Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei sinä itsetuhoisesti masentunut.
13.10.2017 |
Toinen täällä.
Tahdoin vain kertoa, että vielä viikko sitten istuin puremassa hammasta, miettien miten voisin selvitä ja samalla mielessäni käyden läpi lääkekaapin sisältöä. Niin rajalla kuin voi olla ilman että konkretisoi suunnitelmansa.
Nyt, sen jälkeen, on pahin tuska hellittänyt ja pystyn taas hengittämään. Kuin välivaihe supistusten välissä...
Halusin vain sanoa sen että voi siitä jäädä henkiin. Koskaan ei tiedä milloin seuraava akuuttivaihe tulee, ja itselläkin noita on ollut lukemattomia, mutta... Jos mitenkään on mahdollista; hang in there. Kuolla ehdit huomennakin, jos niikseen tulee.
Rauhaa ja rakkautta ja mielellään kunnon lääkitys niille jotka sitä tarvitsevat.
Nyt jatkan hengittämistä, ja nautin siitä niin kauan kuin voin.
❤
Kommentit (6)
Ei se kuule noin helppoa kaikilla oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti samaa mieltä, mutta jotain käytännön vinkkejä? Onko tämä mahd. kirjoitettu uuden lääkityksen "alkuhuumassa" ?
Itsemurha - ajatuksia. Useita veitsiä ja vielä mutsin luona ( olen mies ).
Noin kuukausi sitten Espoosta Stadiin amb. - sieltä Trelle ( amb. ). En edes tavannut lääkäriä ja ulos. Hoitosuhde toimintateriaan kuulemma; hän peruutti 2 aikaa. Nyt hoitoneuvottelun jälkeen se päätettiiin lopettaa, koska tapaamisissa ei ole suunnitelmallissuutta.
Ei se vaan oo noin helppoa ainakaan kaikille, ainakaan mulle. Ajattelen kuolemista päivittäin,, en vaan jaksaisi olla enää olemassa tässä toivottomuudessa, yksinäisyydessä ja surussa. Ja juu on lääkkeet mutta silti...ja ei kannata sanoo et hae apua tai et mee ulos ihmisten pariin. Ekaa oon yrittäny....ja toka on liian kauheeta 😐. Lapseni on jo isoja , ja mä vaan mietin miten kuolisin helpoiten....
Vierailija kirjoitti:
Ei se vaan oo noin helppoa ainakaan kaikille, ainakaan mulle. Ajattelen kuolemista päivittäin,, en vaan jaksaisi olla enää olemassa tässä toivottomuudessa, yksinäisyydessä ja surussa. Ja juu on lääkkeet mutta silti...ja ei kannata sanoo et hae apua tai et mee ulos ihmisten pariin. Ekaa oon yrittäny....ja toka on liian kauheeta 😐. Lapseni on jo isoja , ja mä vaan mietin miten kuolisin helpoiten....
Vierailija73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vaan oo noin helppoa ainakaan kaikille, ainakaan mulle. Ajattelen kuolemista päivittäin,, en vaan jaksaisi olla enää olemassa tässä toivottomuudessa, yksinäisyydessä ja surussa. Ja juu on lääkkeet mutta silti...ja ei kannata sanoo et hae apua tai et mee ulos ihmisten pariin. Ekaa oon yrittäny....ja toka on liian kauheeta 😐. Lapseni on jo isoja , ja mä vaan mietin miten kuolisin helpoiten....
* Hei! Kuinkahan mahdat voida nyt tänään? Mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti voit edes hiukan paremmin.
Minulla on myös lapset isoja ja heillä jo omia lapsia, mutta silti olen yksinäinen ja masentunut, mikään ei jaksa kiinnostaa. Aina kamalan väsynyt olo on.
Lapset ei pidä sen kummemmin yhteyttä ja käyvät suunnilleen kerran vuodessa käväisemässä.
Pidän ihmisistä/lapsista, mutta en jaksa nykyisin keskustella ihmisten kanssa, kun olen aina se osapuoli joka kuuntelee ja ymmärtää. Lasten kanssa on kyllä helppo keskustella ja jopa ihan hauskaa kuunnella heidän juttujaan. Jutut on niin erilaisia kuin aikuisilla.
Harvoin löytyy samanhenkistä aikuista, jonka kanssa keskustelu olisi mukavaa ja helppoa, sekä antaisi molemmille kivan olon.
Kaikki on tällä hetkellä niin masentavan yksinäistä, ja mikään ei jaksa kiinnostaa ja innostaa. Vain väsymystä ja kurjaa oloa päivästä toiseen.
En käy edes kaupassa mielellään ja hiusten pesu on aivan ylivoimainen ponnistus. On pakotettava itsensä siihen.
Että tällaista, ei kurjuutta kummempaa. Terv. Minä 73v.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos, tämä oli kaunis teksti.