Rv 38 ja masentaa niin vietävästi

Mitähän tässä pitäisi tehdä ja miten olla. Loppuraskaus on ollut hyvin vaikea.. Olen ollut vuodelevossa viimeisen kuukauden. Ahdistaa kun ei saa purettua energiaa mihinkään. Nykyään masentaakin ja itken päivittäin monta tuntia. Miten ihmeessä jaksan synnyttää, saatika hoitaa tätå tulevaa vauvaa... Tuntuu kuin tämä olisi yksi suuri virhe, vaikka lapsi onkin toivottu. Miehen kanssa mennyt loppuaika surkeasti, kinastelemme ja tappelemme jatkuvasti, eron kynnykselläkin olemme pariin otteeseen käyneet. Viikko sitten juhlimme syntymäpäiviäni ja kuten arvata saattaa, ei sekään päivä sujunut riitelemättä.

En vain enää jaksa, enkä ymmärrä mikä minuun on mennyt! Olen aivan rikki ja surun murtama, koska minusta tuntuu tältä.. Hyvä kun suihkussa jaksan vielä käydä. Kaipaan entistä elämääni.

Meneekö tämä ohi synnytyksen jälkeen??

Ja kiitos ei, en kaipaa mitään "itsepähän lapsen halusit" kommentteja, koska tiedostan tämån täysin itsekin. En vain osannut odottaa, että raskausaika voisi olla näin vaikeaa - sekä henkisesti että fyysisesti.