Rescuekoiran ottaminen vaativampaa kuin ihmislapsen sijaisvanhemmaksi pääseminen;o
Siskon perheenkasvua sivustaseuranneena; ei pikkutarkkoja "vaatimuksia" ulkoisista puitteista, työpäivien pituuksista tai lapsilukumäärästä tai jo kotona asuvien lasten iästä.
Itse olin (mennyt aikamuto tarkoituksella) hankkimassa rescuekoiraa ja voi vaatimusten määrää joita monissa ilmoituksissa listattiin; oktalo maalla, työpäivän pituus max 5h ja perheessä ei missään nimessä saa olla lapsia. Lisäksi tulee kuitenkin olla kolmikymppinen työelämässä oleva (että saat raakaruuat ostettua koiralle). Miestä ei saa olla koska koira pelkää mahdollisesti miehiä. Muita elukoita taloudessa joko saa tai ei saa olla mutta tietyn ikäinen "koirakaveri" olisi hyvä löytyä. Ja loppuhuipennuksena uusi omistaja "sitoutuu steriloimaan" koiransa.
Mitään näistä ehdottomista vaateista en pysty täyttämään; olen 27v, 5v pojan äiti ja asumme rivarissa taajamassa. Teen sairaanhoitajana 3-vuorotyötä...
Mistä näille kaikille kodittomille koirille löytyy koti vai menevätkö "kaikessa hiljaisuudessa" piikille..
Esimerkkejä ilmoituksista löytyy "Aikuiset kodinvaihtaja" fb:ssa ja esim http://www.kodinvaihtajat.com/?page_id=14663
Kommentit (8)
No meidän löytöeläintalosta hakema koira asuu luhtitalossa kolmen lapsemme kanssa ihan sopuisasti..
Rescuekoiria olisi mukava auttaa ja tarjota joskus kotikin mutta tuo kodin tarjoaminen on ainakin tehty melkein mahdottomaksi. (Lahjoituksenkin kun teet niin ikinä et saa kuulla tai tietää mihin se raha oikeasti meni.) Meillä on ollut yksi tai usempi koira aina ja koirat ovat eläneet pitkän ja hyvän elämän ja kaikkissa sairastapauksissa koirat ovat päässeet lääkärille ja saaneet lääkkeensä. Kuitenkaan ikinä ei olla kelvattu uudeksi kodiksi rescuekoiralle enkä enään edes ala yrittämään.
Sä niputat nyt montaa eri koiraa koskevat vaatimukset yhteen. Tuo sun esimerkiksi koskee ainoastaan hyvin vaativia koiria. Rescue-koirista löytyy kuitenkin niitäkin, jotka esim tulevat hyvin toimeen normaalin 5 - vuotiaan lapsen kanssa. Aika moni rescuerekku pelkää miehiä ja se valitettavasti johtuu näiden koirien aiemmista kokemuksista. Samoin koira voi ahdistua pitkästä yksinolosta ja stressiä lievittääkseen touhuaa kotona asioita, joista sinä saat töistä tullessasi sätkyn. Rescue-koirista suurin osa tarvitsee paljon aikaa totutella uuteen kotiin ja omistajaan. Kaikki täysikasvuiset koirat eivät ole edes sisäsiistejä, joten sulla täytyy olla aikaa opettaa koira sisäsiistiksi. On paljon asioita, joita pitää ottaa huomioon ottaessaan koiran, jonka taustoista ei edes koiratarhoilla tiedetä kovinkaan paljoa. Ja näiden koirien tulisi päästä loppuelämänsä kotiin eikä taas kerran heittopussina jonnekin odottamaan uutta omistajaa.
T. Rescuerekun onnellinen omistaja, joka joutui luopumaan paljosta koiran hyväksi
Siis nuo vaatimukset ovat syvältä. Toki koirasta riippuen aiheellisia, mutta ei niitä joka piskiin voi ympätä. Toinen pelkää niitä miehiä toin yksin olemista jollakin on jotakin muita poikkeavuuksia ja erityisvaatimuksia. Ja sitten kun joku uuvatti täyttää nuo älyttömät vaatimukset, niin koira annetaan ja parin vuoden päästä koiran piikillä kun on vähän Ongelmia ilmennyt. Olen nähnyt useamman kerran tällaista tapahtuvan. Ja samaan perheeseen edelleen annetaan näitä koiria jotka sitten eivät pärjääkään, koska omistajalla ei oikesti ole tietoa eikä taitoa ongelma koiran hoidosta, koulutuksesta yms.
Mene ja hae ulkomailta koiratarhalta. Silloin ei kukaan purputa ehdoista, vaan ovat enemmän kuin mielellään antamassa koiraa uuteen kotiin. Tietysti sinun tulee ottaa huomioon rokotukset ja passin saaminen, mutta muuten kivuton prosessi.
Itse otin espanjalaiselta koiratarhalta jonkun k****pään hylkäämän, mutta maailman suloisimman ja kultaisimman pikkuisen.
