Ihmiset, jotka ei tajua, että heidän puheluihinsa ei voi aina vastata.
En puhu nyt 75-vuotiaasta äidistäni. Hän ei osaa ajatella, että ihmiset viestivät monesti pääasiassa erilaisin kirjoitetuin viestein, jotka eivät töksähdä keskellä toisen elämää samoin kuin puhelu.
Mutta perus-aikuiset. Jos joku ei vastaa, kun puhelusi on soinut 5 kertaa, EI HÄN SEN JÄLKEENKÄÄN YLEENSÄ VASTAA vaan sille on syy, ettei hän vastaa.
Mulla on usein esim joku tilanne, jossa en voi puhua, esim palaveri ja saatan olla viestimässä, tekemässä sillä puhelimella muuta ja joudun venaamaan puhelun loppumista, kun ei tekis mieli ihan hylätäkään.
Vauva-aikana harmiti välillä ne, jotka hirveesti halus tavata (eikä tajunneet ettei se enää onnistu yhtä vähällä säädöllä kuin lapsettomana) ja aina vain soittivat. Olin sanonut, etten juuri koskaan pysty keskeyttämään unia, imetystä, suihkussa olemista, syöttämistä, vauvan kanssa leikkimistä, vaatteiden caihtoa, omaa pikaista pukeutumista ottaakseni yhden käden kokonaan puhelua varten. Ja että tekstatessa voin samalla tehdä montaa muuta asiaa, kuten laulaa itelvälle vauvalle, puhelimessa en, että tekstaa, vastaan heti kun voin. Aina vain soittoja ja mielenpahoitusta.
Yhdelle ystävälle olen suoraan sanonut, että nyt kun palannut töihin, olen yksinhuoltaja surullisten käänteiden jälkeen, tervydessä huolia sekä itsellä että yhdellä lapsella, että minulla ei ole lainkaan vapaa-aikaa, ei oikeastaan minuuttiakaan, että en ehdi spekuloida edes tapaamista vartin vertaa, niin ei se mene jakeluun. Kun ei jaksa näpytellä. Ei sitten, olen yrittänyt selittää, että lasten nukahdettua en halua ottaa sitä riskiä, että herää just kun mulla olisi aikaa esim pestä omat hiukset. Tekstaaminen tai messenger taas ei tuota ääntä ja voin helpommin tehdä sen.
Eikö ihmiset tajua, että kaikissa tilanteissaa ei voi eikä edes halua puhua. Mulla ei ole energiaa kovan päivän jälkeen jaaritella että tavataanko nyt ti vai ke tai suis sittenkin ehkä se ti vai olisko ke vai se ti ja olisko viideltö vai pitäiskö kuudelta. Tää ihmiseltä, jolla on lapsia, mutta ei ole yksin niiden kanssa eli vapaa-aikaa on joka ikinen päivä levätä ja käydä siellä suihkussa ja harrastaa ja juoruta. Mulla ei tällä erää ole. Ja kun joku puoli tuntia tulee, en halua silloin spekuloida kellonaikoja, koska kun koko arki on yhtä aikataulutusta ja se on jo kurjaa, tarvin aikaa olla yksin omissa ajatuksissa tai vaikka lukea, katsoa leffaa.
Sorry purppaus. Ei mulla ollut edes kysymystä tässä, kunhan marisen. Sitä vaan jotenkin, että ottakaa huomioon, että toisella voi olla älytön kiire koko ajan ja se kuluttaa, siinä on pakko tehdä valintoja. Ja ei, en kaipaa hyväätarkoittavua neuvoja sinulta, ellet ole kolmen lapsen yksinhuoltaja, jolla pelottava diagnoosi juuri tullut.
Kommentit (15)
Kaikki aloitukset, joissa kerrankin mainitaan sana "lapseton", saa alapeukkuja. Hei lapsettomat, kaikki me perheettömätkin on oltu lapsettomia, me tiedetään millaista se on ja ei siinä muuta, mutta ajankäyttö on todella eri, siinä on valinnanvaraa. (Ja ei, en tarkoita dissata niitä, joille lapsettomuus on suru enkä kyllä vapaahetoisestikaan lapsettomia,)
Eikö sinulla ole puhelimessa viestillä vastaus -toimintoa? Eli lyöt luurin korvaan lähettäen samalla tekstarin, joka selittää tilanteesi. Itselläni vakioviesteinä "Kokouksessa" "En voi juuri nyt vastata" "Soitan takaisin ehtiessäni". Ymmärrän hyvin, jos ihmisellä on tärkeää (omasta mielestään tai oikeastikin) asiaa, niin antaa soida niin kauan, että on ihan varmaa, ettet ehdi siihen puhelimeen vastaamaan. Sitä paitsi pitkää ja monipolvista asiaa on ihan älyttömän hidas ja rasittava yrittää selittää jollain tekstareilla. Ja itselläni monesti, jos puhelin esim. on laukun pohjalla tai repussa tai muuten vain jossain oudossa paikassa, saattaa mennä hyvinkin yli viisi soittoa, että saan vastattua, vaikka koko ajan yritän vastata :D. Enemmän ärsyttää äitini, joka 4-5 soinnin jälkeen lopettaa ja joka toinen kerta kuulen vain puhelun katkaisun, juuri kun olen saanut vastattua.
