Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä tajusin, että olen lihonut valtavasti - miten alkuun laihdutuksessa?
08.10.2017 |
Taustaa sanottakoon, että olen aina ollut urheilullinen ja pidän liikkumisesta. Ennen lapsia kropan kunnossapitäminen oli helppoa ja suorastaan arkea, liikkumaan pääsi milloin halusi. Esikoisen jälkeen palauduin helposti omiin mittoihin, rankka koliikkiaika sekä jatkuva vaunulenkittely veivät ylimääräiset kilot helposti pois. Lihoin uudelleen lapsen ollessa noin vuoden ikäinen, jolloin hän alkoi nukkua sisällä päiväunia ja minä keskityin leffoihin ja suklaaseen, paikatakseni rankkaa vauvavuotta. Sitten sain urheilukärpäsen pureman ja treenasin itseni huippukuntoon. Esikoisen ollessa 2.v olin elämäni kunnossa 31-vuotiaana. Lihaskunto ja aerobinen kestävyys oli hyvä ja nautin elämästä ihan täysin siemauksin, se kesä oli yksi elämäni parhaista.
Yhtäkkiä keväällä sairastuin vakavasti, olin puoli vuotta liikuntakyvyttömänä ja välillä jopa epävarmaa oli palaudunko enää normaaliksi toinintakyvyltäni. Palauduin, toivuin ja elämä palasi urilleen. Puoli vuotta toipumisen jälkeen olin yhtäkkiä raskaana. Järkytys ja yllätys oli aikamoinen. Saimme ihanan kuopuksen, jonka kanssa elämä oli alusta asti helppoa. Kroppa ei kuitenkaan ollut enää lähimainkaan omani. Helpon lapsen kanssa nukuin alusta alkaen sisällä päiväunia ja söin suklaata valtavaan väsymykseeni kahden pienen äitinä. Välillä oli päiviä etten edes muista mitä söin, eikä se paljoa haitannut. Tajusin että saatan lihoa mutta ajattelin, että laihdutan sitten kun tämä väsymys helpottaa. Kuvittelin, että pysyn suht normaalipainon rajoissa kuitenkin, kuluttaisihan imetys omansa pois kuitenkin. Noh, ei kuluttanut.
Tuli isoja elämänmuutoksia, valtavaa stressiä, muuttoja, vaikeita juttuja ja yhtäkkiä vaan kesän sukujuhlien kuvista huomasin, että herranjestas olen ihan hirveä syöttöporsas. Pituutta 169cm ja painoa 72kg ja vaikk se ei ehkä ihan hälyttävältä kuulostakaan niin sitä se on. Oma normaalipainoni on siellä 60kg kieppeillä ja näillä kiloilla alkaa jo todellakin näkyä. Näytän ihan hirveältä. Surulliselta, vanhalta, lihavalta ja väsyneeltä. Turvonneelta porsaalta, jonka naama roikkuu ja katse on samea.
Itkettää ja hirvittää tämä oma ulkomuoto ja haluaisin sen nyt heti kiireesti saada kuntoon, samalla tiedostaan miten järjettömällä työllä perse ruvella kirjaimellisesti saa raataa että tämän kropan saa enää mihinkään kuosiin. Työmäärä ahdistaa jo etukäteen, riittääkö siihen tässä elämäntilanteessa enää edes voimat? Häpeän itseäni niin paljon, etten oikein halua lähteä minnekään muualle kun lenkille ja salille. Jotkut illanvietot olisi ihan kauhistus.
Mikään bodypositive ei nyt auta, en halua hyväksyä itseäni koska olo on tässä kropassa huono. Olen todella kiitollinen kahdesta lapsestani sekä siitä että toivuin sairaudestani, mutta pakkohan tälle kropallekin on nyt jotakin tehdä! Antakaa nyt äkkiä vinkkejä miten saan alkupotkun siihen että pääsen taas kuntoon? Miten saan räväkän alun, joka vie oikealle polulle? Olen niin pettynyt ja kauhistunut itseeni, miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon ja miten voin ikinä enää palata omiin mittoihini takaisin. Surullinen olo siitä, miten sitä yhtäkkiä onkin vaan lihava vanha muija, vaikka sisällä onkin hoikan ihmisen identiteetti. Se on tehnyt tämän huomaamisesta vaikeampaa, kun oma kehonkuvani on ollut niin vääristynyt että olen koko ajan kuvitellut olevani suht hoikassa kunnossa tajuamatta miten paljon olen oikeasti lihonut.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Miten saan räväkän alun, joka vie oikealle polulle?
Nimenomaan sitä "räväkkää alkua" ei pidä ottaakaan, koska kylmiltään aloitettu täydellinen elämäntaparemontti yleensä katkeaa kuin kanan lento. Aloita hitaasti. Laita tietokone kiinni ja mene vaikka puolen tunnin kävelylenkille. Se riittää tälle päivälle. Huomenna sama juttu. Ylihuomenna voit kävellä vähän pidempään. Ja siitä hiljalleen lisäten. Samoin syömisen kanssa. Ei heti täydellistä herkkulakkoa, vaan hiljalleen muuttaen terveellisempään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä en ole koskaan tajunnut, että miten voi oikeasti lihoa huomaamattaan! Eikö ne vaatteet jos ikinä välillä ole menneet pieneksi, jollon viimeistään pitäisi hälytyskellojen soida? Ja miksi sitä suklaata pitää vetää kaksin käsin jos kerta tietää ettei pääse liikkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saan räväkän alun, joka vie oikealle polulle?