Erityistapaukset ymmärrän mutta että joka toinen "uuteen kotiin itsestä riippumattomista syistä" ilmoitus sisältää vaatimukset lapsettomasta omakotitalosta maalla pistää kyllä mietityttämään...
Vierailija kirjoitti:
Erityistapaukset ymmärrän mutta että joka toinen "uuteen kotiin itsestä riippumattomista syistä" ilmoitus sisältää vaatimukset lapsettomasta omakotitalosta maalla pistää kyllä mietityttämään...
Musta tuo on aika selvä tapaus. Koira on kova haukkumaan tai ulvomaan ja sen vuoksi kerros- tai rivitaloasunnossa häiritsee naapureita. Kenties omistaja on saanut koiransa metelöinnistä jo niin paljon varoituksia, että uhkaa häätö. Ei ole mitään järkeä ottaa tällaista koiraa muualle kuin omakotitaloon. Lapsettomuuskin on ihan ok vaatimus. Kaikki koirat eivät pidä lapsista. Jotkut koirat pelkäävät lapsia ja peloissaan voivat näykkäistä tai jopa purra. Sellainen koira voi kuitenkin tulla oikein hyvin toimeen lapsettoman omistajan kanssa.
On tapauksia, joissa koiraa ei voi antaa kissatalouteen. On tapauksia, joissa koiran eroahdistus on niin voimakas, ettei sitä voi antaa talouteen, jossa ollaan vain vähän kotona. On tapauksia, joissa koiraa ei voi antaa koiratalouteen. On tapauksia, joissa koira vaatii jonkun erityisruokavalion ja sen vuoksi omistajalla pitää olla sen verran ylimääräistä rahaa, että nuo ruuat on mahdollista hankkia. Joillain koirilla voi olla jokin perussairaus, joka vaatii säännöllistä lääkitystä ja/tai eläinlääkärissäkäyntejä. Jotkut koirat saattavat olla remmiräyhääjiä eivätkä erinomaisesta koulutuksesta huolimattakaan koskaan lopeta räyhäämistä täysin.
Oikeasti pitäisi muistaa, että jos ja kun on koiran uudelle omistajalle esitetty jotain vaatimuksia, niin ei ne yleensä ole tuulesta temmattuja vaan niihin on jokin syy. Ja yleensä sen syyn on edellinen omistaja jo havainnut. Toki varmasti suomalaisissa kodinvaihtajakoirissa on niitäkin yksilöitä, joita ensimmäinen omistaja ei ole lainkaan osannut kouluttaa. Tulee pitovaikeuksia, kun koira ei tottelekaan, tekee pahojaan tai on muuten hankala, eikä omistajan voimat ja resurssit riitä kouluttamaan koiraa.
Oma lukunsa ovat nämä ulkomailta tuodut alunperin kulkukoirina eläneet koirat, joiden taustoista ei ole oikeastaan mitään tietoa (ei edes sitä, mitä kaikkia rotuja koirassa on) ja jotka ovat viettäneet kenties pidempiäkin aikoja jollain koiratarhalla. Nämä voivat olla kohtuullisen helppojakin tapauksia tai sitten äärettömän hankalia. Uudelta omistajalta edellytetään varsin paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja taitoa, jotta koirasta saa kiltin ja kunnollisen kotikoiran.
Mulla on rescue-koira, joka oli ensin ollut kulkukoira, sitten koiratarhalla, sen jälkeen tuli Suomeen nk kotihoitoon ja sieltä uudelle loppuelämän omistajalleen. Kuitenkin omistajalle tuli ongelmia koiran kanssa ja koiralle oli etsittävä uusi koti. Yhdistyksen vapaaehtoiset toivat koiran paikkaan, josta minä kävin koiran hakemassa. Kun otin koiran hihnasta kiinni, se ei edes reagoinut siihen, että ihminen hihnan päässä vaihtui. Olin sille täysin ilmaa. Mulla on ollut ennenkin koira, mutta vaikka se oli tavallista haastavampaa rotua, se oli kuitenkin tullut mulle ihan pentuna. Hieman siis tätä rescue-koiraa hakiessani säikähdin, että mitenköhän mulle tämän koiran kanssa tulee käymään. Tuleeko koira koskaan luottamaan muhun, tottelemaan mua vai tulenko olemaan sille ilmaa jatkossakin. Paljon vaadittiin aikaa ja kärsivällisyyttä, asioiden toistamista ja ennenkaikkea palkitsemista. Nyt mulla on maailman ihanin koira, mutta ymmärrän hyvin, että uuden omistajan pitää olla valmis näkemään paljon vaivaa sen eteen, että koira sopeutuu uuteen kotiinsa ja uusiin omistajiinsa. Näillä koirilla jo pelkästään koiran luottamuksen saavuttaminen voi viedä kauan.
Nauroin listaukselle :'D mutta ehkä eroahdistusta kumeasti haukkuva, miesten kiduttama husky/laumanvartijamix ei vain ole paras koira teille :)