Ja sä AP varmaan lukeudut niihin ihmisiin jotka kuvittelevat olevansa jotenkin
niin tärkeitä ettei heidän "kuplaansa" saa häiritä. Hei, se on ihan sun oma vikasi jos haalit niin paljon työtä ettet edes kerkiä puhelimeen vastata.
Mitä sä alat syyllistää toisia kun itse olet syypää omaan stressiisi. Sä voit pistää viestiä kuplasi ravistajalle että soitat myöhemmin, nyt en kerkiä puhua. Nykyajan puhelimissa on ihan sellainen automaattinen systeemikin joka hoitaa sen viestin lähettämisen sun puolesta jos oot niin "kiireinen" ettet itse kerkiä..
Silloin kun lankapuhelimesta painostettiin luopumaan sanottiin että eihän kännykkäänkään ole aina pakko vastata.
Sanot nyt kaikille ääneen, että aiot pitää puhelintasi jatkossa koko ajan äänettömällä ja vastailet viesteihin sitten kun pystyt.
Laitoin puhelimen äänettömälle vuosi sitten ja olen elänyt sen jälkeen jotenkin rennommin. Ennen sen puhelimen ääni "vaati" reagointia. Enää ei <3
Oma isäni on ainut joka ei edelleenkään lähetä viestejä, hän ymmärtää sitten että soitan takaisin vaikka huomenna.
Ihme, että sinulla enää edes on ystäviä, jotka viitsivät yrittää ottaa yhteyttä. Vaikutat aika lailla marttyyriksi heittäytyvältä ja rasittavalta sekä erittäin itsekeskeiseltä tyypiltä. No, jos jatkat tuota rataa, ei sinun enää hetken kuluttua tarvitse olla huolissasi siitä, että kukaan yrittäisi soittaa. Tosin eivät kyllä tekstaakaan tai ota yhteyttä muutenkaan.
Ei oo pakko vastata, mutta jos tekstari tulee, vois ainakin joskus antaa palautetta, että missä mennään, mikä meininki. Eniten v**uttaa just semmoset feidaajat, jotka ei vastaa viestiin mitään, vaikka syytä olis. Tai sit viestit vaan hukkuu matkalle johonkin bittien helvettiin (niinkin on käynyt muutaman kerran). Siinähän sitten mietit että "Okkonää kuollu, vai mikä?" Ku ei yhtä tiiä.
I feel you!
Itsellänikin on hyvin hektinen elämä. Olen käytännössä aina menossa jonnekin, tekemässä jotain tai jonkun seurassa. Sen lisäksi myös vihaan puhelimessa puhumista. Siis inhoan sitä sydämeni pohjasta. Olen sanonut tämän niin monta kertaa ja pyytänyt mieluummin viestittelemään koska sitä voi tehdä muun elämän ohessa. Ja sitten kuitenkin ihmiset yrittävät soittaa ja pahoittavat mielensä kun en vastaa. Mikä helkkari siinä viestin laittamisessa on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko vastata, mutta jos tekstari tulee, vois ainakin joskus antaa palautetta, että missä mennään, mikä meininki. Eniten v**uttaa just semmoset feidaajat, jotka ei vastaa viestiin mitään, vaikka syytä olis. Tai sit viestit vaan hukkuu matkalle johonkin bittien helvettiin (niinkin on käynyt muutaman kerran). Siinähän sitten mietit että "Okkonää kuollu, vai mikä?" Ku ei yhtä tiiä.
Tuota, miten tämä liittyi mitenkään ap:n aloitukseen? Ap:han nimenomaan sanoi, että viestit olisi parempia ja niiden kanssa saa kiinni. Ja sinä vedät itkupotkuraivareita feidaajista, jotka ei vastaa viestiin? Mä en käsitä näitä kommenttoijia, joilla on niin kiire haukkua aloittajat ja omat tuttavat, etteivät edes ehdi lukea mitä on sanottu.
