelmällä. Olen naimisissa homomiehen kanssa, joka on lasteni isä.

Kiinnostava asetelma. Onko puolisosi avoimesti homo, ja onko hänellä muita suhteita? Tietääkö lähipiirinne ja kaverinne järjestelynne? Onko se herättänyt pahennusta tai kummeksuntaa? Koetko, että olette "oikea aviopari" (mitä se ikinä tarkoittaakaan)?

Puolisoni ei ole avoimesti homo, vaikka liikkuu välillä homopiireissä. Avioliittomme perustuu hyötyyn. Halusimme kumpikin lapsia, ja se tuntui mahdottomalta haaveelta. Sitten on vielä mieheni uskonnollinen sukutausta, jonka takia menimme naimisiin. Tutustuimme opiskeluaikana. Meillä ei ole ystäväpariskuntia, vaan omat ystävät. Sukulaiset eivät tiedä. Ehkä epäilevät, koska olemme niin epäsuhta pari. Mieheni on todella komea ja tyylikäs, ehkä vähän naisellinen. Minä taas aika vaatimaton ja enemmän älyllinen ( vaikka mieheni ei ole mikään tyhmä). Toisaalta pidämme toisistamme ja rakastan kyllä ihmisenä kovasti miestäni.

Nro 3