Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä muita kokemattomia kolmekymppisiä?
16.10.2017 |
Ei ainoataan treffikokemusta, puhumattakaan seurustelusta, ei lapsia, ei omaa asuntoa, ei tatuointeja, ei kännejä eikä ainoatakaan poltettua tupakkaa, ei yhden illan juttuja tai muitakaan säätöjä. Olen tavallinen, mukava ihminen, en mikään rumilus tai mt-ongelmainen. Palstan mukaan varmasti todella harvinainen. Mitä muuta teiltä muilta puuttuu?
Kommentit (17)
Mä olin kokematon seksuaalisesti 37-vuotiaaksi asti. Olin helluntaiuskovainen, enkä halunnut esiaviollista seksiä. Ja aviopuolisoksi sopiva, uskovainen mies löytyi vasta noin vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin pitkään kun ei löytynyt sopivaa kumppania. Kumppani löytyi mutta monia asioita puuttuu.
Sääliksi käy. Sulla on mennyt monta kaunista hetkeä elämässä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Asutko siis vielä vanhempien luona kun sanoit ettei omaa asuntoa? Vai tarkoititko vuokralla?
Haluaisitko edes seurustella?
Tarkoitin, että asun vuokralla. Vanhempien luota muutin aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Sulla on mennyt monta kaunista hetkeä elämässä ohi.
Mitä kauniita hetkiä mahdat tarkoittaa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Sulla on mennyt monta kaunista hetkeä elämässä ohi.
Mitä kauniita hetkiä mahdat tarkoittaa? :)
Varmaan tuo tarkoitti sitä, kun ihanaksi kuviteltu mies pettää, tai kun alkoholista tulee krapula ja tupakasta pahanhajuinen hengitys, tatuoinnista tuleekin ihan kamala ja yhdenillan säätö pahoinpitelee niin fyysisesti kuin sanallisesti.
Et ole menettänyt mitään.
Tietyllä tavalla surullista tuollainen elämättömyys, kokemukset tuovat perspektiiviä. Hyvä puoli tuossa on se, että olet luultavasti myös säästynyt monelta mielipahalta, vaikka vastoinkäymisten ja pettymysten käsittely kasvattaisi ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Sulla on mennyt monta kaunista hetkeä elämässä ohi.
Mitä kauniita hetkiä mahdat tarkoittaa? :)
Varmaan tuo tarkoitti sitä, kun ihanaksi kuviteltu mies pettää, tai kun alkoholista tulee krapula ja tupakasta pahanhajuinen hengitys, tatuoinnista tuleekin ihan kamala ja yhdenillan säätö pahoinpitelee niin fyysisesti kuin sanallisesti.
Et ole menettänyt mitään.
No sinulla on kyllä ollut poikkeuksellisen huono tuuri! Tuollainen ei todellakaan ole yleistä. Hakeudut väärään seuraan. Itsetutkinnan paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Sulla on mennyt monta kaunista hetkeä elämässä ohi.
Mitä kauniita hetkiä mahdat tarkoittaa? :)
Varmaan tuo tarkoitti sitä, kun ihanaksi kuviteltu mies pettää, tai kun alkoholista tulee krapula ja tupakasta pahanhajuinen hengitys, tatuoinnista tuleekin ihan kamala ja yhdenillan säätö pahoinpitelee niin fyysisesti kuin sanallisesti.
Et ole menettänyt mitään.
No sinulla on kyllä ollut poikkeuksellisen huono tuuri! Tuollainen ei todellakaan ole yleistä. Hakeudut väärään seuraan. Itsetutkinnan paikka.
En kertonut omasta elämästäni, mutta olisi toki pitänyt muistaa mainita siitä kommentissa. Kuulun itse siihen joukkoon, joka ei ole koskaan treffaillut tai kokeillut päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tavalla surullista tuollainen elämättömyys, kokemukset tuovat perspektiiviä. Hyvä puoli tuossa on se, että olet luultavasti myös säästynyt monelta mielipahalta, vaikka vastoinkäymisten ja pettymysten käsittely kasvattaisi ihmisenä.
Mielipahalta ei säästy kukaan.
En minäkään ole koskaan seurustellut ja ikää on yli 30 vuotta. Kaverini on kyllä raiskannut minut, kun olin 18 ja olen sairastanut keskivaikeaa masennusta.
Ihminen, jonka tunsin puolet elämästäni, ainoa mies, jonka kosketus ei tuntunut ahdistavalta, ainoa, joka halusi seurustella kanssani ja jota rakastan.. kuoli juuri. Nyt jäin ihan yksin.
Kukaan ei selviä elämästä ilman paskaa. Hyvät hetket tosin voivatkin olla kiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Asutko siis vielä vanhempien luona kun sanoit ettei omaa asuntoa? Vai tarkoititko vuokralla?
Haluaisitko edes seurustella?