Minä taas en koskaan, siis en koskaan lähetä tekstareita, minä haluan kuulla ihmisen äänen. Niinpä, jos puheluuni ei vastata, en sitten ihan heti soita uudelleen. Aika usein kaverit soittavat takaisin. Vain parin ulkomailla asuvan ystävän kanssa mesetän. Ystäväni tietävät, että minulle ei kannata tekstailla.
Minä tekstaan jos asia ei ole kamalan kiireinen ja se on nopeasti ja suht lyhyesti selitettävissä. Muussa tapauksessa yleensä soitan. Tämä johtuu siitä, että itse käytän puhelinta niin, että se ei ole aina "hollilla" ja mulla saattaa mennä useita tunteja, ennen kuin edes katson sitä, joten tekstaritkin jäävät usein huomaamatta. Saatan tajua vasta just ennen nukkumaanmenoa, että joku on viestitellyt ja koska en enää puolen yön aikaan ala viesteihin vastaamaan, venyy vastaaminen seuraavaan iltaan. Ja jos asia oli tyyliin mitä kuuluu, saattaa koko juttu arjen tohinassa unohtua. Ja sitten ihmiset pahoittavat mielensä kun en "halua olla yhteydessä" tai en vastaa ajoissa. Puhelimen ääneen yleensä sentään reagoin niin, että hoksaan jonkun yrittäneen tavoitella minua ennen kuin vastaaminen on siltä päivältä jo myöhäistä.
Aloittajan viestistä tuli lähinnä mieleen, että ap:n ystävät haluaisivat sopia tapaamista ap:n kanssa. Siksi he saattavat kokea, että puhumalla se olisi helpompaa ja nopeampaa, kuin vatvoa monta viestiä, että tavataanko ti vai ke ja mihin kellonaikaan. Itsekin varmaan ensisijaisesti yrittäisin soittaa silloin, kun haluan sopia tapaamista ihmisen kanssa, jonka on vaikeaa saada tapaamisaikaa järjestymään.
Mutta vaikka itse usein mieluummin soitankin, en loukkaannu jos puheluuni ei vastata. Ja osaan olla soittelematta turhia, jos sitä toinen toivoo. En kyllä sitten välttämättä itse osaa aloittaa kovin usein keskustelua tekstiviesteinkään, joten jollei se tekstareita toivova osapuoli ole aloitteellinen, voi yhteydenpito vähentyä. Se ei ainakaan minun kohdallani tarkoita sitä, että en tykkäisi toisesta enää tai etten haluaisi olla häneen yhteydessä. En vaan itse pidä tekstareilla viestimistä luontevana tapana keskustella.
En ole ap, mutta kun aniharvoin niissä puheluissa edes tehokkaasti vaan sovitaan joku tapaaminen, vaan jaaritellaan kaikkea muuta tai sitten tosiaan vatuloidaan että ti vai ke jne.
Kirjallisesti viestiminen on tehokkaampaa, ja sitä pystyy tekemään just silloin kun itselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko vastata, mutta jos tekstari tulee, vois ainakin joskus antaa palautetta, että missä mennään, mikä meininki. Eniten v**uttaa just semmoset feidaajat, jotka ei vastaa viestiin mitään, vaikka syytä olis. Tai sit viestit vaan hukkuu matkalle johonkin bittien helvettiin (niinkin on käynyt muutaman kerran). Siinähän sitten mietit että "Okkonää kuollu, vai mikä?" Ku ei yhtä tiiä.
Tuota, miten tämä liittyi mitenkään ap:n aloitukseen? Ap:han nimenomaan sanoi, että viestit olisi parempia ja niiden kanssa saa kiinni. Ja sinä vedät itkupotkuraivareita feidaajista, jotka ei vastaa viestiin? Mä en käsitä näitä kommenttoijia, joilla on niin kiire haukkua aloittajat ja omat tuttavat, etteivät edes ehdi lukea mitä on sanottu.
No sori. Aattelin että saan tämän puolen asiasta sanottua tässä samassa ketjussa, siis vähänniinku kylkiäisenä. En kyllä jaksanu ees lukea koko viestiä (luin ehkä 10 ekaa riviä otsikon lisäksi) kun oli niin kautta rantain jaada jaada toisaalta ja sitten taas toisaalta eri kantilta ajateltuna mutta että ja tuota noin.
Voisit ilmoittaa tuttavillesi jonkun puhelinajan tyyliin klo 20-21 jolloin olet tavoitettavissa.
Alapeukut kiinnostaa. Kuka pahoitti mielensä? Jeesus, onko jotenkin yleistä, että ihmiset ei ymmärrä, ettei aina voi vastata? Mä en ainakaan soita kellekään juuri noista syistä joita ap kuvaili. Tekstarikn on helpompi palata muutenkin kiireen keskeltä.