Nimenomaan sitä "räväkkää alkua" ei pidä ottaakaan, koska kylmiltään aloitettu täydellinen elämäntaparemontti yleensä katkeaa kuin kanan lento. Aloita hitaasti. Laita tietokone kiinni ja mene vaikka puolen tunnin kävelylenkille. Se riittää tälle päivälle. Huomenna sama juttu. Ylihuomenna voit kävellä vähän pidempään. Ja siitä hiljalleen lisäten. Samoin syömisen kanssa. Ei heti täydellistä herkkulakkoa, vaan hiljalleen muuttaen terveellisempään suuntaan.
Mä tein tämän ja kuudessa viikossa paino ei nitkahtanutkaan alaspäin. Laskin vielä kaloreita joten tiedän, että söin noin 1700 kcal päivässä ja vajetta tuli liikunnan kanssa 500 kcal. Nyt ajattelin kokeilla pariisilaista dieettiä jolla voisi saada hyvän startin.
Sama täällä. Tosin mulla ei tavallaan mitään "syytä" miksi oon lihonut, olen syönyt ja liikkunut samalla tavalla aina. Ehkä se on sit ikä, aineenvaihdunta hidastuu eikä pysty enää syömään samalla tavalla kuin ennen. Mutta siis, samoissa mitoissa kuin sinä tällä hetkellä. Ja samalla tavalla järkytyin kun katsoin kuvia kesän juhlista; näytän ihan porsaalta turvonneen naamani ja kroppani kanssa. Ja nyt täytyisi tehdä jotain, en vaan tiedä mistä aloittaisi. Ehkä joku noista esim. Fitfarmin valmennuksista ois hyvä alku? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jonkinlainen kohtalotoveri. Mitatkin melkein samat, mulla vielä pari kiloa enemmän. Mulla erona se, että oon kyllä koko ajan liikkunut päivittäin, lähinnä kyllä kans kävelylenkkeillyt, mutta pitkiä reippaita lenkkejä. Mun ongelmana on isot ruokamäärät ja tapa mättää iltaisin sokeria hirveästi (kun on se ainoa hetki vuorokaudesta ”omaa aikaa” kun lapset nukkuu ym.).
No nyt olen käynyt kuntosalilla pari kuukautta ja ruokavalio on putsattu sokerista. Paino ei ole liikahtanut ainakaan vielä, mutta olo on virkeämpi ja ryhdikkäämpi jotenkin. Oon aika ylpeä itsestäni ja se jo motivoi. Kun on pystynyt edes tähän. Salilla on ihana käydä kun saa olla omissa ajatuksissaan ja keskittyä siihen treeniin. On paljon parempi fiilis sitten kotonakin ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saan räväkän alun, joka vie oikealle polulle?
Nimenomaan sitä "räväkkää alkua" ei pidä ottaakaan, koska kylmiltään aloitettu täydellinen elämäntaparemontti yleensä katkeaa kuin kanan lento. Aloita hitaasti. Laita tietokone kiinni ja mene vaikka puolen tunnin kävelylenkille. Se riittää tälle päivälle. Huomenna sama juttu. Ylihuomenna voit kävellä vähän pidempään. Ja siitä hiljalleen lisäten. Samoin syömisen kanssa. Ei heti täydellistä herkkulakkoa, vaan hiljalleen muuttaen terveellisempään suuntaan.
Tämä! Räväkkä alku sotkee aineenvaihdunnan niin, että lihot hyvin todennäköisesti laihdutut kilot korkoineen takaisin. Erityisesti, jos tuntuu että keho on aivan kauhea ja sen täytyy muuttua mahdollisimman äkkiä - tämä stressi vielä sotkee luonnollista syömistä ja muuta palautumista. Et ole lihava, painoindeksisi on juuri ja juuri lievän ylipainon puolella. Maltillisilla ruokavalion muutoksilla ja liikunnan lisäämisillä laihdut omiin mittoihisi puolessa vuodessa tai vuodessa ja paino todennäköisesti tämän jälkeen pysyy hallinnassa. Sen sijaan räväkkä alku, nopea painonpudotus ja mielikuva kauheasta syöttöpossukehosta aloittavat todennäköisesti vuosien tai vuosikymmenten jojolaihdutuskierteen, minkä jälkeenkin painonhallinta on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi selvitä itsellesi miksi olet lihonnut ja miksi et laihdu. Syy voi olla esimerkiksi joku seuraavista: liian iso annoskoko, liian usein sipsejä, liikaa kovaa rasvaa... Kun tiedostat tämän oikein kunnolla ja realistisesti, niin loppu on on niin helppoa että naurattaa.
Itsellä -18kg 3v sitten eikä kiloakaan tullut takaisin. Syynä pienen tutkimisen ja pohdinnan jälkeen liian isot annoskoot ja kovia rasvoja liikaa. Vähensin annoskokoja, en syömistä! Tämä oli tärkeä pointti. Aiemmin paastosin ja saatoin syödä ruokaa illalla liian ison lautasellisen. Aloin punnita ruokaa tai jos olin muualla niin söin vain nyrkkini kokoisen annoksen. Aluksi jäi nälkä mutta nopeasti vatsalaukku pieneni.
En luopunut herkuistakaan, mutta vähensin niitä sekä annoskokoa. Jos ennen otin vaikkapa desin jäätelöä, otin puoli desiä tai vajaan desin.
Etsi se oma kompastuskohtasi ja tee suunnitelma sen mukaan :)
Liikunta ja ruokavalio. Helpommin sanottu kun tehty. Sama projekti olisi itsellä edessä.