Kyllä haluan seurustella, olen halunnut jo pitkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tavalla surullista tuollainen elämättömyys, kokemukset tuovat perspektiiviä. Hyvä puoli tuossa on se, että olet luultavasti myös säästynyt monelta mielipahalta, vaikka vastoinkäymisten ja pettymysten käsittely kasvattaisi ihmisenä.
Olen elänyt, mutta eri tavalla. En vain ole löytänyt oikeaa miestä, joten kokemus miehistä on jäänyt olemattomaksi. Suojelen itseäni vääriltä ihmisiltä ja turhilta vastoinkäymisiltä.
On.
Yhden kerran olen aikuisiällä toista ihmistä suudellut, kolmesti halannut. Seksi ei ole ollut lähelläkään, saati sitten seurustelu. En ole myöskään lukenut ainuttakaan Harry Potteria, enkä nähnyt leffoja.
Tiedostan että tilani on pysyvä. Loppuelämä yksin. Ajatukseen on jo ehtinyt tottua, mutta takaraivossa aina välillä tykyttävä näkymä viallisuudesta ihmisenä saa pienen mielen ahdistumaan. Asiaa eivät myöskään helpota lähipiirin kyselyt, kavereiden homottelut ja sukulaisille selittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin pitkään kun ei löytynyt sopivaa kumppania. Kumppani löytyi mutta monia asioita puuttuu.
Mitä ajattelet puuttuvan elämästäsi? :)
Vierailija kirjoitti:
On.
Yhden kerran olen aikuisiällä toista ihmistä suudellut, kolmesti halannut. Seksi ei ole ollut lähelläkään, saati sitten seurustelu. En ole myöskään lukenut ainuttakaan Harry Potteria, enkä nähnyt leffoja.
Tiedostan että tilani on pysyvä. Loppuelämä yksin. Ajatukseen on jo ehtinyt tottua, mutta takaraivossa aina välillä tykyttävä näkymä viallisuudesta ihmisenä saa pienen mielen ahdistumaan. Asiaa eivät myöskään helpota lähipiirin kyselyt, kavereiden homottelut ja sukulaisille selittely.
Kirjoituksesta päätellen oletan sinun olevan mies, mutta miksi ajattelet olevasi yksin loppuelämäsi? Onko sinulla harrastuksia ja ystäviä? Millainen itseluottamuksesi on tai ylipäätään nautitko elämästäsi? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On.
Yhden kerran olen aikuisiällä toista ihmistä suudellut, kolmesti halannut. Seksi ei ole ollut lähelläkään, saati sitten seurustelu. En ole myöskään lukenut ainuttakaan Harry Potteria, enkä nähnyt leffoja.
Tiedostan että tilani on pysyvä. Loppuelämä yksin. Ajatukseen on jo ehtinyt tottua, mutta takaraivossa aina välillä tykyttävä näkymä viallisuudesta ihmisenä saa pienen mielen ahdistumaan. Asiaa eivät myöskään helpota lähipiirin kyselyt, kavereiden homottelut ja sukulaisille selittely.
Kirjoituksesta päätellen oletan sinun olevan mies, mutta miksi ajattelet olevasi yksin loppuelämäsi? Onko sinulla harrastuksia ja ystäviä? Millainen itseluottamuksesi on tai ylipäätään nautitko elämästäsi? :)
Niin, yksinäisyyttä on monenlaista. Tässä lähinnä tarkoitin yksinäisyyttä parisuhteen kohdalla. On mulla sukulaisia, vanhemmat, sisaruksia. On myös muutamia kavereita, harrastustuttuja sekä nettiystäviä. En kuitenkaan pidä ko. ryhmiä tässä asiassa kovin relevantteina, sillä he eivät ole joka päiväisessä elämässäni läsnä. Arvostan heitä paljon, mutta arkeni joudun silti taivaltamaan yksin.
Ajatus loppuelämän yksinäisyydestä on oikeastaan kahden asian summa. Ensimmäisenä on huonot, lähes olemattomat positiiviset kokemukset parisuhteen hankkimisen saralla. Kun ei nuoruudessa tapahtunut mitään, niin tuskin myöhemminkään. Painolastia on liikaa ja teini-ikäisen kokemus- ja taitotasolla liikkuva aikuinen on markkinoilla sitä kuuluisaa pohjasakkaa. Toisena on sitten suora seuraus ensimmäisestä. En oikeastaan enää edes yritä. Häpeän tilannettani, enkä ole valmis satuttamaan ja nöyryyttämä itseäni asioissa, joita en hallitse. En halua etsiä sitä heinää neulasuovasta, joka ymmärtäisi ja hyväksyisi tilanteeni, koska tiedän sen olevan lähes mahdotonta tai ainakin valtavan huonojen kokemusten määrän takana.
Asutko siis vielä vanhempien luona kun sanoit ettei omaa asuntoa? Vai tarkoititko vuokralla?
Haluaisitko edes seurustella?